tiistai 11. maaliskuuta 2014

Seppo Turunen Lemmikkielämää




Tartuin Turusen Lemmikkielämää Ihmisen eläinsuhde ja eläinten hyödyntäminen -kirjaan hieman varauksella, koska siitä on kohistu eri medioissa. Biologina ymmärrän hänen näkemyksiään, mutta samasta syystä näen myös kirjan asenteellisen suhtautumisen lemmikkeihin. Objektiivinen ja avoimempi asenne olisi dialogisempi lähtökohta.

Kirjassa etsitään vastauksia erilaisiin kysymyksiin. Mitä tekemistä kilpikonnilla on järjestäytyneen rikollisuuden kanssa? Miten rotujen liiallinen jalostus vaikuttaa lemmikin hyvinvointiin? Mitä kuuluu maailman viimeisille indigoarapapukaijoille? Lemmikkien pitäminen on maailmanlaajuinen harrastus, jolla on myös maailmanlaajuisia vaikutuksia sekä ekologisia haittatekijöitä. Lemmikkieläinkauppa kuljettaa myös eläinten tauteja maanosasta toiseen. Lemmikkielämää kuvaa ihmisen ja eläinten rinnakkaiselon kulkua. Uhanalaisten ja harvinaisten eläinlajien kaupan uhka elää myös orkideabisneksessä, kansanlääkinnän rohdoskaupassa sekä matkamuistokaupassa.

Turunen tuo esille rotukoirien häkkikasvattamot, sisäsiittoisuuden ja liiallisen jalostuksen.

Omat eläinaktivistimme eivät tee yllättäviä videopaljastuksia koirasiittoloissa, koiranäyttelyissä tai kodeissa, joissa vammoista kärsiviä jalorotuisia pidetään hengissä. Koiranomistajat ovat osattomia lemmikkiensä ongelmiin; he ovat ehkä tahtomattaan tai harhaan johdettuina joutuneet omaishoitajiksi ja tekevät parhaansa hoidokin auttamiseksi.

Näyttelykilpailut ovat vieneet koirajalostusta monella tapaa poikkeuksellisiin, eläimille itselleen kärsimyksiä aiheuttaviin suuntiin.

...Ehkä myös eläinlääkäreiden pitäisi ryhdistäytyä asiassa. Heidän praktiikalleen varmasti löytyy tärkeämpiä kohteita kuin tarkoituksellisesti tuotettuja lemmikkipotilaita.

... Rotuvaatimusten lieventäminen ja sen myötä geenipohjan laajentaminen ovat välttämättömiä toimia vähennettäessä sairauksia. Mikäli koiran pitämistä kaupunkiasunnoissa edelleen halutaan harrastaa, säyseä, ja ihmisystävällinen luonne ja kyky sopeutua ahtaisiin, keskuslämmitteisiin sisätiloihin ovat ulkonäköä tärkeämpiä tavoitteita jalostuksessa.

Turunen korostaa, että eläinsuojelua ja luonnonvarojen riittävyyttä edistettäessä selkeä askel on, että lemmikkikoiran valinnoissa alamme suosia terveitä, hyväluonteisia, keskikokoisia ja mieluusti sekarotuisia koiria. Koiran pitäisi myös muistuttaa eläintä selvine kuonoineen, pystykorvineen ja jäntevine pitkine jalkoineen.

Ulkomailta tuotujen kulkukoirien keskuudessa rehottaa myös bisnes ja sairaiden koirien hoitokustannukset verottavat koiran hankkijaa. Kirjassa ei paljon tuoda esille opaskoirien tai aputassujen asemaa, sillä niin kissa kuin koira voi olla terapiaeläin ja yksinäisen elinkumppani. Jos tietää aputassu-käsitteen sisällön, niin osaa asetella sanansa oikein. Kautta linjan ihmettelen kirjassa, että se viittaa tietokirjan tavoin uskottavasti lähteisiin, mutta kun siirrytään kissoihin, niin siirrytään erään tiedon mukaisiin viittauksiin. CFA toimii meillä ihan täysillä, siis Cat Fancies' -yhdistys, kuten myös FIFE (Kissaliitto) ja TICA.

Erään tiedon mukaan Kissaliitto hyväksyy 38 rotua Suomessa. Osa vakiintuneista puhtaista roduista on suoraan mutaatioiden tulosta, esimerkiksi kääpiökokoiset rodut, joilla on myös selkärangan epämuodostumia. Muita mutaatioiden tuloksia ovat mm. devon rex, jolle tyypillisiä ovat veren hyytymishäiriöt, ja manx, jonka takaraajat ovat eturaajoja pitemmät. Persialaisista kerrotaan, että rodun yleisin periytyvä sairaus on polykystinen munuaistauti, joka ilmenee amerikkalaisessa aineistossa lähes 40 prosentilla. Toinen sen tavallinen geneettinen sairaus on progressiivinen verkkokalvon surkastuma. Tieto on reilun vuosikymmenen verran vanhentunutta, sillä kasvatukseen käytettävät persialaiset ovat DNA-testattuja negatiivisia  tuon sairauden osalta (FIFE).

Turusen Lemmikkielämää ravistelee lukijaa, mutta se ei ole kovin objektiivinen, mutta siitä huolimatta se on hyvä kirja ja käsittelee tärkeitä asioita, mutta julistava ja saarnaava ote ei ole hedelmällinen. Se sulloo samaan kaikki lemmikkieläimet, niin eksoottiset harvinaisuudet kuin ihmisen kanssa pitkän matkan tehneet koirat ja kissat. Tuotantoeläinten oloihin kirja ei puutu tai Golf-kenttien monotonisiin viheriöihin. Eikä kaikki eläintarhatkaan ole paratiiseja maailmalla,  Leijonaperheen ruokalepoa katsellessa mietin, että häiritsin niiden elämää villinä ja vapaana.

Mikäli vielä haluttaisiin edetä pitemmälle kestävän kehityksen suuntaan, harkintaan voitaisiin ottaa seuraavan sukupolven kasvattamisen vähitellen itsenäistymään lemmikeistä. Voisimme opettaa lapsemme ja lapsenlapsemme nauttimaan lemmikkien sijasta luonnosta, sen eläin- ja kasvilajeista. Koirien ja kissojen allergioita ehkäisevä vaikutus korvattaisiin vähentämällä kotien siivousta ja hygienian liiallista korostamista. Lemmikiksi suositeltaisiin korkeintaan tarkoin harkittuja, sertifioituja eläinlajeja.
 ...
Lemmikeistä luopuminen jälkeen ihmiset alkaisivat uudelleen arvostaa ja tuntea luonnonvaraisia eläimiä ja pyrkisivät kaikin tavoin edistämään niiden menestymistä omassa lähiympäristössä ja muualla luonnossa. Lemmikeistä luopuminen johtaisi myös kansainvälisen lemmikkieläinkaupan tyrehtymiseen, estäisi meillä luontoon kuulumattomien eläinten luontoon karkaamisen, jolloin meillä harvinaiset lajit pääsisivät yleistymään.
...

Tuhannet ihmiset välttyisivät Suomessa koirien puremilta ja kissojen raapaisuilta ja niiden aiheuttamilta hoitokuluilta.

Olen itse elänyt lapsesta asti kissan sekä kesäkoiran ja kesähevosen kanssa, huojentaakseni lukijan taakkaa lisään, että vaikka kesä vaihtui, niin koira ja hevonen ei. Helpottiko? Kissani ovat eläneet aina sisäkissan elämää. Ensimmäinen oma kissani astui elämääni muutaman vuoden ikäisenä. Hänen villi ja vapaa elämä loppui yhteen iltapäivään Lintuvaaran bussipysäkille, jossa hän istui odottamassa minua. Tämän jälkeen Emma ei ollut villi ja vapaa, vaan sisäkissa. Ja tiedän jotain rotukissoistakin, näyttelyistä, siis turhanpäiväisistä kauneusmittelöistä, ihan vuoden kissa tasolla. Siis ihan persialaisista, lyttynaamoista, jotka on tyypitetty niin, että henki ei kulje. Kolikon toinen puoli on, että meillä ei ole vain yhtä rotua tuomittavaksi. Siamilainen on kulkenut siinä missä persialainen tyypityksineen yhtä pitkälle, kun vertaa 1960-luvun kuvia.  Persialainen on mainettaan terveempi rotu, jolla on laaja geenipooli. Suomenlapinkoiranikaan ei täytä kirjan ihanteita, Hallan korva parat.

Kyseessä on ns. mielipidekirja.  Mirjam Polkunen, Pekka Suhonen ja Auli Viikari  (1978) mukaan osa tietokirjoista on ns. mielipidekirjoja. Mielipidekirja esittää tiedon ohessa kirjoittajan mielipiteen jostakin kysymyksestä. Professori  Seppo Turunen  on Helsingin yliopiston eläinfysiologian dosentti ja Korkeasaaren eläintarhan entinen johtaja. Hän on toiminut myös Suomen Biologian Seura Vanamon puheenjohtajana.

Seppo Turunen Lemmikkielämää Ihmisen eläinsuhde ja eläinten hyödyntäminen
Gaudeamus 2011. Arvostelukappale.

Postauksen kuvituskuvat Marika.co.
 
 
 

 
Kuvat kertokoon kissan puolesta. Jos et sattuisi tunnistamaan kissaa, niin hän on EC & EP Chiritan Red Arrow Bis-winner, vuoden kissa.

 

Pyysin asiantuntijan lausunnon kysymyksiini.
Kysymyksiin vastaa persialaiskasvattaja, allround tuomari ja Kissaliiton puheenjohtaja Veikko Saarela. (FIFE)
 


1.     Miten hirveän kärsiviä rotukissat ovat?


Rotukissat ovat keskimäärin erittäin terveitä lemmikkieläimiä. Rotukissojen terveyttä on tutkittu ja niiden perinnöllisistä sairauksista tiedetään paljon ja kasvattaja ja rotuyhdistykset pyrkivät kasvattamaan entistä terveempiä rotukissoja tätä tietoa hyödyntäen. Rotukissojen vanhemmat Suomen Kissaliitossa tulee olla testattu tiettyjä sairauksia vastaan negatiiviseksi, lisäksi kasvattajat testaavat kissojaan myös tarttuvien mm. virustautien varalta. Maatiaiskissa voi olla terve, tai sitten ei – tutkimustietoa ja vertailua rotukissoihin ei ole juurikaan tehty. Rotukissa on varmempi valinta terveyden suhteen, kuin kissa, jonka taustoista tai olosuhteista ei ole välttämättä mitään tietoa.


 


2.    Onko kissanäyttelyt turhin harrastus?


Kissanäyttelyissä menestyminen edellyttää rotuominaisuuksiltaan hyvää kissaa, samoin hyvää luonnetta sekä terveyttä, mitään epänormaaleja poikkeavuuksia ei hyväksytä. Nämä asiat vaikuttavat siihen, että näyttelymenestyjillä jatketaan sukua keskimääräistä enemmän ja rotukissojen taso sen myötä nousee – samalla luonne, terveysasiat kohenevat.

Kissanäyttelyt on myös sosiaalinen harrastus, voi tavata ystäviään ja hankkia uusia. Kissalle näyttelyharrastus tuo parhaan mahdollisen hoidon ja huolenpidon, eli ”näyttelyesinekin” hyötyy itse lajista.



3. Pitäisikö ihmisten luopua kokonaan lemmikkien pidosta?
 
Ei missään tapauksessa. Lemmikit ovat monille ihmisille jopa ainoita ystäviä. Lemmikit tuovat iloa ja omistajat kertovat, että lemmikkieläimen omistaminen ja siitä huolehtiminen kohentaa heidän terveydentilaansa. Tutkimukset puhuvat samaa: lemmikin omistajan riski sairastua useisiin sairauksiin on pienempi kuin lemmikkiä omistamattoman. Tämä on kokonaisvaltaista eli fyysistä, mentaalista ja psykologista. Lemmikit kohentavat omistajansa elämänlaatua, vähentävät ja ennaltaehkäisevät jopa mielenterveysongelmia.
 



 

2 kommenttia:

  1. Uskalla sanoa mielipiteesi. Ei Gaudeamus ole Jumalan sanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehtaatko katsoa kissaa silmiin? Kehtaatko kohdata tuon katseen?

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!