Minulla ei ole mitään syksyä
vastaan, oikeastaan pidän siitä... yleensä. Nautin pimeistä illoista. En minä kuitenkaan
ole ihastunut tähän syksyyn, oikeastaan tämä on hyvin vastenmielinen. Mikä
oikeus tällä on leikkiä syksyä? Yhtä surkea kuin mennyt kesä. Olen äärettömän
pettynyt tähän syksyyn. On vain otettava vastaan sellaisena kuin tulee. Kiva.
Tämä blogiteksti ei ole väärässä paikassa eli tätä ei ole tarkoitettu Siniunikon puolelle.
Tämä blogiteksti ei ole väärässä paikassa eli tätä ei ole tarkoitettu Siniunikon puolelle.
Herkkutatit
Tämä oli surkein syksy moneen
vuoteen, näin äkkiseltään arvioiden -97 jälkeen. Entäs sitten, jos haluan herkkutatteja. Kyllähän meillä on kuivattuna
herkkiksiä, joten se ei ole ongelma. Rakastan vain syksyistä sienimetsää,
sieniretkiä, löytämisen iloa ja yhdessäoloa.
Oikeastaan voit orientoitua tiettyyn kirjaan tällä postauksella. Edellyttäen, että selvitän tuon kirjan… en ole itse ollenkaan niin varma. Sienessä siinäkin kuljetaan, hulluudesta sieniin siinä kirjoitetaan. No ei todellakaan ole joku sieniopas, ei edes rakkain niistä. Postauksellani on siis tarkoituksensa. Kun tuon kirjapostauksen blogiini, niin laitan vain kirjan nimen, en tekijää.
Surkea kesä, kylmä heinäkuu pilasi herkkutattien sadon. Tattipolkumme antoi yhden tatin. Yleensä keräämme tuolta polulta koreittain, päivittäin. Siis kahden viikon ajan.
Oikeastaan voit orientoitua tiettyyn kirjaan tällä postauksella. Edellyttäen, että selvitän tuon kirjan… en ole itse ollenkaan niin varma. Sienessä siinäkin kuljetaan, hulluudesta sieniin siinä kirjoitetaan. No ei todellakaan ole joku sieniopas, ei edes rakkain niistä. Postauksellani on siis tarkoituksensa. Kun tuon kirjapostauksen blogiini, niin laitan vain kirjan nimen, en tekijää.
Surkea kesä, kylmä heinäkuu pilasi herkkutattien sadon. Tattipolkumme antoi yhden tatin. Yleensä keräämme tuolta polulta koreittain, päivittäin. Siis kahden viikon ajan.
Parhaimman saaliin saimme viime
perjantain ja sunnuntain välisenä aikana, enemmän kuin koko syksyn aikana.
Hedelmykset
Mennyt kesä oli ensimmäinen,
jolloin yritin viljellä chilejä. No joitakin sain. Nostin ruukut sisään
sunnuntaina ja värit alkoivat ilmaantua yhdessä päivässä.
Lyhtykoiso
Lyhtykoiso
Syysvärit
Joudun käyttämään tässä
postauksessa aiempien vuosien kuvia, sillä tämän syksyn väri on vihreä.
Kaipaan näitä värejä.
Missä ovat pihlajanmarjat?
Tyytyminen on helmipihlajan valkoisiin marjoihin
Sorbus 'Dodong’ Tuurenpihlaja nököttää tylsän vihreänä talomme päädyssä.
Kauniita syksyn sävyjä ja upea tatti saalis:)
VastaaPoistaKiitos. Kuvat ja saalis ovat viime syksyn satoa. Jos nyt kuvaisin samat puut, niin ankealta näyttäisivät.
PoistaSyksy on kaunis. Mutta olen samaa mieltä, että tämä syksy tympii. Johtunee siitä, ettei ollut kunnon kesää.
VastaaPoistaMinustakin syksy kaunis, mutta tämä syksy ei.Katselin kauhuissani äsken valkomulperia, lehdet olivat käpristyneet viime yönä. Se on keväälläkin herkkis, Hyvää tuo ei tiedä. Luonnonpuut osaavat rytmin. Samettisumakki on täysin vihreä.
PoistaVoi Ulla, yritä kestää :) On tässäkin syksyssä syksyn tuntua, vaikka sienisato on varmasti kehnonlainen. Ainakin täälläpäin on juuri nyt niin ihanaa, pakkasenpuremat aamut ja kirkkaat päivät ja pehmeät, pimeät illat...
VastaaPoistaKiitos Katja. Eilinen oli kaunis, mutta minun valkomulperini valitti. Piikkiaraalia oli lehdetön ja viisas. En ole kukkken hoivaaja, joten nämä puuvartiset ovat minulle syksyni. Omenia emme saaneet laisinkaan. Kyllä tässä on kestämistä. Yritetään.
Poista