Kirjailija Javier Marias on minulle ennestään tuntematon, en ole lukenut häneltä tai hänestä aiemmin. Aikomukseni on lukea tänä vuonna espanjan- ja portugalinkielistä kirjallisuutta, joten Javier Marias soveltuu erinomaisesti tähän suunnitelmaani. Lukijan tutustuessa Javier Mariasin kirjaan Rakastumisia, hänelle valkenee varsin pian, että sanat muodostavat hyvin pitkiä lauseita, polveilevia lauseita, jotka täydentävät edellä sanottua, varjostavat aiemmin ilmaistua ja varioivat sanottua. Täyteläiset lauseet kelluttavat lukijaa kovassa aallokossa, sillä tarkkaavaisuus ei saa häiriintyä. Seuraavassa kappaleessa kerron yleensä miljööstä, päähenkilöistä ja ajankohdasta. Yritän reflektoida lukemaani, mutta tämä ei ole helppo kirja, vaikka tarina on yksinkertainen. Oletko lukenut kirjan? Kiinnititkö huomiota mihinkään nimissä? Itse kiinnitin, mutta tuon merkityksen kukin avaa omalla tavallaan.Toivoin heille niin sanoakseni kaikkea mahdollista hyvää, niin kuin romaanin tai elokuvan henkilöille, joiden puolta lukija tai katsoja alkaa pitää heti kättelyssä, vaikka hyvin tietää, että heille tapahtuu jotain pahaa, että jokin saa heidän elämänsä raiteiltaan, tai muuten ei olisi kirjaa tai elokuvaa. Oikeassa elämässä tätä vaatimusta ei kuitenkaan ollut.
Kirjan keskeinen miljöö on kahvila Madridissa. Javier Mariasin kirjoittaman kirjan keskeisiä henkilöitä ovat Maria Dolz, Luisa Desvern, Javier Diaz-Varelan. En lähde pohtimaan tuota nimiteemaa enempää. Kirjan kertoja on Maria, joka toimii kustannustoimittajana. Kirjan pitkät monologit kuljettavat tarinaa, psykologista kertomusta, rakkausdraamaa, kolmiodraamaa, käytettyjä ja kulutettuja ihmisiä. Kertooko tämä enemmän rakkaudesta vai kuolemasta, mustasukkaisuudesta vai häviöstä?
Kirjan alkaa seuraavalla kuvauksella:
Kun viimeisen kerran näin Miguel Desvernin, tai Devernen, myös hänen vaimonsa Luisa näki hänet viimeisen kerran, mikä oli kieltämättä aika outoa ja ehkä epäoikeudenmukaistakin, sillä tämä oli sentään vaimo, kun minua hän ei sen sijaan tuntenut ollenkaan eikä koskaan vaihtanut sanaa kanssani.
Muutamaa riviä myöhemmin kerrotaan kuolettavista puukoniskuista parkkitalossa. Siis ensimmäisellä sivulla kerrotaan kirjan juonen kannalta otollisin asia. María on istunut kantakahvilassaan ja seurannut pariskuntaa, jonka onnellisuus tekee Maríaan syvän vaikutuksen. He puhuvat toisilleen, näyttävät nauttivat suuresti toistensa seurasta. Sitten María näkee lehtiuutisen parkkitalossa tapetusta miehestä, ja tunnistaa uhrin kahvilassa näkemänsä pariskunnan aviomieheksi.
María vierailee lesken kotona ja kohtaa vierailulla aviomiehen parhaan ystävän Javier Diaz-Varelan. Vastaavasti María ja Javier Diaz-Varelan kohtaavat toisensa myöhemmin Museo Nacional de Ciencias Naturalesin punertavassa rakennuksessa. María rakastuu tähän mieheen, mutta tämän miehen tunteet ovat sidotut, sillä tarjolla on vain sijaisuus. Tunteiden virta kulkee rakastumisesta pettymiseen, itsesäälistä ylpeyteen, haluamisesta luopumiseen. Joskus vain on ylevämpää vaieta. Kerroksellinen kerronta ja sen hahmottaminen ei ole helppoa. Mikä on kuvitellun dialogin raja?
Muutamaa riviä myöhemmin kerrotaan kuolettavista puukoniskuista parkkitalossa. Siis ensimmäisellä sivulla kerrotaan kirjan juonen kannalta otollisin asia. María on istunut kantakahvilassaan ja seurannut pariskuntaa, jonka onnellisuus tekee Maríaan syvän vaikutuksen. He puhuvat toisilleen, näyttävät nauttivat suuresti toistensa seurasta. Sitten María näkee lehtiuutisen parkkitalossa tapetusta miehestä, ja tunnistaa uhrin kahvilassa näkemänsä pariskunnan aviomieheksi.
María vierailee lesken kotona ja kohtaa vierailulla aviomiehen parhaan ystävän Javier Diaz-Varelan. Vastaavasti María ja Javier Diaz-Varelan kohtaavat toisensa myöhemmin Museo Nacional de Ciencias Naturalesin punertavassa rakennuksessa. María rakastuu tähän mieheen, mutta tämän miehen tunteet ovat sidotut, sillä tarjolla on vain sijaisuus. Tunteiden virta kulkee rakastumisesta pettymiseen, itsesäälistä ylpeyteen, haluamisesta luopumiseen. Joskus vain on ylevämpää vaieta. Kerroksellinen kerronta ja sen hahmottaminen ei ole helppoa. Mikä on kuvitellun dialogin raja?
Kirjan alkuperäisteoksen nimi on Los Enamoramientos. Kirjan on suomentanut Tarja Härkönen Kirjailijalta on julkaistu aiemmin suomeksi Valkoinen sydän (1997). Marias on julkaissut useita kirjoja, joten toivottavasti häneltä suomennetaan lisää. Madridissa syntynyt Javier Marias (1951) on kirjailija, kolumnisti ja kääntäjä. Hänen nimensä on ollut usein Nobel arvauksissa mukana. Silmäilin Elisa-kirjan luokitusta, jossa Rakastumisia on luokiteltu romantiikkaan ja viihteeseen. Tuo edellinen saattaa tuottaa pienen pettymyksen, sillä tätä ei voi suositella romantiikan nälkään.En liioin halua olla kuin ne kirotut kirjat, joiden parissa vietän elämäni, joiden aika seisoo hiljaa paikallaan ja vaanii hellittämättä aitauksessaan pyytäen että se päästetään vapaaksi, jotta se pääsisi kulkemaan taas ja kertomaan toistamiseen jo kertaalleen kertomaansa vanhaa tarinaa.
Rakastumisia on ainutlaatuinen lukunautinto. Pidän tätä kirjaa erinomaisena avauksena kirjailijan tuotantoon. Pidin kuitenkin kirjan alkuosaa vahvempana kuin loppua. Espanjankielinen kirjallisuus ei ole minulla hyvin hallussa. Eniten olen pitänyt Carlos Ruiz Zafonin kirjoista. Mariasin kirjoissa oli jotain tuttua, sillä olen lukenut myös Antonio Muñoz Molinan kirjoja. Täysikuussa on samanlainen dekkarimainen tunnelma, tosin voimakkaammin päähenkilön poliisitaustan takia.
Javier Marias Rakastumisia
Otava. 2012. Kotikirjasto.
Blogeissa toisaalla. Tarukirjassa
