Ilari Aalto & Elina Helkala Matkaopas keskiajan Suomeen

Matkaopas Keskiajan Suomeen herättää monenlaisia ajatuksia. Minkälainen opas on aikamatka olemattomaan? Minkälaista on lukea matkaopasta jonnekin, jota ei ole? Keskiaika on ollut viime vuosina esillä paljon, keskiajan pimeyttä on yritetty kuvata uusiksi.  Mitä keskiaika tuo mieleen? Ensimmäisenä mieleen tulevat ehkä sen mahtavimmat monumentit eli linnat, mahtitalot ja kirkot. Keskiajan maailma sisälsi paljon muutakin, myös tavallisen ihmisen arkea ja eloa.  Keskiajan jäänteitä on yhä jäljellä, vaikka suurin osa ei ole näkyvissä, mutta monia perustuksia on säilynyt maan uumenissa. Ajallisesti kirjassa keskitytään 1400-lukuun.

Voisi kysyä, miksi Matkaopas esittelee keskiajan Suomea – sellaista valtiota kun ei ollut olemassakaan. Kirja kertookin Ruotsin itäosasta, Österlandista eli Itämaasta, joka sijaitsi nykyisen Suomen alueella. Nyky-Suomen kartalle asetettuna Itämaa vastaa Etelä-Suomea, Ahvenanmaata, Pohjanmaata Kemijoelle asti ja puolta Karjanlankannaksesta. Nykyisen Keski-Suomen tienoilla sijainneet erämaat ja Lappi eivät kuuluneet kenellekään valtakunnalle.

Keskiajan arki ei ollut tylsää tai merkityksetöntä. Juhlat ja perinteet värittivät koko elämää ja vuodenkiertoa, ja joka päivä oli mielenkiintoinen. Tätä pohjaa vasten voisi jopa väittää, että ajoittaisesta nälästä ja puutteesta huolimatta keskiajan ihmiset olivat usein onnellisia. He osasivat arvostaa elämänsä tärkeitä asioita – perhettä, ystäviä, ruokaa ja terveyttä. Keskiajalla elettiin täyttä elämää.

Kirjassa on neljätoista lukua, joissa käsitellään:

I Metsien ja järvien Itämaa.

Kirjan maisemassa keskiajalla Suomi on kaukainen ja eksoottinen maa ja suomalaiset Ruotsin alamaisia. Harvaan asuttua maaseutua ja erämaata, asutuskeskittymät parhaiden viljelymaiden ja vesireittien varrella. Elämän keskittyessä Varsinais-Suomeen, Hämeeseen ja Uudellemaalle.

II Paikalliset kertoo ketä siellä asui. Minkälaisia nämä ihmiset olivat kooltaan, nimiltään jne.

III Uskonto ja maailmankuva kertoo uskosta ja yliluonnollisesta, helvetistä ja taivaasta. Maailmankuva on erilainen, taikausko, haltijat, pahat voimat ovat ottamassa ja antamassa väriä arkeen. Suomalaisten maailmankuva rakentuu voimakkaasti katolisen kristinuskon varaan. Keskiajalla ihminen oli kirkon jäsen tavalla tai toisella eli sen ulkopuolelle ei voinut jättäytyä.

IV Matkaajan perustiedot kertoo mitä matkalla tarvitaan ja miten käyttäydytään. Reissaajan asema on turvaton ja miehinen, sillä keskiajan yhteiskunta rajoittaa naisten liikkumista. Tässä osiossa kerrotaan matkavarusteista, rahajärjestelmistä, mitoista, ajasta, juhlapyhistä, luku- ja kirjoitustaidosta ja käytöstavoista, hygieniasta. Aikamatka keskiaikaan vaatii omat käyttäytymissääntönsä.

V Matkustaminen kertoo kuinka löytää perille sekä teistä ja poluista. Matkustaminen on hidasta ja vie aikaa. On pärjättävä ilman navigaattoria, karttoja ja tienviittoja, on huomioitava vuodenajat, teiden ja polkujen kunnossa on eroja.  Matkalaisella ei ollut kiirettä, mutta pimeyttä hänen päivässään oli yllin kyllin, sillä valoa ei tullut katkaisinta painamalla ei sen enempää sisällä kuin ulkona.

VI Majoittuminen antaa ohjeita, miten löytää yöpymispaikka. Krouvit, killat ja majatalot tarjoavat taukopaikkoja. Tarjolla on ruoan ja juoman lisäksi muutakin ajanvietettä.

VII Ongelmatilanteet. Keskiajan Suomessa ei koskaan tiedä, mikä onnettomuus seuraavana iskee. Vaaroja on paljon ja apua on harvoin likellä. Vaaroja aiheuttavat tulipalot, väkivalta, varkaudet, ryöstöt, murhat, villieläimet, sairaudet, haaverit ja noituuden voimat.

VIII Ruoka ja juoma. Miltähän keskiaikainen ruoka maistui? Pöydänantimet riippuvat siitä, mitä kulloinkin on tarjolla, eniten ruokaa on tarjolla sadonkorjuuaikaan.  Talonpojan pöytä on erilainen kuin vauraan väen. Eroja on myös viljavien ja köyhempien viljelysmaiden suhteen.

IX Pukeutuminen. Vaatteista selvisi kantajansa yhteiskunnallinen asema. Pukeutuminen lienee myös oleellinen tieto, sillä matkalainen tuskin haluaa joutua silmätikuksi nykyajan vetimissä. Vaatteet paljastavat kulkijan yhteiskunnallisen aseman, toisaalta ylipukeutuminenkaan ei ole sopivaa. Tässä osiossa selvitetään materiaalit ja asusteet.

X Mitä ostaa? Suomessa riittää paljon mielenkiintoisa ostettavaa. Tuotteet ovat käsityötä ja lähituotantoa: astioita, tuohitöitä, punoksia, sepäntuotteita, asusteita, koruja, mausteita, turkiksia ja eläimiä. Markkinat ovat oivia kaupantekopaikkoja. Turkisten ja talin sekä voin kauppa on lakisääteistä. Kaupungista voi hankkia kirjoitusvälineitä ja äärimmäisen kalliita kirjoja.

XI Mitä tehdä? Markkinoille, pyhiinvaellukselle vaiko metsästämään tai kalastamaan. Elämä on keskiajallakin muutakin kuin kurjuutta ja työtä, sillä elämään mahtuu koko sen kirjo eli ilot,  riemut ja huvit. Tarjolla on urheilua, turnajaisia, pelejä, metsästystä, leikkejä, näytelmiä,  laulua ja musiikkia.

XII Suomen Turku. Itämeren metropoli. Turku on Ruotsin Itämaan suurin ja vanhin kaupunki. Hieman kaupungin ulkopuolella kohtaamme Turun linnan Aurajoen suulla. Matkalla voimme törmätä myös Hirttomäkeen. Turun tuomiokirkko, maamme ainoa basilika, seisoo jylhänä ottamassa vastaan sanankuulijoitaan.

XIII Muut matkakohteet. Suomen kahdeksasta linnaläänistä jokainen on erilainen mielenkiintoinen matkakohde. Ahvenanmaan valkoisissa kirkoissa on tuulahdus eurooppalaisuutta. Matkailijalle avautuu historiallinen Varsinais-Suomi, merellinen Ahvenanmaa, harjujen ja järvien Häme, lakeuksien ja noitien Pohjanmaa ym.

XIV Kotiinpaluu. Keskiaika ja me. Keskiaika elää meissä ja se oli joskus ennen muinoin todellisuutta, jota me yritämme tavoittaa tämän kirjan  avulla eläväksi. Meillä on kuitenkin kollektiiviset muistot aina jossain muodossa tallessa jonkinlaisina. Arkeologisten tutkimusmenetelmien avulla pystymme tutkimaan menneisyyttä tekemään ajoituksia ja löytämään muinaisjäännöksiä, jotka valottavat entisajan elämänmenoa paljon keskiaikaakin kauemmaksi. Oma aikamatkamme keskiaikaan kohtaisi melkoisia vaikeuksia ja yhteentörmäyksiä keskiajan ihmisen kanssa. Se olisi samanlainen järkytys keskiaikaiselle talonpojalle, jos hän tulisi vierailulle meidän moderniin, teknologiseen, kaupunkimaiseen yhteiskuntaan. Yhteiskuntamme on kuitenkin monin tavoin tasa-arvoisempi, jossa hierarkiat eivät ole yhtä esillä kuin keskiajalla.

Matkaopas Keskiajan Suomeen on helppolukuinen. Kirjassa käytetään preesensiä, joka on hyvä ja oivaltava ratkaisu ja tekee oppaan todentuntuiseksi. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin olisin toivonut mukaan enemmän etnobotaniikkaa, arkeofyyttejä etenkin kun kirjoittajana on arkeologi. Lähdeviitteet olisivat hankaloittaneet lukemista, mutta olisin nähnyt ne mielelläni tekstiin sijoitettuna.  Ymmärrän toteutetun ratkaisun, mutta arvostaisin lähteitä.

Itselleni mielenkiintoisin osuus kirjassa on uskonto ja maailmankuva, keskiaikaiset kirkot ja niiden merkitys yksilön elämässä sekä vanhat kulkureitit. Keskiaikaisista kirkoista meille on säästynyt vain kivikirkkoja, sakasteja, tapuleita ja kirkonraunioita, mutta yhtään puukirkkoa meillä ei enää ole. Historiallinen kaunokirjallisuus ei ole minulle kovinkaan mieleistä, mutta keskiaikaan sijoittuvia romaaneja luen valikoiden. Vähiten olen kiinnostunut keskiaikaa etsivistä elämyksellisistä roolileikeistä tai markkinahumusta. Sen sijaan elävä kulttuuriperintö ja etnobotaniikka ovat minun ominta aluetta etenkin rakennetussa kulttuuriympäristössä. Osaan arvostaa kirjan työmäärää, sillä olen itse kulkenut maamme keskiaikaiset kirkot ja lisäksi monet mahtipaikat. Suosittelen tätä kaunista kirjaa. Suosittelen myös tutustumaan kirjan kohteisiin ja kokeilemaan Kuninkaantien /  Suuren rantatien kulkemista, sillä siinä on vielä runsaasti historian havinaa.

Ilari Aalto & Elina Helkala Matkaopas keskiajan Suomeen

Atena 2015. Kustantajalta. Kiitoksin

Carlos da Cruz & Janne Haikari Kuninkaantie Matka historiasta nykyaikaan

Kuninkaantie on historiallinen postireitti, joka kulki Ahvenmaalta halki Etelä-Suomen Viipuriin ja Pietariin asti. Tänäkin päivänä Kuninkaantietä voi kulkea, sillä sen jäänteitä on yhä tallessa. Reitin varrelle kätkeytyy useita nähtävyyksiä ja sitäkin enemmän tarinaa menneiltä ajoilta.



Kirjassa matkataan Suomen historiaa tutkivan pojan, Vertin, kanssa Ahvenanmaalta Viipuriin. Kirjan kautta saadaan käsitys, kuinka paljon Suomi on kehittynyt kivikaudelta nykyaikaan.






Kirjan aiheet sijoittuvat Kuninkaantien eri osiin. Ahvenmaalla esitellään Eckerön postitalo, Kastelholman linna. Merenkulun osiossa opitaan vesireittejä ja kauppareittejä. Katolinen keskiaika kertoo Armonlaakson luostarista ja vie meidät maamme ainoaan basilikaan, Turun tuomiokirkkoon. Kuinka tieto kulkee osiossa saavutamme Piikkiön ja Paimion kautta Saloon, jossa tutustutaan tiedonvälitykseen nykyajan huomioiden. Esihistoria avautuu meille kivikauden näyttämön kautta. Maatalouden osiossa käymme läpi sen kehitystä ja äimistellemme myllyjen siipirattaita. Varhainen teollisuus avautuu silmiemme eteen ruukeissa, kun kuljemme Pohjan ja Karjaan ohi. Ollaan suomalaisia avaa oikeuttamme suomalaisuuteen ja suomen kieleen. Helsingistä pääkaupunki kertoo meille arkkitehdeistä ja Suomenlinnan rakentamisesta. Opintiellä on katsaus koululaitoksemme alkuun. Suomen suuruhtinaskunta kertoo itsenäisyyden alkutaipaleista ja Suomen lipusta. Kuinka energiaa tuotetaan kuvaa luonnonvarojen käyttöä, energiataloutta ja energianlähteitä. Terveytemme parhaaksi kertoo kansanparantajien avusta, lääkärikunnan kehittymisestä ja sairashuoneiden perustamisen vaiheista. Rajansa kaikella kertoo rajakivistä, Salpalinjasta ja vie nykyaikaan ja Euroopan unionin jäsenyyteen. Karjala on katsaus menneisyyteen, joka elää muistoissa.



Kuninkaantien varrella kohdataan eri aikojen ihmisiä talonpojasta presidenttiin. Kukin heistä kertoo oman tarinansa ja elävöittää kertomallaan Suomen historiaa. Kirjan kuvitus on Carlos da Cruzin. Carlos da Cruzin ja Janne Haikarin kokoavat paikallishistoriallisten tuokiokuvien kautta mielenkiintoisen kuvan maamme historiasta.




Kirjan aihe on valtaisa, siitä on julkaistu paljon kirjoja. Kirjassa luodaan katsauksia nykyhetkeen, joka toisaalta helpottaa asioiden ymmärtämistä, mutta toisaalta se tuottaa sekavan kokonaisuuden. Kotkan ja Haminan osuudet ovat teennäisiä. Elävä kulttuuriperintö olisi saanut olla mukana. Porvoo olisi ansainnut oman osionsa ja se olisi liittynyt historiallisiin tapahtumiin. Kuninkaantie lasten kuvakirjana on erinomainen teos. Olen kulkenut itse Kuninkaantien moneen kertaan elävän kulttuuriperinnön matkassa.




Kirjan takakansi kertoo kirjan soveltuvan hyvin alakouluikäisille. Kuninkaantie Matka historiasta nykyaikaan on tiedontäyteinen kuvakirja.





Carlos da Cruz & Janne Haikari Kuninkaantie Matka historiasta nykyaikaan
Schildts & Söderströms 2014. Kustantajalta. Kiitokseni.


Blogitekstin kuvituskuvina Vanha Porvoo, kuvat Ulla S. ©

Blogistanian lukumaraton 16.7 menossa

Aloitan lukumaratonin tänään klo 15.00









Kuva: Denise Kerbs, CC BY 2.0


Logoksi muokannut: Emmi T.



Ohjeet löytyvät Lukutoukan blogista.













16.7 klo 15.00

Hermann Hesse Matka aamun maahan




Aloituskirjana minulla on Hermann Hesse Matka aamun maahan, Kirjayhtymä Arenasarja, 1975. Matka aamun maahan on suomentanut saksankielisestä alkuteoksesta Die Morgenlandfahrt Kai Kaila. Matka aamun maahan ilmestyi vuonna 1932. 88 s.


Teos Matka aamun maahan kertoo toivioretkeläisistä, mystisestä idänmatkaajien veljeskunnasta. Tarinan kertoo jäsen, joka noviisivuoden jälkeen sitoutuu yhteisöön. Hänen on lupa kertoa ja kuvailla omat elämyksensä, kunhan ei paljasta veljeskunnan salaisuutta. Teemana on toivioretki, mutta yhtä hyvin myös matka itseen.


Idänmatkalaisten yhteisöön liittymisen edellytyksenä oli, että jokaisella oli oma yksityinen päämääränsä, vaikka järjestön pyrkimyksenä on tarkoin määrätyt korkeat tavoitteet. Kertoja vähättelee omaa tavoitettaan ja määrittelee sen haluksi nähdä kaunis prinsessa Fatme ja saavuttaa hänen rakkautensa.

Ryhmän palvelija Leo häviää keskeyttäen matkan ja myöhemmin kun kertoja luulee veljeskunnan lakanneen jo olemasta, hän joutuu sen kuultavaksi, ryhmä on siis yhä olemassa. Tämän enempää tarinaa ei voi avata ilman että avaa liikaa.

Ajankohtana on suursodan päättymisen jälkeinen aika. Jokaisen veljen tavoitteena oli Novaliksen sanat: mihin jäimmekään? Aina kotiin. Hessen henkilöt ovat usein symbolistisia, joilla hän kuvaa niitä pyrkimyksiä ja tavoitteita, mitä hän itsessään kirjailijana tuntee. Ihannoitu personoitu edustaja, johon päähenkilö pyrkii samaistumaan, on tyypillinen hänen teksteissään, olkoon se vaikka Buddha tai Nietzsche. Hessen ajatuksia on liitetty poliittiseen maailmankuvan, 1930-luvun Saksaan niin kirjassa Matka aamun maahan kuin Lasihelmipelissäkin. Tietynlainen hämäryys ja paikoin vaikeaselkoisuus kuuluu kirjailijan kuvaan.


Matkaa aamun maahan on sanottu Lasihelmipelin johdatukseksi. Matka aamun maahan on pohjimmiltaan matka kotiin, itseen.

Osallistun tällä kirjalla 14 nobelia eli 14 nobelistin teosta-haasteeseen. Jokken kirjanurkka


16.45

Hessen jälkeen siirryn matkaamaan Kuninkaantielle kuvakirjan pariin klo 16.45 ja 88 sivua rikkaampana. Carlos da Cruz & Janne Haikari Kuninkaantie matka historiasta nykyaikaan 2014

















Kirjan takakansi kertoo kirjan sopivan erityisesti sopii erityisesti alakouluikäisille. Kuninkaantie matka historiasta nykyaikaan on tiedontäyteinen kuvakirja. Kirjoitan tästä erillisen blogitekstin viimeistään lauantaina.













Sain Kuninkaan tien valmiiksi 18.00 ja Kuninkaantieltä vaihdan erilaisiin maisemiin





18.05




Gide: Pastoraalisinfonia 154 s. Lisään lukumaratonin jälkeen blogitestin tähän.


Nyt keskityn lukemiseen.

Osallistun tällä kirjalla 14 nobelia eli 14 nobelistin teosta-haasteeseen Jokken kirjanurkassa.

Sain Giden loppuun 20.25.


20.35

Aloitan Mariana Alcoforadon Sisar Marianan rakkauskirjeitä. Gide kävi sen verran voimille, että ihan dekkariin en pystyisi tarttumaan.

Sain valmiiksi Sisar Marianan rakkauskirjeet 21.45 ja mietin jatkoa.

21.45

Siirryn mukavaan olotilaan Paratiisiuhrien kanssa sulkien koneen. Tällä kertaa minun kokoelmani ei ole oikein muihin verrattavissa, kun kirjani ovat pieniä. Sisar Marianakin leveys on 11cm ja sivumäärä on 69. Pleijel on myös pienoisromaani, mutta Mariana on... miniatyyrikirjanen? Aloitin Pleijelin lukemisen, mutta tuskastuin. Kolmiodraama ja niin vaikea, menneisyys ja kaikki suhde isään ja äitiin, en oikein tiennyt kehen eli kuka oli milloinkin läsnä. Jätin kylmästi kesken. Mari a on tulkinnut kirjaa blogissaan. Aloitin Kristina Ohlssonin Paratiisiuhrit. Olin odottanut kirjan ilmestymistä.







8.30

Jatkan lukemista

Vielä on jäljellä Hitsi vieköön ja Ibrahimi Ajan riekaleita. Eli lähden lukemaan toista noista. Katsellaan....

Ehdin lukea ensimmäisen ja jälkimmäisestä 117 sivua. Luin lukumaratonin päätyttyä loppuun.



Luin yhteensä 985 sivua.

Joukossa oli siis lastenkuva kirja, lasten satukirja, hyvin ohuita ja kapeita kirjoja. Bloggaan erikseen kirjat Hitsi vieköön!, Kuninkaantien, Ajan riekaleet sekä Paratiisiuhrin.



Tämä oli mahtava kokemus, tein tämän vasta toisen kerran.