J.K. Rowling, John Tiffany
& Jack Thorne Harry Potter ja kirottu lapsi – osat yksi ja kaksi
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
Alkuperäisteos Harry Potter and
the cursed child, part one and two
Tammi 2016. Kustantajalta.
Kiitoksin.
J.K. Rowling vannoi
seitsemännen Potter-osan valmistuttua, että hän ei koskaan tule kirjoittamaan
jatkoa Harryn tarinalle eikä kertomaan mitä tarinan hahmoille sen jälkeen
tapahtui, mutta sen tämä uusi kahdeksas tarina juuri kertoo. Mutta. Niin,
tarinan kannessa on Rowlingin nimi lihavalla tekstillä ja sitä markkinoidaan
hänen nimellään, mutta näytelmän käsikirjoittaja on Jack Thorne.
Joudun hieman varovasti
spoilaamaan, koska tarina on näytelmäkäsikirjoitus ja siinä ei voi siis
tapahtua mitään huispauksen kaltaista ja tarina on siten aika yksinkertainen.
Näytelmä muotona hieman epäröitti minua. Tämä tarina sijoittuu aikaan 19 vuotta
edellisen kirjan päättymisestä, johon Harry Potter ja kuoleman varjelukset
loppui. Niinpä tarinassa lähdetään neljä kertaa laiturilta yhdeksän ja kolme
neljäsosaa Tylypahkaan.
Vilkas ja ruuhkainen asema, täynnä ihmisiä pyrkimässä jonnekin. Hälinän keskellä kaksi isoa häkkiä rämisee kahden täyteen lastatun kärryn päällä. Kärryjä työntää kaksi poikaa: James Potter ja Albus Potter. Poikien äiti, Ginny, tulee perässä. Kolmekymmentäseitsemänvuotias mies, Harry, kantaa harteillaan Lily-tytärtä.
Harry ja Ginny ovat naimisissa
ja heillä on kolme lasta James, Albus ja Lily. Hermione ja Ron ovat toinen
aviopari ja heidän lapsensa on Rose. Dracon pojan nimi on Scorpius. Harry
toimii taikalainvartijaosaston johtajana, Hermione on taikaministeri, mutta Ron
kuvataan vain tuliviskiä naukkailevaksi pilailuvälinepuodin pitäjäksi.
Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa
pahaenteisesti yhteen Harry Potterilla ei ole koskaan helppoa. Lapsena hän
ajautui tahtomattaan hyvän ja pahan väliseen taisteluun. Nyt kiireisellä
virkamiehellä on ongelmia keskimmäisen lapsensa, Albuksen, kanssa.
Albus: En! Toivon vain, ettet olisi minun isäni.Harry (näkee punaista): No, toisinaan kyllä minä toivon, ettet sinä olisi minun poikani.
Albuksesta ja Scorpiuksesta
tulee heti ensi näkemältä parhaat ystävykset. Albuksen turhautuminen saa hänet
haluamaan tehdä jotain hyvää. Pojat päättävät pelastaa vuonna 1994
kolmivelhoturnajaisissa kuolleen Cedric Diggoryn. Tätä varten pojat varastavat
taikaministeriöstä ajankääntäjän. Mutta mitä pojat saavat aikaan aikaa
peukaloidessaan? Kirjan parasta antia ovat poikien onnistuneet kuvaukset.
Harry (ei pysty pidättelemään kiukkuaan): Jos yrität toimia niin kuin minä toimin, lähdit väärästä suunnasta liikkeelle. Minä en tarjoutunut seikkailuihin, minut pakotettiin niihin. Sinä toimit hirveän harkitsemattomasti – todella typerästi ja vaarallisesti.
Jotkin kohtaukset alkavat niin
yhtäkkiä, ettei heti keksi missä nyt mennään. Näytelmälle ominaisesti
kohtaukset ovat itsenäisiä ja siksi tarina kirjana on vähän tökkivä.
Itsenäisenä tarinana näytelmä olisi ihan hyvä. Mutta se ei anna oikeutta
alkuperäisille Pottereille, joista kolme ensimmäistä osaa olivat huikeita
seikkailuja. Valitettavasti viimeisissä, ylimitoitetuissa osissa tarinan
vetovoima laski.
Kuitenkin kaikkein parasta on,
että nyt sai palata vanhojen tuttujen seuraan. Jokin taika ei vain ole tästä
kadonnut. Fanifiktiota? Entäs sitten? Potter ja kumppanit ovat vanhentuneet, ja
niin ovat myös monet Potterin lukijoista vanhentuneet, myös Rowling.
Tämä on jo paketissa ja joulupukinkontissa :D
VastaaPoistaOikein hyvää itsenäisyyspäivää!
Oli tämä kyllä ihana. Ihan pakko lukea ja kirjoittaa, vaikka oloni ei ole paras mahdollinen.
PoistaHyvää itsenäisyyspäivän iltaa!
Olen ollut näiden kirjojen kanssa kahden vaiheilla ja vielä vaaka ei ole kallistunut lukemisen puolelle. Olen lukenut koko sarjan, mutta nyt en haluaisi hypätä eteenpäin.
VastaaPoistaKannattaa tarttua ja lukea! Kyllä se tuntuu hyvälle.
PoistaKuvauksestasi muutin mieltäni,sillä ensin ajattelin että en todellakaan lue tätä kirjaa,mutta...harkitaan:)
VastaaPoistaPikaista paranemista sinulle!
Minä mietin aluksi, että haluanko lukea ja näytelmä muotona juuri Potterissa tökki, mutta Potter oli meille kummallekin sen verran iso juttu, että yhdessä päätimme jatkaa tämän kirjan kanssa. En kadu. Mahtava kokemus.
PoistaMinäkin tahdoin tietää, miltä Harryn ja muiden elämä näyttää heidän aikuistuttuaan. Luulen, että näytelmämuoto ei tuntunut minusta liian häiritsevältä, koska luin kirjan englanniksi. Asia olisi voinut olla toinen suomenkielisen kirjan kanssa.
VastaaPoistaUteliaisuus minuakin ajoi. Näytelmä tuntui hetkisen hankalalle. Se kuitenkin vähensi tai tasoitti tapahtumia tietyllä tavalla. Mutta mielelläni minä palasin Potterin maailmaan.
PoistaIhan varmasti minunkin pitää hankki tämä Potter-kirja. Aiemmat olen lukenut heti ilmestyttyään. Esittelit tämän uusimman just siihen malliin, että listalleni tuli.
VastaaPoistaKyllä se on jokin sisäinen velvoite, joka sanelee, että pakko on jatkaa Pottereiden parissa.
Poista