Marie Hermanson (s. 1956) on ruotsalainen kirjailija ja journalisti. Hän on julkaissut vuodesta 1986 alkaen useita teoksia. Tein jokin aika sitten blogitekstin kirjasta 1001 böcker du måste läsa innan du dör tänne.
Tämä ruotsinkielinen versio esittelee enemmän jännityskirjallisuutta kuin Boxallin englanninkielinen versio. Kiinnostuin Hermansonin esittelystä ja varasin aiemman teoksen eli Laakson (Himmelsdalen) kirjastoon ja pyysin uusimman kustantajalta.
Hämäränmaa
vangitsee
heti lukijan mukaansa. Kirjan tapahtumat tapahtuvat nykyajassa, vaikka aikatasoja
on tietyssä mielessä kaksi, sillä kartanonrouvan aika on pysähtynyt vuoteen 1943,
nuoruuteen. Hämäränmaa ei ole
dekkari, enemmän tämä on jännitystä, psykologista trilleriä ja on tässä
goottikauhunkin elementit, ränsistynyt kartano, muotokuvat, suljetut, lukitut
huoneet ja salaisuudet. Tunnelmaa luovat seiniä verhoilevat muratit, jotka
peittävät rakennuksen rapistuvan pinnan.
Ei kuitenkaan mennä asioiden
edelle. Kirjan kertoja on parikymppinen Martina, joka saa tarpeekseen hotellin kerrossiivoojana
ihmisten ulosteita puhdistaessaan. Hän jättää tuntityöläisen orjuuden ja lähtee
kotiin ottaakseen vastaan puhelun vuokraajalta, joka tarvitseekin kämpän
itselleen. Onneksi on vanhempien koti, jonne voi marssia hädän hetkellä. Vanhemmat
ovat palanneet Pariisista ja äiti valmistelee ilta-ateriaa pian saapuville
kollegoilleen. Martina tuntee itsensä varsin pian varsin ylimääräiseksi. Lapset
ovat lentäneet pesästä eli vanhemmilla on vihdoin oma aika elämässä. Martina päättää
vetäytyä oman huoneen rauhaa, joka sekin vaikeutuu, sillä oven paikalla on
seinä. Tietä lapsuuden kotiin ei näemmä
ole enää eli on keksittävä muu ratkaisu. Vanhemmat ovat remontoineet tilaa ja
valoa ja hänetkin pois.
Vieraiden hilpeyttä kuunnellessaan Martina miettii,
että kaikki tuntui ihan nurinkuriselle. Minä
olin nuori ja minun olisi kuulunut nauraa ja juoda viiniä. Minunhan olisi
pitänyt tulla kotiin maailmalta ja kertoa seikkailuistani suu auki
kuunteleville vanhemmille.
Bussia odottaessaan Martina tapaa
entisen lukioaikaisen kaverinsa. Tessan tarjoaakin yöpaikan työympäristössään,
Glimmenäsin kartanossa. Martina on yksin ja eksyksissä ja tämä Göteborgia
parempi vaihtoehto tarjoutuu sopivasti.
Tessan toimii taloudenhoitajana
iäkkään kartanonrouvan, Florence Wendmanin, taloudessa. Martina pääsee puolestaan
vanhan rouvan sihteeriksi. Vanhan rouvan isä, Ernst Wendman, on diplomaattina
Kairossa Ruotsin suurlähetystössä, jolle tytär kirjoittaa ahkeraan – siis
muistoissa isä elää. Tyttöjä työllistävät illallisten kattaukset, jotka päättyvät
ennen alkamistaan vanhan rouvan vetäytyessä lepäämään tarkastettuaan
illalliskortit ja kattauksen. Kutsuvieraatkin ovat olleet jo pitkään manan
mailla. Eräänä iltana pihalta kuuluu
outo tömähdys, joka liittää uuden nuoren, Juditin, joukkoon ja palvelusväkeen
liittyy aikanaan myös Pontus ja Anderskin.
Eräänä päivänä kartanon
idylliin ilmaantuu Carl Henrik Gyllenmård, joka uhkaa nuorten yhteisön
tasapainoa ja Wendman seuran tulevaisuutta ja nuorten kehittämiä visioita.
Hermansonin tarinan voi lukea
jännärinä, mutta tämä on ovela tarina, joka kertoo myös nuorista ja heidän
kriiseistään, nuorisotyöttömyydestä, pätkätöistä, palveluyhteiskunnan
mahdollisuuksista, jossa nuorten sukupolvi on eksyksissä. Anders on biologina ylikoulutettu
ja epäuskottava hanttitöihin ja Pontuksen it-alan hommat eivät ota
luonnistuakseen. Sisäkkö, piika, seuraneiti tai talonmies kartanon menneessä
illuusiossa eivät ole hassumpia kohtaloita.
Pidin kirjan tarinasta,
yllätyin siitä. Olin jostain syystä asettanut ennakko-odotukseni
dekkarimaisesti ja odotin Karin Fossumin tyyliä. Hämärämaa
on jännäri, mutta se on sävyltään myös satiirinen ja
yhteiskunnallis-poliittinen, joka antaa kasvot tämän päivän ruotsalaiselle
yhteiskunnalle nuorten näkökulmasta. Toivottavasti tekijältä suomennetaan lisää
aiempiakin teoksia.
Marie Hermanson Hämäränmaa
Alkuteos Skymningslandet 2014
Suomentaja Jaana Nikula
LIKE 2015. Kustantajalta.
Kiitoksin.
Tämäpä kuulostaa hyvältä. Jännitys ja goottielementit on lupaavankuuloinen yhdistelmä. Ei taida olla mikään tylsä tusinadekkari, joten otan tästä vinkin talteen. :)
VastaaPoistaEn osannut asettaa edes verrokkia tälle. Ajattelin koko ajan, että tätä tarinaa ei ole kerrottu ennen. Tämän päivän mukanaolo toi hyvän rinnastuksen menneeseen. Tämä kannattaa lukea.
PoistaVaikuttaapa mielenkiintoiselta ja tosiaankin raikkaan erilaiselta. Täytyypä lisäillä saalistuslistalle, kun pian tulen Suomeen! Olen lukenut Hermansonin Laakson ja se oli myös melko erikoinen (hyvällä tavalla).
VastaaPoistaMinusta tämä on hieno, yllätyin täysin. Odotin hieman Fossumia, vaikka tämä ei ollutkaan dekkari, niin jotain Fossumin tunnelmaa tässä oli siltikin. Hain tänään kirjastosta Laakson. Tämä kannattaa lukea.
PoistaOlet ollut varsinainen maailmanmatkaaja viime aikoina, ja eksyt nyt tännekin.
Luin tämän jo tovi sitten, bloggaukset taas laahaavat jäljessä... Pidin todella paljon Laaksosta (wink, wink) ja odotin Hämäränmaalta ehkä vieläkin enemmän, vaikka hieno romaani tällaisenaankin! Laaksossa liikutaan enemmän jännärigenressä :)
VastaaPoistaSama juttu. Olen tahkonnut pitkään yhtä elämäkertaa, joka on puuduttavan tylsä. Teen välissä helpompia. Löysin tämän ihan sattumalta ruotsalaisten Tuhannesta. tunsin, että tuon kirjailijan tuotantoa haluan lukea. Hain Laakson kirjastosta. Luen...
PoistaPitääkin lukea sinun blogiteksti. Uskon pitäväni myös Laaksosta.
Poista