Virve Sammalkorpi Paflagonian perilliset

Virve Sammalkorpi Paflagonian perilliset

Karisto 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

 Virve Sammalkorpi (1969) on kotimainen kirjailija. Paflagonian perilliset on Sammalkorven seitsemäs romaani. Olen lukenut aiemmin kirjailijalta teokset Sinkkuleikki ja Yhtä matkaa.

Paflagonian perilliset pohjautuu valokuvataiteilija Pekka Nikruksen kuvasarjaan Varjojen lapset (Les Enfants des Ombres, 1994), johon Virve Sammalkorpi on tehnyt tekstin. Paflagonian perilliset on pienoisromaani, jonka alaotsikko on Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut. Se kertoo tutkimusmatkasta kauas Luoteis-Venäjälle, Karjalaan 1800-luvun alkupuolella. 

Tarina välittyy lukijalle nuoren Iax Agolaskyn (1795–1868) päiväkirjamerkintöjen kautta. Ne ovat osin katkelmallisia, osin päiväämättömiä ja osin retkikunnan ruokalistauksia, osin tiedettä dokumentoivia muistiinpanoja. Kirjan teemoissa nousee esiin niin elollisten tasa-arvoisuus, suvaitsevaisuus kuin ekokritiikki. Paflagonian perilliset on niin historiallinen romaani kuin päiväkirjaromaani. Wikipedian mukaan Paflagonia oli muinainen maakunta Mustanmeren rannalla Vähän-Aasian pohjoisosassa. Se sijaitsi Pontoksen ja Bithynian välissä.

Iax Agolasky syntyi 1795 Venäjällä Maruska ja Vladimir Agolaskyn ainoana lapsena. Hän oppi jo varhain ranskaa äidinkielensä venäjän ohella ja muutti jo nuorukaisena Ranskaan. Hän onnistui saamaan  Académie des sciencesta viran ja hän pääsi 22-vuotiaana professori Moltiquen henkilökohtaiseksi assistentiksi ja tulkiksi Luoteis-Venäjälle suuntautuvalle tutkimusmatkalle. Professori Jean Moltique oli antropologi, joka tutki muinaisia kansoja, kansantaruja ja legendoja. Agolaskyn ja Moltique matkareitistä ei tiedetä kaikkea puutteellisen dokumentoinnin ja kadonneiden ja tuhottujen muistiinpanojen takia.

”En tiedä, onko yksittäisillä päivillä tai öillä enää edes merkitystä. Päivä nousee, päivä laskee, kukat aukeavat, kukat sulkeutuvat, päivälinnut laulavat aikansa ja sitten on yölintujen vuoro. Luonnossa ei kukaan laske päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia, ei tappioita, ei voittoja. On vain yksi syy olla olemassa: elämä itse.”

Tutkimusretken tarkoitus oli etsiä alueella huhujen mukaan elävää metsänkansaa. Moltiquen  ja Agolaskyn  Akatemialle kirjoitetuista kirjeestä käy ilmi, että he olivat löytäneet harvalukuisen erämaassa asustavan metsäkansan.  Metsäkansan väellä oli häntiä, vartalon peittävää karvoitusta, erikoisia korvia ja pimeässä näkeviä silmiä. Piirteissä on vaihtelevuutta enemmän ja vähemmän. Missä kulkee raja ihmisen ja eläimen välillä? Onko sillä edes merkitystä? Varjojen lapset ovat erilaisia, onko kaikki mutaation syytä, eristyksestä johtuvaa, vai mitä? Ovatko tieteen rajaukset liian ahtaita erilaisuudelle? Agolasky tuo hyvin esiin ristiriidat, joita he joutuivat miettimään. Myös retkikunnan palkatun  miehistön jäsenet loivat omia ongelmia.

Kysyin itseltäni, että jos en usko Moltiquen teoriaan, mihin sitten uskon. Minulle on opetettu, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Mutta kaikkihan me tämän kaartuvan taivaan alla olemme Luojan luomia.

Virve Sammalkorven maagisrealistinen tarina on kiehtova, vahvatunnelmainen,  hieman synkkä, mutta viehättävä. Paflagonian perilliset on tarina, josta ei haluaisi kertoa liikaa. Kirjan tarinat  ovat arvoituksia kenelle tahansa, aikuiselle tai nuorelle. Tarinan fragmentaarisuus on osa tarinaa.

Blogeissa toisaalla: Marissa Mehr : Kiitomato, Suketus, Kirjakaapin kummitus