keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Javier Marias Rakastumisia



Toivoin heille niin sanoakseni kaikkea mahdollista hyvää, niin kuin romaanin tai elokuvan henkilöille, joiden puolta lukija tai katsoja alkaa pitää heti kättelyssä, vaikka hyvin tietää, että heille tapahtuu jotain pahaa, että jokin saa heidän elämänsä raiteiltaan, tai muuten ei olisi kirjaa tai elokuvaa. Oikeassa elämässä tätä vaatimusta ei kuitenkaan ollut.
Kirjailija Javier Marias on minulle ennestään tuntematon, en ole lukenut häneltä tai hänestä aiemmin. Aikomukseni on lukea tänä vuonna espanjan- ja portugalinkielistä kirjallisuutta, joten Javier Marias soveltuu erinomaisesti tähän suunnitelmaani. Lukijan tutustuessa Javier Mariasin kirjaan Rakastumisia, hänelle valkenee varsin pian, että sanat muodostavat hyvin pitkiä lauseita, polveilevia lauseita, jotka täydentävät edellä sanottua, varjostavat aiemmin ilmaistua ja varioivat sanottua. Täyteläiset lauseet kelluttavat lukijaa kovassa aallokossa, sillä tarkkaavaisuus ei saa häiriintyä. Seuraavassa kappaleessa kerron yleensä miljööstä, päähenkilöistä ja ajankohdasta. Yritän reflektoida lukemaani, mutta tämä ei ole helppo kirja, vaikka tarina on yksinkertainen. Oletko lukenut kirjan? Kiinnititkö huomiota mihinkään nimissä? Itse kiinnitin, mutta tuon merkityksen kukin avaa omalla tavallaan.

Kirjan keskeinen miljöö on kahvila Madridissa. Javier Mariasin kirjoittaman kirjan keskeisiä henkilöitä ovat Maria Dolz, Luisa Desvern, Javier Diaz-Varelan. En lähde pohtimaan tuota nimiteemaa enempää. Kirjan kertoja on Maria, joka toimii kustannustoimittajana. Kirjan pitkät monologit kuljettavat tarinaa, psykologista kertomusta, rakkausdraamaa, kolmiodraamaa, käytettyjä ja kulutettuja ihmisiä. Kertooko tämä enemmän rakkaudesta vai kuolemasta, mustasukkaisuudesta vai häviöstä?


Kirjan alkaa seuraavalla kuvauksella:

Kun viimeisen kerran näin Miguel Desvernin, tai Devernen, myös hänen vaimonsa Luisa näki hänet viimeisen kerran, mikä oli kieltämättä aika outoa ja ehkä epäoikeudenmukaistakin, sillä tämä oli sentään vaimo, kun minua hän ei sen sijaan tuntenut ollenkaan eikä koskaan vaihtanut sanaa kanssani.

Muutamaa riviä myöhemmin kerrotaan kuolettavista puukoniskuista parkkitalossa. Siis ensimmäisellä sivulla kerrotaan kirjan juonen kannalta otollisin asia. María on istunut kantakahvilassaan ja seurannut pariskuntaa, jonka onnellisuus tekee Maríaan syvän vaikutuksen. He puhuvat toisilleen, näyttävät nauttivat suuresti toistensa seurasta. Sitten María näkee lehtiuutisen parkkitalossa tapetusta miehestä, ja tunnistaa uhrin kahvilassa näkemänsä pariskunnan aviomieheksi.

María vierailee lesken kotona ja kohtaa vierailulla aviomiehen parhaan ystävän Javier Diaz-Varelan. Vastaavasti María ja Javier Diaz-Varelan kohtaavat toisensa myöhemmin Museo Nacional de Ciencias Naturalesin punertavassa rakennuksessa. María rakastuu tähän mieheen, mutta tämän miehen tunteet ovat sidotut, sillä tarjolla on vain sijaisuus. Tunteiden virta kulkee rakastumisesta pettymiseen, itsesäälistä ylpeyteen, haluamisesta luopumiseen. Joskus vain on ylevämpää vaieta. Kerroksellinen kerronta ja sen hahmottaminen ei ole helppoa. Mikä on kuvitellun dialogin raja?
En liioin halua olla kuin ne kirotut kirjat, joiden parissa vietän elämäni, joiden aika seisoo hiljaa paikallaan ja vaanii hellittämättä aitauksessaan pyytäen että se päästetään vapaaksi, jotta se pääsisi kulkemaan taas ja kertomaan toistamiseen jo kertaalleen kertomaansa vanhaa tarinaa.
Kirjan alkuperäisteoksen nimi on Los Enamoramientos. Kirjan on suomentanut Tarja Härkönen Kirjailijalta on julkaistu aiemmin suomeksi Valkoinen sydän (1997). Marias on julkaissut useita kirjoja, joten toivottavasti häneltä suomennetaan lisää. Madridissa syntynyt Javier Marias (1951) on kirjailija, kolumnisti ja kääntäjä. Hänen nimensä on ollut usein Nobel arvauksissa mukana. Silmäilin Elisa-kirjan luokitusta, jossa Rakastumisia on luokiteltu romantiikkaan ja viihteeseen. Tuo edellinen saattaa tuottaa pienen pettymyksen, sillä tätä ei voi suositella romantiikan nälkään.

Rakastumisia on ainutlaatuinen lukunautinto. Pidän tätä kirjaa erinomaisena avauksena kirjailijan tuotantoon. Pidin kuitenkin kirjan alkuosaa vahvempana kuin loppua. Espanjankielinen kirjallisuus ei ole minulla hyvin hallussa. Eniten olen pitänyt Carlos Ruiz Zafonin kirjoista. Mariasin kirjoissa oli jotain tuttua, sillä olen lukenut myös Antonio Muñoz Molinan kirjoja. Täysikuussa on samanlainen dekkarimainen tunnelma, tosin voimakkaammin päähenkilön poliisitaustan takia.

Javier Marias Rakastumisia
Otava. 2012. Kotikirjasto.

Blogeissa toisaalla. Tarukirjassa

16 kommenttia:

  1. Luin tämän pääsiäisena ja kyllä oli hurja. En nyt lukenut tekstiäsi, kun oma kirjoitukseni on vielä kesken ja uhkaa muuttua kilometrine pituiseksi. Palaillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue mielelläni sinun tekstin. Yllätyin kirjasta positiivisesti. Tässä kirjassa oli paljon ajatuksia. Ihmettelen närkästyneenä, miksi häntä on suomennettu näin vähän, surkean vähän?

      Poista
    2. Pidän ihan mahdollisena, että Marias saa jonain päivänä Nobelin. Nyt tietysti vähän huono sauma, kun se meni viimeksi Eurooppaan ja naapurimaahan. Sen jälkeen varmaan alkaisia suomennoksia ilmestymään.

      En nyt muista, luetko kaunokirjallisuutta englanniksi, mutta Mariasin teosten englanninnokset ovat hyvin laadukkaita. Itse luin tämänkin englanniksi, kun olin sen sattumoisin engl.kielisenä ostanut ja aion lukea englanniksi myös Valkoisen sydämen, joka on kai ainoa Rakastumisten lisäksi suomennettu. Englanniksi löytyy yli 10 teosta. :)

      Poista
    3. Niin minäkin, mutta ensin Itävaltaan ; ) Tosin sama tilanne kuin tuossa. Sitten tulisi käännöksiä. On se niin väärin.

      Luen tosi niukasti englanniksi. Yritän pitää työn erillään. Luen niin paljon tieteellistä tekstiä, että haluan levätä. Ja Marias ei onnistu, hänen lauseensa kiemurtelevat aivan tarpeeksi suomeksikin. Minulla on Valkoinen sydän, mutta jonossa on niin paljon muuta. Pitäisi ehtiä kirjoittaa Oatesin Blondi, Lahirin Kaima jne. Puolisoni toi tänään Hooperin, mutta sen jätän elokuuhun. Ei oikein iske nyt. Luin sinun tekstin Oatesin Kostosta. Se teki minuun suuren vaikutuksen. En tiedä, osasinko itse kirjoittaa sitä. Se on hieno kirja. En yleensä lue elämäkertoja, mutta fiktiivinen Blondi on ok.

      Poista
    4. Ymmärrän hyvin tuon, että työsi takia et halua enää vapaa-ajalla lukea englanniksi. Mariasilla on tässä teoksessa yksi lause, joka on 2,5 sivua pitkä, mutta se on kuitenkin sekin minusta hänellä hyvin hallinnassa.

      Yritin taas äsken kirjoittaa tästä kirjasta, mutta en tiedä, miten sen kirjoituksen käy. Kyllä kai se siitä pikku hiljaa valmistuu.

      Kiitos tuosta Kosto-maininnasta. Ilahduttaa todella paljon, että olet pitänyt kirjoituksestani. Oates ei oikein ole suosikkejani, mutta tuo Kosto oli hieno. Toinen häneltä lukemani on Haudankaivajan tytär ja siitä olin vähemmän innostunut. Blondia on kehuttu paljon. Hyllyssäni on Sisareni, rakkaani, mutta en ole saanut aikaan alkaa sitä lukea.

      Poista
    5. Minua vaivasi tuo nimijuttu Rakastumisessa. Olen toivottoman takkuava pitkissä lauseissa. Olisikin ihanaa, jos lukisin englanniksi, saisi kirjat halvalla ja pian samaan kuin muut maailmalla.

      Poista
    6. Handke, olen kulkenut pitkän matkan hänen kirjojen kanssa. Ja uskonut tuohon palkintoon. Toisaalta ajattelin, että Brink saisi, mutta toisin kävi. En välttämättä toivonut saavan, mutta olisin ymmärtänyt. Toisaalta en usko Murakamiin, ainakaan vielä.

      Poista
  2. Rakastumisia jätti minuunkin halun lukea enemmän Maríasia, vaikka en innostunutkaan kirjasta niin paljon kuin sinä. Luen myös espanjaksi, mutta tämän kirjan perusteella en taitaisi uskaltaa yrittää Maríasia espanjaksi, lauseet ovat sen verran pitkiä ja polveilevia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tuskastelin jo suomeksi lauseiden kanssa ja haaveilin pisteestä turhaan. Espanjaa osaan turistin verran, mutta opettelen kieltä... Rakastumisia herätti kuitenkin kiinnostukseni kirjailijan tuotantoon.

      Poista
  3. Itsellä on tämä teos aloitettuna syystä, että satuin lukemaan "El Dia"-päivälehden arvion siitä, että Marias tulee olemaan seuraava espanjankielisen kirjallisuuden nobelehdokas, joten oli kiintoisaa lukea arviosi teoksesta; kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa kuulla, että Mariasia pidetään laajemmassakin tietoisuudessa Nobel-kandidaattina. Itse tulin tuohon johtopäätökseen varsin hätäisesti tämän Rakastumisia luettuani. Se vaan oli niin vakuuttava näyttö, että huh. Saisinpa vielä käännettyä lukukokemukseni bloggauksesi. Yritys on päällä.

      Poista
    2. Olen lukenut vasta yhden kirjan tältä kirjailijalta ja silti minusta tuon palkinnon saanti on mahdollista. Jostain syystä häntä ei ole suomennettu. Ehdottomasti pitäisi suomentaa.

      Poista
    3. Omppu, mieluusti lukisin tuon blogitekstin. Mieleni tekisi tarttua tuohon toiseen suomennettuun. Nobeleita miettiessä joskus oikein hätkähtää, että keneltä se puuttuu....ja puuttuuko tosiaan. Oz, Oates, Atwood, Byatt... En edes ymmärrä, että Oz ei ole saanut ja hän on kirjoittanut kirjan Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. Doctorow ja Bellow odottavat minulla lukuvuoroaan. Ihmeellinen tämä kirjojen maailma.

      Poista
    4. Ulla, se mun teksti on tällä hetkellä 6 sivua pitkä. Siis A4:sta!!! On pakko deletoida, kun vaan malttaisi ja muutama tärkeä juttu puuttuukin vielä. :) Luulisin, että viimeistään viikon päästä läväytän sen blogiini.

      Poista
  4. Auts! Tyydyn usein vajaaseen kahteen sivuun. Omissa kirjoissa voi kirjoittaa niin vapaasti omat ajatuksensa. Taidan viihtyä vanhojen kirjojen parissa paremmin.

    VastaaPoista

Ilahduta minua kommentilla!