sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Alice Munro Nuoruudenystävä




Alkuperäisteos Friend of My Youth ilmestyi vuonna 1990.  Suomeksi Nuoruudenystävä ilmestyi vasta tänä vuonna. Teoksen on suomentanut Kristiina Rikman.

Kokoelmassa on kymmenen novellia, kymmenen matkaa ihmisen elämään ja hänen mieleensä. En ole novellien ystävä, mutta Munro on opettamassa nekin minulle. Olen äärettömän iloinen saadessani novellien lukemisen omakseni. Sain kirjan kustantajalta muutama viikko sitten ja luin novellit vähitellen. En halua lukea näitä novelli novellilta eli yhteen menoon. Luen novelleja vähemmän mutta kyllähän Katherine Mansfieldin Puutarhakutsut ja Karen Blixenin Talvisia tarinoita ovat silkasta lukemisestani kuluneenoloisia.

Munro piirtää niin todentuntuisia henkilöhahmoja, että luettuasi muistat heidät kuin kadotetun lapsuudenystävän tai etäisen sukulaisen. Voit kertoa tarinoita heistä, mutta kokonaiskuva on häilyvän hienovarainen aivan kuin todellisessa elämässä kaivaessasi muistojen ihmiskuvia. Kokoelman kymmenen tarinaa kertovat arkisista asioista, menneestä ajasta, valinnoista, petoksista, muistamisesta. Pidin erityisesti kokoelman niminovellista Lapsuudenystävä.
Niminovelli Lapsuudenystävä kertoo tyttärestä ja tämän kuolleesta äidistä.  Kertojan nimeä ei kerrota. Tiedämme vain että hän on koulunopettajan tytär. Äiti meni opettajaksi Grieves Schooliin, Ottawa Valleyhin. Koulu sijaitsi Grievesin perheen omistamalla maatilalla, jonka takia äiti asui jonkin aikaa sisarusten Flora ja Ellie Grievesin kodissa.  Sisarukset elivät hyvin niukanpuoleista ja askeettista elämää vältellen ylellisyyksiä (normaaleja mukavuuksia).  Heitä pidettiin cameronilaisina, tiukan linjan presbyteereinä. Tarinassa rakentuu myös Floran monivaiheinen elämä, jonka elämänkulku tekee poikkeamia. Hän väistää aina tarpeen vaatiessa. Torjuuko hän osallisuuden tahallaan?  Tässä novellissa mietin tovin sen kertojaa eli oliko tuo vain tarina.  

Näin joskus unta äidistäni, ja vaikka unen yksityiskohdat poikkesivat toisistaan, yllätys oli aina sama. Uni loppui, varmaan siksi että se oli toiveikkuudessaan liian läpinäkyvä, liian aulis antamaan anteeksi.
Toinen minut lumonnut novelli on Hyvyys ja laupeus.  Menestynyt laulaja Bugs, June Rodgers,  matkustaa norjalaisella rahtilaivalla Montrealista Isoon-Britanniaan tyttärensä kanssa. Bugs heittää hyvästit horisonttiin katoavalle Labradorin niemimaalle heinäkuussa 1970-luvun lopulla.  Bugs on huonossa kunnossa ja tekee kuolemaa. Novelli kuvaa äidin ja tyttären, Bugsin ja Averillin suhdetta. Lisäksi tarinaan mahtuu kapteenin sisäkertomus. Tarina ei ole yksiselitteinen.
Kolmas koskettava novelli on Jääkuvia, joka kertoo kirkonmiehen Austinin Cobbetin päätöksestä lahjoittaa omaisuutensa pois. Iäkäs leskimies vakuuttaa läheisensä tyttären Montrealissa ja pojan Denverissä, että hänen tulevaisuutensa on Sheilan kanssa Havaijilla. Tarina kertoo Austinin ja tämän taloutta hoitaneen Karinin ystävyydestä, jollaista kukin meistä tarvitsee. Karinin traaginen elämä avautuu myös lukijalle.
Karin ajatteli että Austin tiesi. Ihan lopussa Austin tiesi, että Karin oli päässyt selville hänestä, että Karin tiesi mitä hän aikoi. Eikö ihminen tarvitsekin jonkun joka tietää, oli hän miten yksinäinen ja miten nokkela ja päättäväinen hyvänsä? Karin saattoi olla tuo ihminen Austinille. He molemmat tiesivät mitä toinen aikoi, mutta eivät paljastaneet sitä, ja se oli epätavallinen yhdysside.

Alice Munro (s. 1931) on aikamme tärkeimpiä kirjailijoita. Hän on ensimmäinen kanadalainen, jolle on myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto (2013).
Nuoruudenystävä on upea kokoelma elämän arjesta, josta tämä kaikki rakentuu. Munro pureutuu syvälle ihmisen sisimpään. Kokoelman teemoja ovat syyllisyys, häpeä ja yksinäisyys. Munron tarinat ovat universaaleja koskettaen lukijoita kaikkialla. Pidän Nuoruudenystävää ehjänä ja vahvana kokonaisuutena, yhtenä Munron parhaimmista. Tämän vuoden Keltainen kirjasto on upeaa luettavaa, sillä jokainen tähän asti luettu on ollut elämys. Tammi on suonut  Munron ystäville runsaasti käännöksiä, mutta toivottavasti saamme vielä lisää.
Alice Munro Nuoruudenystävä
Tammi. 2015. Kustantajalta. Kiitollisena

 .

2 kommenttia:

  1. Lähestymisesi novellien maailmaa muistuttaa omaani. Olen myös Alice Munron kautta löytänyt novellit, joilla saa mukavasti vaihtelua lukemisen rytmiin. Muut novellielämykset olen saanut Katherine Mansfieldin (Kanarialintu), Raija Siekkisen ja Tsehovin teoksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siekkinen on minun lukusuunnitelmissa. Olen vakuuttunut, että olen ohittanut jotain tärkeää.

      Tietysti Hessessä olen lukenut novelleja, mutta se on ollut erilaista, olen lukenut häntä niin suomeksi kuin englanniksi ja jotakin ruotsiksi. Eli periaatteella kaikki. Munro vain puhuttelee minua, hänen tyylinsä ja sanansa.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!