Olen
lukenut aiemmin Rinnekankaalta Käyttämättömättunteet ja Nocturama Sebaldia lukemassa. Pidän hänen tavasta
kertoa, hänen eurooppalaisesta katsannostaan. Sebaldia lukemassa on minulle tärkeä teos. Kirjailija keskittyy
kirjassaan Sebaldiin, mutta teokseen mahtuu myös luku, jossa Rinnekangas kohtaa
Peter Handken Pariisin syksyssä vuonna 2011 iltaviinillä.
Kertomus ainoasta oikeasta
rakkaudesta jakautuu kahteen osaan. Kuu
karkaa ja Maailman kivet. Kuu karkaa on ilmestynyt jo aiemmin
itsenäisenä tarinana vuonna 1991. Kirjan tapahtumat ajoittuvat 1960-luvun
maaseudulle.
Rinnekankaan
tyyli on selkeää kerrontaa, polveilevaa ja avaraa, mutta lukijan on oltava
varuillaan, sillä Rinnekangas kuljettaa tarinan sivupoluin, virtaavan veden
vauhdissa, jota rytmittävät kosket ja suvannot. Tekstistä ei voi sanoa, että
juonen kulku olisi ennakoitavissa, sillä kirjailijaa luotsaa tarinansa niin
taitavasti tuottaen yllättäviä käänteitä. Rinnekangas hallitsee nämä loppuun
asti, kertomus ei jätä lukijaa heitteille tai johdata umpikujaan. Kirjan
keskeinen henkilö on Lauri Kallio, mutta moni asia mutkistuu nuoren miehen
elämässä.
Luin
äskettäin eteläkorealaisen Kyung-sokin Shinin teoksen Pidä huolta äidistä. En ole ehtinyt kirjoittaa vielä sen blogitekstiä.
Sen keskeinen teema on perhesuhde, lapsen ja vanhempien suhde, mitä me tiedämme
ihmisistä, joita me pidämme itsestäänselvyyksinä, läsnäolevina, meitä varten
elävinä. Minkälainen on heidän maailmansa, katsomuksensa, odotuksensa eli onko
heillä vain velvollisuuksia? Kuinka ollakaan Rinnekangas tarttuu osin samaan
teemaan.
Kertomus ainoasta rakkaudesta kuvaa kolmen kouluikäisen nuoren, kahden pojan ja yhden
tytön, kesää maalla. Sonja, Leo ja Lauri ovat alun keskeiset henkilöt. Lauri on
tullut Pohjois-Pohjanmaalta kesäksi Eino-sedän ja Marjaana-tädin hoiteisiin Latvalaan.
Perheyhteisöä värittää syvä lahkolaissävytteinen uskon elämä, agraarinen
elämäntapa ja yhteisöllisyys.
Kuolemasta me emme välittäneet. Me emme tunteneet sitä
emmekä ajatelleet sitä ennen kuin se ilmestyi elämäämme sen kesän aikana.
Kolmikko
kirmaa kesän riemuissa, sillä he ovat lapsia, uteliaita elämän suhteen. He ovat heräämässä uusiin ja outoihin
muutoksiin ja tuntemuksiin itsessään ja suhteessaan toisiin, seksuaalisuus on
outoa ja kiinnostavaa. Kesän aikana tapahtuu traaginen onnettomuus, joka
muuttaa näiden lasten elämän, mutta Lauri jää tuon menetyksen vangiksi elämässään.
Isoisä Mooses Kallio oli palannut erakoksi oman torppaansa, johon hänellä oli
oikeudet. Mooses oli oma kummajaisensa. Suvussa on paljon salaisuuksia, joista
vaiettiin visusti. Latvalassa Lauriin suhtauduttiin suopeasti, koska hän oli
Latvalan vanhimman kasvattipojan lapsi.
Joskus melko kauan sitten isoisäni oli muuttanut omaa
kohtaloaan kesken kaiken itse. Sotavuosina, kun hänen vaimonsa oli kuollut
sydäntautiin, hän oli pinonnut kaikki lapsensa vällyihin käärittyinä
saunakelkkaan ja oli jättänyt kuorman maantien varteen kylän ulkopuolelle
eräänä joulukuun pakkasaamuna. Itse hän oli matkustanut Ranskaan; Pariisiin,
jossa hän oli liittynyt muukalaislegioonaan.
Maailman kivissä Laurin
tunne ainoaan rakkauteensa ajaa häntä eteenpäin. Mikään ei ole unohtunut, ei edes Lotvosen
tapaus. Lukioikäinen Lauri jatkaa elämäänsä menettäen lisää. En pysty kertomaan tarinasta enempää, koska ne
paljastaisivat liikaa tapahtumia. Lauri on tarinan keskiössä myös myöhemmin ja
tavallaan edelleen myös Sonja sekä myöhemmin Anna Persons. Lauri joutuu kyseenalaistamaan elämässään
hyvin monta totena pitämäänsä asiaa.
Nyt, kun kaikesta on kolmekymmentäviisi
vuotta aikaa, voin kokemukseni perusteella todeta, että se mikä ihmisen
tajunnassa kerran alkaa ei pääty ennen kuin tajunta sen myös lopettaa – on lopputulos
hyvin julma tai hyvin kaunis.
Kertomus
ainoasta oikeasta rakkaudesta on kokonaisuudessaan koskettava, hieno tarina,
pidin kirjan lopusta monin tavoin. Kirja sulki kauniisti tarinan. Tarina
piti otteessaan loppuun asti. Luin todella hienon kirjan.
Rax Rinnekangas Kertomus ainoasta oikeasta
rakkaudesta
LURRA Editions. 2010. Kustantajalta. Kiitoksin.
Kiitokset hyvästä lukuvinkistä! Ja odottelen, mitä kirjoitat Pidä huolta äidistä -teoksesta, luin sen joskus enkuksi ja oli kyllä huikea kirja.
VastaaPoistaMari, eikö ole jännä, että tuo sama teema tulee vastaan näin lähekkäin luetuissa? Ja vielä "samalla tavalla". Onhan tämä kaikkien rakkaushömppien runsaudensarvi, mutta näissä se ammentuu niin eri tavoin. Se ei muuta ihmistä rikkaaksi mammonan avulla. Sen sijaan lukija joutuu pohtimaan aivan muuta.
Poista