Alkuperäisteos
Friend of My Youth ilmestyi
vuonna 1990. Suomeksi Nuoruudenystävä
ilmestyi vasta tänä vuonna. Teoksen on suomentanut Kristiina Rikman.
Kokoelmassa
on kymmenen novellia, kymmenen matkaa ihmisen elämään ja hänen mieleensä. En
ole novellien ystävä, mutta Munro on opettamassa nekin minulle. Olen äärettömän
iloinen saadessani novellien lukemisen omakseni. Sain kirjan kustantajalta
muutama viikko sitten ja luin novellit vähitellen. En halua lukea näitä novelli
novellilta eli yhteen menoon. Luen novelleja vähemmän mutta kyllähän Katherine
Mansfieldin Puutarhakutsut
ja Karen Blixenin Talvisia
tarinoita ovat silkasta lukemisestani kuluneenoloisia.
Munro
piirtää niin todentuntuisia henkilöhahmoja, että luettuasi muistat heidät kuin
kadotetun lapsuudenystävän tai etäisen sukulaisen. Voit kertoa tarinoita
heistä, mutta kokonaiskuva on häilyvän hienovarainen aivan kuin todellisessa
elämässä kaivaessasi muistojen ihmiskuvia. Kokoelman kymmenen tarinaa kertovat
arkisista asioista, menneestä ajasta, valinnoista, petoksista, muistamisesta.
Pidin erityisesti kokoelman niminovellista Lapsuudenystävä.
Niminovelli Lapsuudenystävä
kertoo tyttärestä ja tämän kuolleesta äidistä. Kertojan nimeä ei kerrota.
Tiedämme vain että hän on koulunopettajan tytär. Äiti meni opettajaksi Grieves
Schooliin, Ottawa Valleyhin. Koulu sijaitsi Grievesin perheen omistamalla
maatilalla, jonka takia äiti asui jonkin aikaa sisarusten Flora ja Ellie Grievesin
kodissa. Sisarukset elivät hyvin niukanpuoleista ja askeettista elämää
vältellen ylellisyyksiä (normaaleja mukavuuksia). Heitä pidettiin cameronilaisina, tiukan linjan
presbyteereinä. Tarinassa rakentuu myös Floran monivaiheinen elämä, jonka
elämänkulku tekee poikkeamia. Hän väistää aina tarpeen vaatiessa. Torjuuko hän
osallisuuden tahallaan? Tässä
novellissa mietin tovin sen kertojaa eli oliko tuo vain tarina.
Näin joskus unta äidistäni, ja vaikka unen
yksityiskohdat poikkesivat toisistaan, yllätys oli aina sama. Uni loppui,
varmaan siksi että se oli toiveikkuudessaan liian läpinäkyvä, liian aulis
antamaan anteeksi.
Toinen minut
lumonnut novelli on Hyvyys ja laupeus. Menestynyt laulaja Bugs,
June Rodgers, matkustaa norjalaisella rahtilaivalla Montrealista
Isoon-Britanniaan tyttärensä kanssa. Bugs heittää hyvästit horisonttiin
katoavalle Labradorin niemimaalle heinäkuussa 1970-luvun lopulla. Bugs on
huonossa kunnossa ja tekee kuolemaa. Novelli kuvaa äidin ja tyttären, Bugsin ja
Averillin suhdetta. Lisäksi tarinaan mahtuu kapteenin sisäkertomus. Tarina ei
ole yksiselitteinen.
Kolmas
koskettava novelli on Jääkuvia, joka
kertoo kirkonmiehen Austinin Cobbetin päätöksestä lahjoittaa omaisuutensa pois.
Iäkäs leskimies vakuuttaa läheisensä tyttären Montrealissa ja pojan Denverissä,
että hänen tulevaisuutensa on Sheilan kanssa Havaijilla. Tarina kertoo Austinin
ja tämän taloutta hoitaneen Karinin ystävyydestä, jollaista kukin meistä
tarvitsee. Karinin traaginen elämä avautuu myös lukijalle.
Karin ajatteli että Austin tiesi. Ihan
lopussa Austin tiesi, että Karin oli päässyt selville hänestä, että Karin tiesi
mitä hän aikoi. Eikö ihminen tarvitsekin jonkun joka tietää, oli hän miten
yksinäinen ja miten nokkela ja päättäväinen hyvänsä? Karin saattoi olla tuo
ihminen Austinille. He molemmat tiesivät mitä toinen aikoi, mutta eivät
paljastaneet sitä, ja se oli epätavallinen yhdysside.
Alice Munro
(s. 1931) on aikamme tärkeimpiä kirjailijoita. Hän on ensimmäinen kanadalainen,
jolle on myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto (2013).
Nuoruudenystävä
on upea kokoelma elämän arjesta, josta tämä kaikki rakentuu. Munro pureutuu
syvälle ihmisen sisimpään. Kokoelman teemoja ovat syyllisyys, häpeä ja
yksinäisyys. Munron tarinat ovat universaaleja koskettaen lukijoita kaikkialla.
Pidän Nuoruudenystävää
ehjänä ja vahvana kokonaisuutena, yhtenä Munron parhaimmista. Tämän vuoden
Keltainen kirjasto on upeaa luettavaa, sillä jokainen tähän asti luettu on ollut elämys. Tammi on suonut Munron ystäville
runsaasti käännöksiä, mutta toivottavasti saamme vielä lisää.
Alice Munro
Nuoruudenystävä
Tammi. 2015.
Kustantajalta. Kiitollisena
Lähestymisesi novellien maailmaa muistuttaa omaani. Olen myös Alice Munron kautta löytänyt novellit, joilla saa mukavasti vaihtelua lukemisen rytmiin. Muut novellielämykset olen saanut Katherine Mansfieldin (Kanarialintu), Raija Siekkisen ja Tsehovin teoksista.
VastaaPoistaSiekkinen on minun lukusuunnitelmissa. Olen vakuuttunut, että olen ohittanut jotain tärkeää.
PoistaTietysti Hessessä olen lukenut novelleja, mutta se on ollut erilaista, olen lukenut häntä niin suomeksi kuin englanniksi ja jotakin ruotsiksi. Eli periaatteella kaikki. Munro vain puhuttelee minua, hänen tyylinsä ja sanansa.