Jatkan vielä
muutaman kirjan verran keskiajassa ennen kuin vaihdan aihepiiriä. Tämä on minun
kirjablogini ja lukupäiväkirjani, joten kuvitan tämän tekstin omilla kuvillani.
Aikani ei riitä mitenkään pyytämään kirjan virallisia kuvia. Ja kuitenkin
ihmiset rakastavat kuvia piristyksenä, mutta nyt on tyydyttävä minun kuviin.
Kirjassa on ammattilaisvalokuvaajan kuvat, joita en tohdi käyttää.
Kirjan tekijöistä Satu Hovi on luonnonyrttineuvoja, hänellä on keskiajan yrttitarha, ja häntä kiinnostavat historialliset ruoat, juomat ja yrttilääkintä. Kirjan kuvat ovat valokuvaajan Katri Niemen.
Kirjan tekijöistä Satu Hovi on luonnonyrttineuvoja, hänellä on keskiajan yrttitarha, ja häntä kiinnostavat historialliset ruoat, juomat ja yrttilääkintä. Kirjan kuvat ovat valokuvaajan Katri Niemen.
Kirjassa
kerrotaan luonnonyrttien käytöstä ravintona ja lääkkeinä sekä siitä, miten
yrtit ja ruoka vaikuttivat keskiajan ihmisen hyvinvointiin.
Keskiajan maut jakautuu kahteen osioon Ruokakulttuuriin ja
Ruokaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan Ruokakulttuuria:
I Tavat ja
käytännöt käsittelee omavaraista
maaseutua, kauppaa, yhteiskuntaluokkia, makuja sekä arkea ja juhlaa. Lisäksi
kerrotaan paastosta, nälkävuosista ja puhtaudesta. Vielä muutama vuosikymmen
sitten Suomessa elettiin vuosisatoja jatkuneessa omavaraistaloudessa. Monet
perinneruoat säilyivät 1900-luvun alkuun asti.
Keskiajan
maut keskittyy ensisijaisesti suomalaiseen ruokakulttuuriin ja sen herkkuihin,
mutta kirjassa tutustutaan myös keskiajan Euroopassa säilyneiden keittokirjojen
antiin. Kirjaan on koottu sekä perinteisiä että nykyaikaistettuja reseptejä,
jotta voit samalla maistella keskiajan makuja myös kotikeittiössäsi. …
Suurimman eron nykyisen ruokakulttuurin ja esipolviemme ruokakulttuurin välille
ovat tehneet uudet valmistustavat, juokseva vesi ja jääkaappi
Keskiajalla
ihmiset jakautuivat selvästi eri yhteiskuntaluokkiin, joka loi ihmisiin
eriarvoisuutta pukeutumisessa, työssä sekä ravinnossa. Ruoka-aineet olivat
pääosin lähellä tuotettuja. Yksi tutuimpia keskiajan kasveja oli humala, joka
oli tärkeä maksuväline, jota käyttivät verotuksessa kruunu, nimismiehet ja
kirkko.
Humala Humulus lupulus Turun apteekkimuseo
II
Elinkeinot luvussa käsitellään metsästys
kalastus, karjanhoito, viljely, puutarhan pito, keräilytalous sekä ostettavat
ruoka-aineet ja tuontiherkut.
Keskiajalla
ruokaa saatiin metsästä ja maasta. Yleisiä elinkeinoja olivat metsästys,
kalastus ja karjanhoito. Pelloilla viljeltiin viljoja, naurista, härkäpapua,
hernettä ja puutarhoissa kasviksia ja vihanneksia. Kaskiviljely oli yleisin
viljelysmuoto Itä-Suomessa. Lanttua ja naurista viljeltiin yleisesti, mutta
kaali saapui hansakauppiaiden mukana. Hyötykasveina viljeltiin hamppua ja
pellavaa. Puutarhoja oli linnoissa, luostareissa, kuninkaan- ja
piispakartanoissa sekä yksityisillä henkilöillä. Apteekkarit saattoivat
viljellä lääkeyrttejä. Omena- ja päärynäpuu oli leviämäsä maahamme 1500-luvulla
Etelä-Suomen puutarhoissa. Yrttitarhoissa kasvatettiin lajeja, jotka eivät
kuuluneet luontaisesti alueen kasvillisuuteen. Yleisimmät tuontimausteet olivat inkivääri
ja kaneli, joita käytettiin myös edelleen lääkkeenä. Sen sijaan oudoksun
lausetta, että tavallisen kansan pariin yrttien käyttö mausteena levisi
vähitellen vasta 1900-luvun loppupuolella. Olen Helsingin ydinkeskustan kasvatti ja
viljelimme omaan tarpeeseen kesät. Meillä kasvoi Toivo Rautavaaran kirjan
kasveja, mutta myös erikoisempia, kuten luppioita, kurkkuyrttiä, veriapilaa
1970-luvulla muiden tavallisempien yrttien ohella.
Inkivääri Zingiber officinale
Keskiajalla osattiin hyödyntää luonnonmarjoja, kuten
mustikkaa, puolukkaa, juolukkaa, vadelmaa, ahomansikkaa, pihlajaa. Sienten
osalta kirjassa todetaan, että sieniä ei ilmeisesti käytetty ravinnoksi.
Tuontiherkkut levisivät Eurooppaan ristiretkien ja löytöretkien välityksellä.
Tullitietojen mukaan tiedetään, että Turkuun tuotiin sokeria 1500-luvulla.
IV Ruoan
säilöminen kertoo hapattamisesta,
savustamisesta, kuivaamisesta, suolaamisesta, lipeöinnistä sekä
heraan, rasvaan ja etikkaan säilömisestä ja säilytyspaikoista.
Keskiajalla tuoretta ruokaa ei ollut saatavilla säännöllisesti. Varakas väki saattoi syödä tuoretta lihaa ja kalaa ympäri vuoden, mutta tavallinen kansa suunnitteli ruoantarpeensa koko vuodeksi.
Toisessa
osiossa esitellään
ruoat eli mitä ruokia syötiin, mitä ruokalajeja tehtiin:
V Liharuokaosuudessa kerrotaan muun muassa ruhon osien sekä eri
eläinten hyödyntämisestä.
VI Kalaruoat
käsittelee nimensä mukaan kalojen
valmistusta.
VII
Kasvisruoat käsittelee naurista, herneitä,
papuja, kaalia sekä marjoja ja hedelmiä.
VIII
Viljaruoat –kappaleessa käsitellään puuro,
mutti, pepu, talkkuna, mämmi, leipä, kukot, piirakat, rinkelit, roonit ja
vohvelit.
IX Maito- ja munaruoat
käsittelee piimän, voin, rahkan, juuston ja munaruoat.
X Villiyrtit
kertoo nimensä mukaan mm.
pihapiirissä ja luonnossa kasvavista villiyrteistä. Ruokaosiossa kiinnostuin
erityisesti villiyrttiosuudesta. Villiyrttejä käytettiin keskiajalla yleisesti
lääkkeinä, mutta myös ravinnoksi. Kirjassa oletetaankin, että keskiajan ihmiset
tunsivat luonnonkasvit varmasti hyvin. Kasvien käytöstä ei ole säilynyt paljon
tietoa, mutta kasviarkeologian avulla pystytään tekemään päätelmiä ja
oletuksia. Pystymme tietämään, millaisia lajeja oli olemassa ja mistä niitä on
löytynyt, mutta käytöstä emme tiedä sitten niin paljon. Tässä osuudessa
esitellään pihapiirin kasveja, joita keskiajan ihminen olisi voinut hyödyntää
eri tavoin. Lajeina esitellään mm. apilat, ketohanhikki, litulaukka, matarat,
niittyhumala, pelto-orvokki, pihatähtimö, poimulehti, ratamo, sauniot, savikat,
siankärsämö, suolaheinät, tatarkasvit, voikukka jne.
XI Juomat kertoo oluesta, simasta, viinistä sekä
likööristä ja viinasta sekä niiden mausteeksi sopivista yrteistä.
Juomavalikoima oli runsas, sillä keskiajalla valmistettiin runsaasti oluita,
simoja, mehuja ja näiden sekoituksia. Juomissa käytettiin myös yrttejä
mausteena.
Lopuksi on kiitosten lisäksi sanastoa, tekstiin
liittyviä historiallisia henkilöitä, kasvien tieteelliset nimet, viitteet, lähteet
sekä reseptihakemisto.
Keskiajan
maut on erinomainen ja monipuolinen
opas suomalaiseen keskiaikaiseen makukulttuuriin. Tietenkin kiinnostuin
erityisesti osioista, joissa käsiteltiin mausteiden käyttöä, lääkekasvien käyttöä
sekä villiyrttejä. Keskiaikaisia ruokakirjoja on julkaistu enemmänkin,
mutta niiden lähtökohtana on usein keskieurooppalainen katsanto, joten minusta
oli oivaltavaa keskittyä meikäläiseen makujen maailmaan. Kasvien
käytöstä olisin lukenut jopa enemmän esimerkiksi kirkkokimpuissa ja hajusteissa.
Satu Hovi – Katri Niemi Keskiajan maut
Art House 2015. Kustantajalta. Arvostelukappale. Kiitoksin.
Kiinnostavan kuuloinen kirja, kiitos vinkistä (ja tosi kiva idea pitää tietokirjaviikko!). Mieheni saattaisi olla tästä innostunut, sillä hän on perheemme kokki ja mauste/yrttihommat ovat hänelle tärkeitä juttuja ruuanlaitossa. :) Ja tietysti minullekin makujen muodossa. :)
VastaaPoistaTämä on upea kirja. Arvostan kotimaiseen perinteeseen suuntautuvaa katsantoa. Kuvitus on hieno, lähteet hyvät.
PoistaNyt on kyllä niin mielenkiintoinen kirja, että on pakko hankkia tai ensin ainakin lainata kirjastosta. Kiitos paljon vinkkistä!
VastaaPoistaTämä kannattaa lukea. Yleensä nämä meikäläiset keskiaika jutut ovat lähestyneet aihetta hyvin eri tavalla. Arvostan kirjaa.
Poista