Susan Sellers Vanessa & Virginiana

Susan Sellers työskentelee kirjallisuuden professorina ja  asuu Cambridgen lähellä. Hän on ansioitunut Virginia Woolfin tuotannon tutkijana. Vanessa & Virginia on Susan Sellersin ensimmäinen romaani. Sellersin kirja on fiktiivinen elämäkerta ja sellaisena se on otettava. Se ei ole mistään pois, mutta se voi tarjota oman lisänsä palettiin. Sellers kertoo tarinan Vanessan kautta, siten kuin Vanessa olisi sen voinut kertoa, värien ja maalausten kautta. Vanessa Bell vaikutti merkittävästi 1900-luvun brittiläiseen muotokuva- ja maalaustaiteeseen. Kirjan on suomentanut Soili Takkala.

Minulle matkat Virginia Woolfiin avautuvat uudelleen nyt viime vuosina ilmestyneiden kirjojen kautta. Saan palautella lukemiani kirjoja mieleeni, kirjoja, jotka luin noin parikymmentä vuotta sitten, kirjoja, jotka ovat kaikki järjestyksessä kirjahyllyssäni. Kirjani ovat matkanneet mukanani kontissa. Woolfin kirjoilla on ollut aina minulle erityisasema. Oma huone on kiehtonut, koska sen kääntäjä on merkinnyt minulle erityisen paljon. Simonsuuren eräs kirja oli kuin talismani, että joku on pärjännyt samassa paikassa ennen minua ja niin minäkin pärjään, muukalaisena.


Nigel Nicholsonin (Vita Sackville-Westin poika) elämäkerta ei ole innostanut minua. En tiedä, miksi ei suomenneta muita Virginian elämäkertoja, Leonard Woolfin elämäkertaa tai Bloomsbyrun ryhmään liittyviä tekstejä. Vanessa Bell avautui vasta nyt minulle ja välillä googlasin ja välillä taas selasin Woolfin kirjoja, kuten Elettyjä hetkiä, Oma huone ja Majakka.


Jotta Vanessa & Virginiana aukeaa selkeämmin, jotta henkilögalleria pysyisi paremmin kasassa, niin laitan aikajanaa avuksi. Vanessa Stephen syntyi 30. toukokuuta 1879 ja Virginia Stephen syntyi 25. tammikuuta 1882 Julia Prinsep Stephenin ja filosofi Leslie Stephenin tyttärenä. Stephenien avioliitto oli kummallekin toinen. Avioliitosta syntyi myös pojat Julian Thoby (1880) ja Adrian Leslie (1880). Perheeseen kuului myös lapsia molempien edellisistä avioliitoista.


Vuonna 1895 Vanessan ja Virginian äiti Julia Stephen kuolee 5. toukokuuta Virginian ollessa 13-vuotias ja Vanessan 16-vuotias, jonka seurauksena Virginia koki ensimmäinen hermoromahduksen. Sellersin kirjassa mainitaan myös vuonna 1897 tapahtunut sisarpuolen Stella Duckworthin menehtyminen. Vanessan ja Virginian isä Leslie Stephen kuolee vuonna 1904. Vanessa avioituu taidehistorioitsija Clive Bellin kanssa vuonna 1907 ja Virginia ja Leonard Woolf avioituvat elokuussa Lontoossa vuonna 1912. Thoby kuolee 26-vuotiaana joulukuussa 1906 lavantautiin Virginian ollessa 24-vuotias ja Vanessan 27-vuotias.

Thobyn kuolema pysäyttää kummankin sisaruksen. Vanessa tuntee, että kieltäydyin hyväksymästä hänen kuolemaansa. Kuinka voisin myöntää, että osaa minusta ei enää ollut olemassa? Tuijotin hänen ruumista, joka oli valmisteltu hautajaisia varten, kuivin silmin.

Virginia Woolf Elettyjä hetkiä (1986) kuvaa Thobyn lähdön vaikeutta jo hänen nimensä puhumisena: Muistan vieläkin, kuinka kömpelösti Thoby vältti sanomasta "Stella", kun Stella niminen laiva oli kärsinyt haaksirikon. Thobyn kuoltua Adrian ja minä sovimme, että puhuisimme hänestä edelleenkin, "koska niin moni on jo kuollut".

Vanessa & Virginia on takakannen mukaan kuin Vanessa Bellin kirje Virginia Woolfille.  Se koostuu fragmenteista, irrallisista tuokiokuvista sieltä täältä, joita Vanessa maalaa lukijalle kiivaaseen tahtiin.  Sellersin kerrontatekniikka on kiehtova ja Virginia Woolfin maailmaan sopiva. Vanessa Bell ja hänen sisarensa Virginia Woolf elävät lähellä toisiaan yhdessä ja erikseen, mutta tavoittelevat eri unelmia. Lapsuuden muistoissa kirjan alussa otetaan velipuoli George esiin, tuleehan hän muissakin kirjoissa esiin hyvin suorasukaisesti. Tuleeko George usein tänne... Kuittaan edellisen tuolla tässä yhteydessä. Sisarten keskinäinen suhde kietoutuu toisiinsa alusta lähtien, se on uskoa, luottamusta toiseen, mutta myös toisen paremmuuden arvelua.

Nostan katseen sivulta ja yritän katsoa taaksepäin menneisyyden syrjäkujille. Nyt minusta tuntuu ällistyttävältä, että selvisimme tuosta ajasta, Vain sinulle saatoin tunnustaa osan siitä, mitä tunsin. Vain sinä jaoit unelmani. Salaa, mutta vähitellen yhä päättäväisemmin, luonnostelimme elämää, jossa olimme kumpainenkin vapaa harjoittamaan valitsemaamme taidemuotoa.

Kumpikaan meistä ei oivaltanut, kuinka paljon uhrasimme siinä sivussa. Lepyttelimme toinen toisiamme liioittelemalla eroavaisuuksiamme, luopumalla kaikista vaatimuksista toisen alueelle. Minä, aina vähemmän taitavana kielellisesti kuin sinä, luovutin sanat sinulle kokonaan. Itselleni otin maalauksen.

Kertojan ääni on Vanessan, joka esiintyy kirjassa myös nimellä Nessa ja Virginia on sinä tai Ginia tai Ginny. Vanessan lapset ovat Julian (1908) ja Quentin (1910), joiden isä on Clive Bell sekä Angelica (1918), jonka isä on Duncan Grant, jonka Clive kuitenkin kasvatti omanaan. Vanessan suhde Cliveen on kiemurainen, sillä  hän tuntee, että en halua luopua vasta löydetystä vapaudestamme. Vanessan rakastajia ovat Duncan Grant ja Roger Fry. Vanessa miettii, koska lakkasin näkemästä Duncanin veljeni rakastajana ja aloin rakastua itse? Duncan tuntuu olevan pitelemättömissä, mutta suhteiden monimuotoisuus on koko ajan läsnä.  Suhde Duncaniin on myös kiemurainen, Minua pelottaa, ettei Duncan tulisi ollenkaan, jos häneen kohdistuisi vaatimuksia isänä. Duncanin saadessa lavantaudin, joka saa mieleen Thobyn menetyksen, Vanessa rientää Duncanin luo ja vuokraa talon.

Tarjoan kodin houkutuksia, mitä tahansa kiusauksia saatan keksiäkään, jotta voisin suostutella Duncania palaamaan.

 Vanessan lapset ovat jotain sellaista, joka jäi Virginialta kokematta. Tädin rakkaus on joskus liian ylitsevuotavaista, joka sekin saa aikaan riidan ja epäsovun. Kaikesta huolimatta Vanessa on aina rientänyt Leonardin avuksi Virginian sairastuessa ja masentuessa, jopa parisuhteen solmuissa, Vanessa oli avuksi Leonardille kirjoittaen, että olit aina ollut fyysisesti välinpitämätön, erityisesti miesten kanssa. Kerroin, hänelle, että en uskonut hänen voivan muuttaa sinua. Sellersin kirjan perusteella voisi päätellä, että Virginia antautuu uralleen ja pitäytyy siinä, kun Vanessa antautuu elämän nautintoihin... ehkä urallaan, mutta mieleen nousee niin paljon muuta, että ajatus tökkii pahasti.

 Jos sinulla olisi ollut lapsia, olisit voinut kuvailla sitä, mikä minusta on näyttänyt aina mahdottomalta ilmaista.

...Side muodostui välillemme, kun väänsin auki hänen pienet sormensa ja tunsin niiden uudestaan kietoutuvan tiukasti sormeni ympärille. ele sinetöi lupauksen rakastaa tätä lasta. Se oli lupaus, jota sinä tai Clive ette ymmärtäneet.

 Lapsuudenkodin tilalle tulee Lontoon boheemi Bloomsburyn sosiaalinen verkosto ja avioliitot, rakastajat, lapset ja taiteen teko. Toisiinsa yhteydessä ja toisistaan erillään sisaret kilpailivat kuin jin ja jang ja elivät ja etsivät omaa osaansa kilpaillen ja taistellen.

Minä olin se lihallinen sisar, sinä se älyllinen, niin tarina kertoo. Totuus on melko toisenlainen. Sinä koit avioliitossasi intiimejä asioita, joista minä saatoin vain uneksia.

Majakka oli eri asia. Siinä koin ensimmäisen kerran neroutesi täyden voiman. Sommitelman ja näkemyksen hienovaraisesta tasapainosta, jokaisen lauseen hienostuneesta toteutuksesta tiesin, että olit täydellinen taiteilija ja että mikään, mihin minä pystyinsin, ei voisi koskaan kilpailla sen kanssa.

Keskinäinen kilpailu ei pääty koskaan. Jopa oman taidenäyttelynsä keskiössä olemisen Vanessa jakaa:

 "Ah, jumalainen Virginia, aiheuttamassa tavanomaista kohinaa!”
…

Ympärillesi kerääntyvä väkijoukko kasvaa. Minun olisi pitänyt tietää, että jopa minun näyttelyssäni sinä varastaisit parrasvalot.

Kirja päättyy Virginian poismenoon sitä sen enempää selittämättä. Sota häälyy vaimeana taustalla. Kuolema sen sijaan on läsnä ja avautuu moneen kertaan. Erityisesti Vanessa avaa poikansa kuolemaa. Julian värväytyy Espanjan lääkintäjoukkoihin vapaaehtoisena autonkuljettajana. Hän löytää Julianin viestin, "avattavaksi kuoleman jälkeen". Kaikki pelko toteutuu puhelussa, joka välittää viestin kranaatin räjähdyksestä. Virginian lähdön Vanessa kokee näin:

 Kuljet pitkin rantaa etsiskellen kiviä, joilla täyttää taskusi. Ajattelen sinua tuona päivänä tuijottamassa nopeasti virtaavaan jokeen. Muistitko minua, Leonardia, lapsia, kun jätit keppisi rannalle ja kahlasit pyörteiseen veteen, vai olitko suunnannut ajatuksesi pakenemaan sitä, mitä et enää voinut kestää?

Tiedätkö, vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen mietin, rakastiko minua todella.

 Vanessa & Virginia vaatii jonkin verran taustatietoja, vaikka se on fiktiivinen elämäkerta, niin se voi olla vaikeasti omaksuttavissa ainakin johdatukseksi Virginia Woolfin tuotantoon, mutta mielenkiintoinen tuotantoa tuntevalle, joka pystyy sijoittamaan irralliset tuokiokuvat laajempaan kokonaisuuteen. En osaa laittaa tuota kirjan miinukseksi. Enemmän kirja hahmotti minua Vanessaan ja Virginiaan kuin Virginian päätökseen kerätä kiviä taskuun ja lähteä. En antaisi tätä pois kirjahyllystäni

Susan Sellers Vanessa & Virginia

Into 2013. Kustantajalta.