Jatketaan Kirjan vuoden lanu-viikon kirjoilla. Maria
Autio (1967) on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta pääaineenaan
kotimainen kirjallisuus. Hän on julkaissut nuortenkirjoja Paperisudet (2005) ja Ajatustenlukija
(2011).
Olen seurannut jonkin verran Asperger-nuoria työharjoittelussa, kun puolisoni on ohjannut heitä. Ympäristö on omalta osaltaan vaativa ja erilainen, jossa sosiaalisuus ja yhteistyötaidot eivät korostu.
Olen seurannut jonkin verran Asperger-nuoria työharjoittelussa, kun puolisoni on ohjannut heitä. Ympäristö on omalta osaltaan vaativa ja erilainen, jossa sosiaalisuus ja yhteistyötaidot eivät korostu.
Tarinan
päähenkilö on lievästi autistinen lukiolaistyttö Pihla. Pihla kuvaa lapsuuttaan ja erilaisuuttaan lastentarhassa,
koulun pienryhmässä ja erityisluokkalaisena. Autio osaa kertoa hyvin lapsen näkökulman
ja raottaa lapsen kokemusmaailmaa. Aamuisin
takerruin äidin hiuksiin, sillä en olisi halunnut jäädä sinne. Ja silloinkin,
kun kaikki vain askartelivat tai söivät, minua kiusasivat kilahdukset ja kolahdukset,
pahvin repeytyminen, väriliitujen rutina paperilla. Tauoton pulina, johon ei
itse päässyt koskaan sisälle. Pihlan kuvaus varhaislapsuudestaan ja
havainnointi erilaisuudestaan on uskottavaa. Pihlalla on muutaman vuoden
nuoremmat kaksoissiskot Mira ja Miisa ja välittävät vanhemmat.
Minun maineeni levisi erityisoppilaana, jolla oli oma avustaja. Taneli oli kuin kaksimetrinen huutomerkki, joka ei voinut jäädä keneltäkään huomaamatta.
Koulun
lähistöllä sijaitsevasta barokkipuutarhasta on muodostunut Pihlalle tärkeä
paikka. Amiraalin puutarhasta on jäljellä enää rippeet, mutta se välittää
mennyttä ränsistyneenäkin. Pihla kaipaa kaveria ja viimein hän tutustuu Matjaan.
Kaveruus saa kuitenkin outoja muotoja. Matja on sijoituskotilapsi, joka
aiheuttaa Pihlalle ongelmia vuosia myöhemminkin. Kuka on kirjan Kronos, joka
elää Pihlan mielessä? Pihla uskoo kohtaavansa Kronoksen jonain päivänä jossain.
Sinäkin olet itse hiljaisuus, Kronos. Et ole koskaan pihahtanut sanaakaan. Mutta juuri siksi minä haluan kertoa sinulle tämän kaiken.
Viime uuden vuoden jälkeen, heti ekana koulupäivänä, luokalleni tuli uusi tyttö: Matja. Hän kömpi koulutaksista ja jäi hieman pökertyneenä jököttämään sohjoisen pihan laidalle. Kuin myöhästyneenä joulupakettina.
Varjopuutarha
on monisyinen tarina, jossa nousee esiin erilaisuus, koulukiusaaminen, yksinäisyys ja
näkymättömyys. Aina pahinta eivät ole sanat, sillä yhtä pahalle tuntuu jäädä yksin,
näkymättömäksi ja syrjityksi. Jokaisella tulisi olla oikeus toimia osana yhteisöä elämän eri
vaiheissa päiväkodista lähtien. Lapset voivat olla hirvittävän julmia. Varsin usein erilaisuuden hyväksyminen jää
ihanteeksi, utopiaksi ja ontoksi sanahelinäksi. Millaista on elää ns. normaalien maailmassa, jos äänet
ja kosketus aiheuttavat kipua tai jos oma olemus on aina muiden silmissä hidas,
ilmeetön ja erilainen? Millaista on
onnistua ja hämmästyttää silläkin opettaja? Entä, jos ei ymmärrä ajan kulkua
tai löydä perille?
Varjopuutarha on Pihlan
kehitystarina. Vasta lukiossa hän on muiden joukossa, tavallisena.
Maria
Aution Varjopuutarha on koskettava ja
tärkeä kirja. Tarinasta välittyy Pihlan usko tulevaan ja itseensä. Hänellä on
unelmia ja toiveita lukion jälkeen. Kirjan kansi on todella kaunis.
Maria Autio Varjopuutarha
Karisto 2014. Kotikirjasto
Luin
kirjan Ompun Sateenkaari-haasteeseen.
Varjopuutarha, samoin kuin Paperisudetkin, lumosi minut alusta loppuun.
VastaaPoistaKiitos kauniista kirja-arviostasi. Laitan Maria Autiolle linkin.
Arviosi piristää hänen viikkoaan :)
Minun on luettava nuo muuutkin. Tämä sattui sopivasti teemaviikolle, mutta oli luvussa muutenkin. Löysin kirjan omasta kirjahyllystäni.
PoistaRita ) ;
Minusta tämä kirja seisoi vankasti omilla jaloillaan ja kertoi uskottavasti erilaisesta lapsesta ja nuoresta, joka joutui syyttään kärsimään erilaisuudestaan. Äänestin ilmestymisvuonna parhaimmaksi lanu-kirjaksi.
VastaaPoistaPihla oli uskottava, onneksi perhe oli kuvattu tukevana. En yhtään ihmettele valintaasi, olisin varmasti itsekin äänestänyt.
Poista