keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Kim van Alkemade Lapsi nro 8




Kim van Alkemade Lapsi nro 8
Alkuteos: Orphan nro 8
Suomentaja: Päivi Paju
HarperCollinsNordic 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Lapsi nro 8 on koskettava tarina orpolapsista. Tarina kulkee eri aikatasoilla päähenkilön lapsuudesta aikuisuuteen. Kirjan lopussa kirjailija kertoo, että tarinan pohjana on käytetty Hebrew Orphan Asylum -orpokodin tapahtumia 1900-luvun alussa New Yorkissa, ja myös henkilöhahmoissa on todellisuuspohjaa.

Tarinassa kerrotaan Rachel Rabinowitzin elämästä nelivuotiaasta nelikymppiseksi naiseksi.  Eletään vuotta 1919, kun Rachel asuu perheensä kanssa New Yorkissa. Visha käy tyttärensä kanssa isän työpaikalla viemässä tämän unohtamat eväät, mutta vierailu on kohtalokas johtaen surulliseen tapahtumaan. Perheen tragediassa Visha-äiti kuolee väkivallan seurauksena ja isä luistaa tiehensä. Rachel lähetetään veljensä kanssa lastenkotiin, mutta muutaman vuoden ikäeron vuoksi heidät erotetaan, kun sijaiskotia ei löydy.

”Teidän talostanne, teidän tyttärenne, mutta entäs minun tyttöni?” Kova meteli toi rouva Giovannin käytävään. Hän alkoi puhua italiaa tytön kanssa, joka alkoi itkeä uudelleen niin, että kyyneleet valuivat hänen poskiltaan pitsikaulukselle. Heidän sanansa, vieraskielinen pajatus, kiersi kehää Vishan korvissa. Väri pakeni hänen kasvoiltaan. Hän esitti kysymyksen, johon tiesi jo vastauksen.

Rachelin kohtalona on juutalaisten lasten lastenkoti Amsterdam Avenuella.  Tuolla Rachel kohtaa lääkäri Mildred Solomonin. Tohtori Solomon suorittaa lapsilla lääketieteellisiä kokeita altistaen Rachelin toistuvasti röntgensäteille. Tohtorin motiivina on uran edistäminen, sillä naisena hänen on saatavia tuloksia pärjätäkseen. Tutkimukset jättävät Rachelin kehoon pysyvät jäljet.

”Minun nimeni on Rachel, olen jo sanonut sen teille. Mutta te ette välitä, vai mitä? Vieläkin minä olen teille vain numero. Kaikki lastenkodin lapset olivat teille pelkkiä numeroita.” Mietin herra Mendelsohnin hauraassa käsivarressa ollutta tatuointia. ”Pelkkiä numeroita, niin kuin keskitysleireillä.”

Kaiken kokemansa keskellä Rachel on myös onnekas, sillä hän pakenee aikanaan lastenkodista. Hän ei ole onnistunut jättämään menneisyyttään taakseen, vaan kohtaa sen aikuisena uudelleen.  Sairaanhoitajana hän tapaa hoitokodissa syöpää sairastavan tohtori Solomonin. Rachel haluaa osoittaa lääkärille tämän tekemien kokeiden seuraukset.   Jossain vaiheessa Rachelin on tehtävä valinta koston ja anteeksiannon välillä. 1950-luvun Yhdysvalloissa psykiatriassa väitettiin, että homoseksuaalisuus oli psyykkinen sairaus, joka pystyttiin parantamaan psykoanalyysillä ja terapialla.  Tämän takia aihe on myös tarinassa.  Kim van Alkemaden tarina on koskettava naistarina. Suosittelen.

Blogeissa toisaalla: Luetut,  Evaria ja Syyslapsi

14 kommenttia:

  1. Kirja herätti kiinnostuksen, siinä on monta lukemisen arvoista teemaa: historia, juutalaisuus, lasten kaltoinkohtelu ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotin kirjan nimen perusteella ihan muuta ja ihan muualle sijoittuvaa tarinaa. Tässä on monia tärkeitä teemoja. Myös tuo Hlbti-teema, joka on närästyttänyt lukijoita maailmalla. Pidin kirjasta.

      Poista
  2. Kurkkasin nettiin. Kirjailijalla on äitinsä puolelta juutalaiset sukujuuret. Pistänpä muistiin, varmasti vahva tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan lopussa on tuosta hyvin paljon. Kannatta miltei lukea tuo loppu ensin. Ehkä.

      Poista
  3. Vaikuttaa hyvälle! Harmittelen usein kun kaikkia ei ole e-kirjoina mutta onneksi moni jo on, tai ainakin ajan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä. Lopussa kerrotaan paljon mielenkiintoista. Luulisi, että H & C tekisi e-kirjoja. Ehkä ovat vasta alussa Suomen kanssa. Heidän kirjojen ulkoasu on huoliteltu, parerikannet kauniit ja paperi laadultaan hyvää.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Krista, lue ihmeessä, sillä tämä on paljon enemmän kuin aluksi ajattelee. Tuo nimi viittaa niin erilaisiin kirjoihin, kuten Lapsi 312. Ehkä teoksen nimi olisi kannattanut suomentaa suoraan, ehkä.

      Poista
  5. Hurjaa, miten kiinnostavaa! Olisin ottanut lukuun, jos olisi tullut vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Päätin, että tilaan kirjan nyt!

      Poista
    2. Minusta kirjan lopussa olevat taustat avaavat tarinaa. En lue useinkaan takakansia tai sivuliepeitä. Joskus ne kertovat liikaa. Tässä kirjassa ne pohjustivat kirjaa.

      Sinä tartutit minuun AT-kiinnostuksen. Ostin muutama viikko sitten Suomalaisesta 2 pokkaria, mutta haluaisin lukea uusimman ja kirjastossa jonoa.

      Poista
    3. Hyvä juttu. Tämä on monitahoinen tarina. Tämä on erityisen ihana kirjasyksy.

      Poista
    4. Väliaikatiedotusta: Pidän tästä paljon eli kiitos vinkistä!<3

      AT hurmaa mennen tullen:) Lue nyt ainakin Kaivos...En tajua, miksi se kauhea Emil siitä jäi mieleeni. AT loitsii lukijansa!

      Poista
    5. Leena, hienoa että pidit. Minut vakuutti lopun teksti, että tarinassa oli totta pohjalla.

      Ostin omaksi Kaivoksen ja Parantajan eli aikomukseni on lukea ne. A-kplt kiilaavat kuitenkin ruuhkassa ohi. Pakko saada pinot pois. Olen ostanut niin paljon kirjoja, että haluan päästä niihin.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!