keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Hernán Letelier Elokuvankertoja


 
Hernán Rivera Letelier on chileläinen kirjailija, jolta on tähän mennessä julkaistu yhdeksän romaania. Elokuvankertoja (La contadora de películas) on pienoisromaani, jonka lumoavan kaunis tarina sijoittuu Chilen pampan salpietarikaivoksille, jossa työväki asustaa aaltopeltihökkeleissään. Kirjan on suomentanut Terttu Virta.

 Elokuvankertojan päähenkilönä on köyhän Castillon perheen tytär María Margarita. Perheessä on viisi lasta ja toimeentulo on tiukassa isän halvaannuttua ja äidin lähdettyä toisen matkaan. Perheen isä rakastaa elokuvia, mutta hän on sidottu kotiin sairauden takia. Rahaa ei riitä, että kaikki menisivät elokuviin. Maria on kymmenen vanha isän keksiessä järjestää sisarusten kesken kilpailun. Maria ja hänen veljensä Mirto, Mariano, Manuel ja Marcelino kertovat kukin vuorollaan näkemänsä elokuvan. Isä päättää, kuka osaa kertoa elokuvan parhaiten. Paras kertoja saisi jatkossa mennä elokuviin, jonka jälkeen hän kertoisi elokuvan tarinan muille. Kun tulee María Margaritan vuoro kertoa ovat isä ja veljet täysin myytyjä. Marialla on tarinankertojan lahja. Pian koko kylä haluaa kuulla María Margaritaa, tarinankertojaa.

 Kaikkein hankalimpia olivat elokuvat, joissa oli uskottomuutta. Silloin minun oli käytettävä kaikki kuvittelukykyni, jotta sain muutettua juonen sellaiseksi, ettei se tuottanut tuskaa isälle.

 Elokuvankertojan tyyli on pelkistetty ja vähäeleinen, enemmänkin toteava kuin kuvaileva. Suuretkin asiat tiivistetään muutamaan sanaan. Kirjassa esitetään monia teemoja, joista olisi saanut paksunkin kertomuksen, jonka olisi lukenut mielellään. Äidin lähtö on perheen isälle arka paikka. Siitä ei puhuta. Kaikki äitiin liittyvä on tabu. Perheside on voimakas, perheenjäseniä suojellaan, lapset suojelevat isää, veljet sisartaan.

 
Äidistään Maria kertoo:

Hänen kasvonsa alkoivat sen sijaan hämärtyä mielessäni, ne unohtuvat kuin sellaisen elokuvanäyttelijättären kasvot, joka ei ole esiintynyt enää pitkään aikaan.

 Veljestään Marianosta Maria kertoo:

Veljeni haavottui. Hänet tuomittiin uudestaan yhtä pitkäksi aikaa. Kävin katsomassa pari kertaa. Hän pyysi etten tulisi.

 Köyhyyden ja kurjuuden olemassaolo on kirjan arkea, mutta elämässä nähdään myös kauneutta, iloa ja onnistumista. Haaveita ja unelmia on jokaisella. Ne veivät perheen äidinkin. Elokuvat luovat yhteisöllisyyttä, mutta televisioiden yleistyminen kodeissa teki elokuvankertojan turhaksi, syrjäytti tarinankertojan.

Minä väitän että elämä voi olla tehty täysin samasta aineesta kuin elokuvat. Elokuvan kertominen on kuin kertoisi unen. Elämän kertominen on kuin kertoisi unen tai elokuvan.

 Olen lukenut viime aikoina niin upeita kirjoja, että Elokuvankertoja ei tempaissut mukaansa. Tarina loppui 133 sivuun eli en ehtinyt mukaan. Olisin kaivannut tarinan sitomista enemmän tapahtumapaikkaan, josta lukisin mielelläni. Alueen luonto on yhtä lumoava niin rikkaalle kuin köyhällekin. Tarina jäi liian irtonaiseksi henkilöiden osalta. Tarina oli lukemisen arvoinen, ei missään nimessä huono. Varmasti Elokuvankertoja opetti näkemään erilaisia arvoja, mutta kirjan loppu on lähes hengästyttävä. Mielelläni lukisin lisääkin tekijältä, sillä Elokuvankertoja herätti uteliaisuuteni.

 

Hernán Letelier Elokuvankertoja

Siltala 2012. Arvostelukappale.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!