Aino Kivi Maailman kaunein
tyttö
Into 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.
Into 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.
Aino Kivi on 30-vuotias
teatteriohjaaja. Hän on kirjoittanut näytelmiä ja tehnyt dramatisointeja. Kivi on
valmistunut Teatterikorkeakoulun lisäksi teatteritieteestä Helsingin
yliopistosta ja Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjalta. Maailman kaunein
tyttö kisaa HS:n esikoiskirjallisuuspalkinnosta, jonka voittaja julkistetaan
16. marraskuuta. Olen lukenut vain kaksi kotimaista esikoiskirjaa, jotka ovat
mukana tavoittelemassa tuota palkintoa. Kiven lisäksi olen lukenut Johannes
Ekholmin teoksen Rakkaus niinku. Ja Hanna Weseliuksen teoksen Alma! haluaisin
vielä lukea.
Äiti halusi neljä tytärtä.
Siitä hän aina puhui.
Maailman kaunein tyttö on
perhetarina ja sisarustarina. Neljä tytärtä, jotka
pääsivät tanssitunneille ja soittotunneille ja parhaisiin kouluihin ja
parhaimpiin työpaikkoihin ja ihan minne tahansa. Teos on intohimoinen romaani
sisaruudesta ja symbioottisesta rakkaudesta. Se seuraa neljää sisarta kolmella
vuosikymmenellä. Täydellisen perheen neljä kaunista tytärtä ovat Aliisa, Ada,
Alma ja Anni.
Äiti puhuu siitä illalla, kun koko perhe istuu ruokapöydän ääressä, tummilla tuoleilla kaikki kuusi: neljä äidin tytärtä ja äiti ja isä. Se on kuin muotokuva. Täydellinen potretti täydellisestä perheestä. Keskellä istuu äiti. Hänellä on pyöreä salaperäinen ilme. Äidin oikealla puolen istuu Aliisa, neljätoista vuotta. Maailman kaunein tyttö.
Kesän puolivälissä me lähdemme
saareen.
Tarina alkaa vuodesta 1994,
jolloin grungepioneeri Kurt Cobain kuolee oman kätensä kautta toivonsa
menettäneenä narkomaanina. Cobain kulkee läpi tarinan. Kesän puolivälissä täydellisen
onnellinen perhe viettää kesälomaa saaressa, kun isän kesäloma alkaa
juhannuksena. 14-vuotias Aliisa on maailman kaunein tyttö. Ada on pian kolmetoista, Anni viisivuotias ja
Alma vuoden. Toiset matkaavat Espanjaan
tai mökille Keski-Suomeen, mutta tämä perhe ei.
Merkillistä, miten hän ehtii moneen. Minun sisareni Aliisa Amanda. Sillä vaikka hän on maannut koko päivän laiturinnokassa ottamassa aurinkoa, joku on käynyt vuoraamassa mökkihuoneemme seinät Kurt Cobainin kuvilla.
Me vaan puhuttiin, hän sanoo.
Me vain puhuttiin, äiti kiltti.
Vuotta nuorempi sisko Ada vihaa
sisartaan sydämensä pohjasta. Aliisan keho on valmiimpi kadehdittavaksi, hänen
laiturilla makaava kuparinruskeaksi paahtuva keho ärsyttää, nukkumaan mennessä Adan oma keho ujostuttaa. Perhe
viettää yhteistä aikaa, pelataan seurapelejä, ongitaan ja ollaan yhdessä.
Tukahduttavaa. Naapurin opettajaperheen
piipahdukset kylään tuovat vaihtelua. Aliisan syntymäpäivä on kohokohta. Jotain kesässä sattuu.
Ja sitten koittaa se päivä. Viimeinen päivä saaressa. Sen jälkeen me emme saareen mene, vaikka isä käykin hakemassa mökistä tavarat ennen kuin kaupungin miehet tekevät kuntotarkastuksen ja vuokraavat sen eteenpäin. Silloin on jo tosin seuraava kevät, helmikuun alku, ja isä kulkee jäätä pitkin mökille, vaikka on pyhästi luvannut hoitaa asian ennen lumen tuloa.
Kun ihmiset vanhenee, ne
unohtaa millaista on olla tällainen.
Kahdeksan vuotta myöhemmin
perheen kolmas lapsi, Anni Irina Katariina, tulee murrosikään ja on valmis
tekemään melkein mitä tahansa tullakseen näkyväksi. Hän kirjoittaa päiväkirjaa, havainnoi itseään
ja haaveitaan. Ja on Susannan seuraa, jonka kanssa kuljetaan Helsingissä ja
kokeillaan kaikkea. Lojutaan Alppipuiston kalliolla, makaillaan Josafatinkadun
talon katolla ja eksytään Nuuksiossa kommuuniin.
Minulle annettiin mahtipontinen nimi Alma Marina.
Vuonna 2014 perheen nuorin
tytär, Alma, on jo aikuinen, hän syntyi kaksikymmentäneljä vuotta sitten. Eloonjääneistä siskoksista Anni asuu New Yorkissa ja kirjoittaa romaaniaan. Hän
voitti kirjoituskilpailun ja käytti rahat matkaan. Rakastui kaupunkiin ja jäi
sille tielle. Alma tapaa sisartaan usein, sillä Ada on käytännönläheinen ja onnellinen.
Alma opiskelee kirjallisuuden historiaa ja kirjallisuustiedettä. Aliisa
sairastui aikuisiän kynnyksellä skitsofreniaan. Aliisa oli laitoshoidossa
melkein kaiken aikaa ja kotona ollessaan pysytteli huoneessaan.
Vähitellen me unohdimme Aliisan ja totuimme elämään, jonka kulkua hänen lomansa eivät rytmittäneet. Mutta Aliisa ei unohtanut meitä. Hän kulkee mukanani vaativampana kuin kumpikaan elossa olevista siskoistani.
Almalla on vain vähän muistoja
Aliisasta. Alma on opiskellut viisi vuotta humanistisessa ja tehnyt
kandidaatintutkielman Sylvia Plathin romanista Lasikellon alla. Hän osallistui
graduseminaariin, mutta lopulta se johti umpikujaan aiheen valinnan tullessa
ajankohtaiseksi.
Onnellisimpia ovat ihmiset, jotka eivät mieti liikoja. He täyttävät elämänsä Hyvätuulisella krääsällä, pienellä puuhastelulla. Minulla on vai rutiini. Ne pitävät minut pinnalla. Aliisa on maannut jo yhden kevään mullan alla.
Sisarukset eivät vapaudu
sisarestaan. Aliisa ei unohda sisariaan. Hän kulkee mukana vaativampana
kuin elossa olevat sisaret. Alma kyselee
Adalta, millainen sisar oli ennen sairastumistaan. Elokuun lopulla Anni palaa
New Yorkista ja sisarukset menevät Adan tila-autolla Annia vastaan.
Ada kysyy yllättäen:
Tiedätkö, miksi minusta tuli lääkäri.Et ole kertonut, vastasin.Halusin selvittää, mistä siinä oli kyse, hän sanoi.Missä niin, kysyin.Aliisassa, Ada vastasi. Sinä taidat vielä miettiä häntä, eikö vaan?
Maailman kaunein tyttö on
tyttöyden kehitystarina. Se säkenöi nuoruutta, nuoruuden energiaa ja vimmaa niin,
että teosta on verrattu Jack Kerouacin ja J.D. Salingerin teoksiin. Tarinasta
ei voi oikeastaan kertoa enempää. Voin vain kehottaa lukemaan tämän
intensiivisen ja hehkuvan kirjan. Kirjaa lukiessani mieleeni tulvi Jeffrey
Eugenideksen kirja Virgin suicides –Kauniina kuolleet sekä sama Virgin suicides
elokuvana.
Laura Gustafsson Korpisoturi
Into 2016. Kustantajalta.
Into 2016. Kustantajalta.
Laura Gustafssonin (s. 1983) esikoisromaani
Huorasatu julkaistiin 2011. Korpisoturi on kertomus, yksilöstä yhteisön
jäsenenä ja selviytymisstrategioista tiukan paikan tullen.
Musta varjo kallioiden ja
kivikkojen kyljessä.
Korpisoturi tarkastelee suomalaisen
yhteiskunnan nykytilaa. Ahma on erämaan
eläjä, tiettömien taipaleiden kävijä. Hän muuttaa itärajalle omavaraiseksi
erakoksi, mutta jonkin verran kontakteja ilmaantuu silti hänen reviirille. Ahma
elää ilman mukavuuksia, viljelee vanhoja suomalaisia hyötykasveja, härkäpapua,
spelttivehnää ja lanttua, kerää marjoja ja sieniä varmuusvarastoksi. Läheinen
järvi on sikafarmarin pilaama. Vietin itse lapsuuden kesät hämäläisessä kylässä
ja olen nähnyt järven umpeenkasvun, kun sikatilallinen laski kaiken suruitta
pieneen järveen.
Ei Ahma tietenkään olisi tässä, omalla maallaan, ilman rahaa. Mummu kuoli, perintö jaettiin. Ahma lunasti vapautensa. Kun tonttikauppa oli selvä, nimet paperissa ja kuvitteelliset numerot avaruudessa siirtyneet toisen hallintaan, tuntui keveys, selkään kasvoi siivet. Hän lakkasi pitämästä yhteyttä työttömyyskassaan ja Kelaan.
Ahma varautuu maailmanloppuun, mutta kaikki
muuttuu todemmaksi nopeammin kuin mies osaakaan arvioida. Ahma puntaroi ihmisen
luontosuhdetta ja varustautuu omavaraiseksi keräämällä varmuusvarastoa. Yhteiskunnanrakenteiden
pettäminen ja sähköverkon romahdus katkaisee yhteydet, jonka jälkeen yhteys on
vain toiseen ihmiseen. Kirjassa uhka tulee osin idästä ja osin EU-rakenteista.
Ahma ei kaivannut maailmaa eikä
maailma häntä.
Itsenäinen Ahma viihtyy omissa
oloissaan, sillä hän ei kaipaa seuraa tai seuranpitäjiä. Tahtomattaan hän
ajautuu pienen lauman jäseneksi. Rautakaupan kassalla Ahma tutustuu
Pamsuun. Linnea auttelee hevosensa
Pollen kanssa. Villiintynyt sikakin ottaa hänet omakseen, tosin lanttusatoa
verottaen.
Tähän korkeaan havumetsään on joku joskus raivannut puuttoman puolikkaan hehtaarin. Tai silloin aukiota ympäröi eri metsä, yksikään pihaa varioivista männyistä ei vielä ollut olemassa. Näiden puiden keskeen Ahma teki pesänsä. Osti tontin muuttotappioiden kunnan perukoilta, kaukana palveluista, olemattomien liikenneyhteyksien päästä.
Sähköverkon kaatuessa yhteydet
kaatuvat, tavarat loppuvat, pakasteet sulavat ja logistiikkaongelmien takia kaikesta on pulaa. Ei
ole netin keskusteluryhmiä, mutta pattereilla toimiva radio välittää
informaatiota. Kansalaisia kehotetaan käyttämään jokamiehenoikeutta. Se on
tietenkin työläämpää kuin leipäjonoissa seisoskelu. Pakolaisten tulon
rajoitukset johtavat EU:n kauppasaartoon.
Ahman luo hakeutuu myös Lynx, keskustelupalstan nimimerkki, joten ehkä
se siitä, elämäkin. Jollain tavoin nämä naiset ja lastensaannit tuntuvat
ylimääräisille kiviriipoille Ahmaan keskittymisen sijaan.
Siistiä talousmetsää, noista männyistä hän kuori nilat ja jälsit. Voisi pyrkiä siihen, ettei tarvitsisi puita syödä. Vaikka mitä oudompaa siinä on kuin eläinten syömisessä. Ehkä se, että puut jäävät seisomaan pystyyn, muistuttavat tehdystä rikoksesta. Eläimet katoavat. Kulkevat ruoansulatuselimistön läpi ja muuttuvat maaksi.
Elämä on oikeastaan vahinko tai onnekas sattuma. Jos sen siten haluaa ajatella, onnekkaana.
Maailmanlopuista erotan kaksi erillistä
linjaa, sillä dystopinen materiaali maistuu, mutta kulttiryhmien uskonnolliset maailmanloput
jäävät lukematta. Parhaat lukemani apokalyptiset romaanit ovat olleet Neil
Shuten Viimeisellä rannalla ja Walter M. Millerin Viimeinen kiitoshymni. P. C.
Jersildin teoksen Vedenpaisumuksen jälkeen lukemista olen harkinnut. Olenkin
leikitellyt myös ajatuksella, että lukisin kertauksena Shuten blogiini, mutta
en vain omista tuota kirjaa.
Korpisoturi on tärkeä ja
ajankohtainen kirja, joka tuskin saa ansaitsemaansa huomiota. Itselleni
kirjoissa kieli on merkityksellinen ja Korpisoturin realistinen ilmaisu ei
viehätä minua. Uskoisin, että Korpisoturi on helpompi ohittaa kuin paneutua sen
sanomaan. Olen viettänyt ehkä liian paljon eräelämää, että kuvaus jaksaisi
innostaa minua ja kuitenkin selviäisin keskivertoa ihmistä paremmin
luonnonantimilla. Kirjan ekologinen ja yhteiskunnallinen kritiikki ansaitsee kuitenkin
huomiota.
Blogeissa toisaalla: Kanavaklassikko,
Eniten minua kiinnosta tie, Tekstiluola, Kirja vieköön!, Pihi nainen.
Alma taitaa olla tämän hetken kuuma nimi. Alma-laulaja, Alma-teos ja tässä Maailman kaunein tyttö teoksessakin Alma. Ohitin jälleen kirjan, kun luin, että Maailman kaunein tyttö, sillä minulle tuli aavistus millainen se kirja kenties on. Onneksi luin Annikan postauksen ja nyt kirja on piakkoin tulossa lukuun.
VastaaPoistaLukuiloa sunnuntaille :)
Vastoin parempaa tietämystä kommentoi Alma trendiä, että eikö aiheesta ole käännöskirjakin. Luulisin sen majailevan hyllyissäni. Tarkoitukseni on lukea tuo Weseliuksen Alma!
PoistaMaailman kaunein tyttö antoi minun odotuttaa saapumistaan, mielestäni tilailin sitä kirjastosta jo aiemmin. Teos yllätti minut. Pidin tarinasta kovasti.
Olen lukenut myös kaksi HS:n esikoiskirjailijaehdokkaiden kirjaa. Henri Pulkkisen post-alfa ja Johannes Ekholmin Rakkaus niinku. Aino Kiven kirja on kiinnostellut jo hetken, luettuani siitä juttuja muiden blogeista. Alan nyt olemaan ehdottomasti sitä mieltä, että kyllä Maailman kaunein tyttö lukuun menee!
VastaaPoistaGustafssonilta luin juuri Huorasadun, sen ollessa hyvin erilainen lukukokemus. Sain siitä hyvää pontta tarttua Korpisoturiinkin joku päivä.
Tiia
Maailman kaunein tyttö kannattaa lukea. Sivumäärästään huolimatta se on nopealukuinen ja selkeä.
PoistaGustafsson oli tehnyt taustatyönsä ihailtavan hyvin. Alun huumorin jälkeen raakuutta oli makuuni liikaa. Mutta hyvähän se on rumaakin välillä lukea.
VastaaPoistaArvostin pohjatyön tekemist. Luulen, että erakon näkökulma olisi kantanut enemmänkin.
PoistaMolemmat aivan huippukirjoja mutta erityisesti rakastuin Maailman kauneimpaan tyttöön! <3
VastaaPoistaMaailman kaunein tyttö puhutteli minua enemmän, huikea kirja.
PoistaNämä kumpikin kiinnostavat minua kovasti. Hyvin erilaisilta vaikuttavat - ja hyvä niin.
VastaaPoistaKyllä ovat aivan erilaiset tarinat, vaikka kummassakin ihmiset etsivät paikkaansa. Olin odottanut Kiveä jo paljon aiemmin, keväällä tai sitäkin aiemmin. Luen parhaillaan Walseria ja sitä odotin tuotakin kauemmin.
PoistaMaailman kaunein tyttö menee nyt ehdottomasti lukulistalleni. Sisaruus teemana kiinnostaa kovasti ja toteutus kuulostaa hyvältä.
VastaaPoistaMaailman kaunein tyttö kannattaa lukea. Pidin siitä todella. Sisarista on kiva lukea, vaikka itselleäni ei ollutkaan.
Poista