Yu Hua Elämänkaari
Kiinankielinen alkuteos: Huó zhe 1993
Suomentaja: Rauno Sainio
Aula & co. 2016.
Kustantajalta. Kiitoksin
Aiheutin itselleni melkoisen
lukujumin Kunderalla, mikään ei oikein tuntunut miltään sen jälkeen. Puran nyt
kertynyttä sumaa yhdistämällä useamman kirjatekstin, ihan valaen uskoa itseeni,
että blogini ei hyydy tähän.
Yu Hua on kiinalainen kirjailija, jonka
teoksia on käännetty useille eri kielille. Yu varttui kulttuurivallankumouksen
aikana, ja tämä teema on esillä hänen teoksissaan. Yu työskenteli
hammaslääkärinä, mutta vaihtoi uraansa ryhtyen kirjailijaksi. Kirjasta tehty
elokuvasovitus kiellettiin Kiinassa, mikä teki kirjasta bestsellerin ja nosti kirjailijan
maailmanmaineeseen.
Kiinankielistä käännöskirjallisuutta olen lukenut vähän. Tällä hetkellä luen Mo Yanin teosta Punainen durra. Vuoden alussa luin Murong Xuecun kirjan Unohda minut tänä yönä, Chengdu. Lin Yutangin teoksia olen joskus lukenut. Suurin suosikkini on Yiyun Lin Yksinäisyyttä kalliimpaa.
Elämänkaaren tarinan alussa
vanha mies nimeltä Fugui kertoo maaseudulle kansanlauluja keräämään lähteneelle
miehelle elämäntarinansa. Hän tuhlasi perheen omaisuuden uhkapeliluolissa ja rietasteli
porttoloissa päätyen köyhyyteen. Samaan
aikaan Kiinassa tapahtuu suuria mullistuksia sisällissota, nälänhätä ja
kulttuurivallankumous, jotka kaikki kietoutuvat osaksi kirjan päähenkilön elämäntarinaa.
Fugui saa aikanaan kelpo vaimon
Jiazhenin, joka lahjoittaa miehelleen pojan, jolle annetaan nimi Youqing ja sisar
saa nimen Fengxia. Fugui joutuu sotaan melkein kahdeksi vuodeksi. Vapautusarmeijan
joukoissa palattuaan kotikylään Fugui huomaa heti muutoksen tyttäressään. Fengxia
oli sairastanut puoli vuotta ennen isän kotiinpaluuta korkean kuumeen,
jonka jälkeen hän ei enää puhunut.
Jiazhen oli perhetaustaltaan yläluokkainen kaupunkilainen. Hänen ruumiinsa oli heiveröinen, ja sydämeeni tietysti koski katsellessani hänen tekevän raskasta peltotyötä. Aina kun määräsin hänet lepäämään, hän ilahtui ja sanoi hymyillen: ”Ei minua väsytä.”
Kotiinpaluun
jälkeen kylässä alettiin valmistella maareformia, jonka myötä Fugui saa viisi muta
viljelysmaata, jonka hän oli aiemmin vuokrannut. Fugui ja Jiazhen ovat huolissaan tyttärensä tulevaisuudesta.
Kuka hänestä huolehtisi? Fengxia saattoi olla kuuromykkä, mutta hän oli myös
kaunis nainen. Aikanaan Fugui saa
tyttärensä naimisiin kiltin, mutta päästään vinon miehen kanssa. Erzi on
sydämellinen niin vaimolle kuin tämän perheelle. Fugui kasvattaa myös tyttärenpoikansa Kugenin.
Fuguin läheiset kuolevat yksitellen
hänen ympäriltään.
Lopussa hänen ainoa
seuralaisensa on raihnainen ja uupunut kyntöhärkä, mutta Fugui on kiitollinen
siitä, että hän elää. Hänen elämänkaarensa on ollut kuitenkin pitkä. Hän
ajattelee, että koruton elämä vierähti todella nopeasti. Hän on haudannut
jokaisen perheenjäsenensä ennen omaa loppuaan. Kaikesta elämän kovuudesta
huolimatta Fugui tuntee kiitollisuutta elämäänsä kohtaan.
Härät kyntävät peltoa, koirat vartioivat taloa, munkit kerjäävät almuja, kukot ilmoittavat aamun koittaneen ja naiset neulovat. Millainen härkä muka ei kynnä peltoa? Sehän on ollut härän tehtävä aikojen alusta asti! Liikettä, liikettä!
Tarinan rinnalla kulkee myös kuvaus ajan poliittisten
ja kulttuurillisten muutosten vaikutuksesta tavallisten ihmisten elämään.
Elämänkaari ei ole valoisa kirja kaikilta osin, mutta luin tarinan
kärsivällisesti. Lopussa kuitenkin Fugui katsoo elämäänsä tyytyväisenä. Mainitsin
alussa oman suosikkini lukemastani kiinalaisesta kirjallisuudesta. Se kertoo
aivan eri maailmasta. Sain tehdä tämän kanssa töitä, että pääsin loppuun ja
pysyin perillä tarinassa ja sen ihmisissä. Kirjan käännös on taitavaa ja miellyttävää
lukea.
Osallistun tällä teoksella Kurjen siivellä -lukuhaasteeseen.
Helena Miettinen Kaksi kierrosta taivaaseen
Lopulta Iiris juoksee kilparatoja yksin, kun taas Marika lähtee miehen matkaan. Marikan elämään astuu muutakin kuin mies. Ihminen voi antautua juoksulle ja harjoituksille, mutta yhtä hyvin mikä tahansa ismi voi vetää ihmisen. Marikalle se on tiukka ja kurinalainen uskonyhteisö. Marika on tahdoton niin aviomiestään kuin uskonyhteisön johtajaa vastaan. Urheilussa kurinalaisesti kilpailleen ihmisen alistuminen ihmetyttää, että hän on niin helposti valmis antautumaan muiden tahtoon. Lapsiluku kasvaa lapsesta seuraavaan ja uskoyhteisö on läsnä kaikessa. Läsnäolo ei ole niinkään tukevaa, vaan enemmän painostavaa.
Osallistun tällä teoksella Kurjen siivellä -lukuhaasteeseen.
Petra
Mattus Sattuman lahja
BoD
2016. Tekijältä.
Luin saksalaissyntyisen Petra
Mattuksen omaelämäkerrallisen tarinan hänen lapsuudestaan, perheestään ja
aikuiseksi kasvamisesta.
Mattus kertoo, että hänellä oli
selittämätön kaipuu jonnekin sisimmässään. Tämä johdatti hänen vieraisiin
oloihin kauas pohjoiseen, Suomen Lappiin. Mattuksen koti sijaitsi Dieburgissa.
Isä opiskeli opettajaksi ja äiti oli töissä toimistossa. Hän koki veljen
menetyksen lapsena, vanhempien avioeron, jolloin tyttäret jäivät äidille.
Mattus ei löytänyt ammatillista
pohjaa elämälleen heti, sillä hän keskeytti kätilön opinnot. Hän teki talvet
töitä ja palasi pohjoiseen. Pohjoisessa hän löysi yhteyden Lapin luontoon, ja
sen kautta hän löysi myös parantavan energian maailmaan. Hän löysi myös aikanaan
kestävän parisuhteen. Lapin luonnontuntemukseni ja myös paikallistuntemus innostivat
minua lukemisessa.
Lähdin lukemaan tarinaa toivoen,
että lääkekasveilla ja pohjoisen tietämyksellä olisi merkittävämpi osuus
kirjassa. Kirjassa keskitytään kuitenkin omaelämäkerrallisen osuuden jälkeen,
henkiseen parantamiseen, joka on jo vieraampi alue minulle. Kasvilääkintä ja niiden tunteminen olisi
ollut minulla hallussa, joten lukisin niistä mielelläni. Mattus löysi oman
tiensä ja toimii energiaparantajana ja henkisenä oppaana. Kirja on
mielenkiintoinen, jos Reiki, shamanistinen energia tai kaukoparantaminen
kiinnostavat.
Mattus kertoo myös
epävarmuudesta ja oman tien etsinnästään. Itselleni vieras osuus liittyy
parantamiseen, joten se olisi voinut erillisenä teoksena, sillä siinä Mattus
inspiroi lukijaa katsomaan omaa elämäänsä laajemmasta perspektiivistä,
tunnistamaan elämän viestit ja kulkemaan oman päämäärän suuntaan.
Helena Miettinen Kaksi kierrosta taivaaseen
Myllylahti
2016. Kustantajalta. Kiitoksin
Kaksi
tyttöä. Kaksi kierrosta. Kaksi kilpailijaa. Iiris ja Marika ovat lapsena
parhaat ystävät ja harjoittelukaverit, mutta juoksukilpailuissa toisen voitto
on toisen häviö. He päättävät juosta eri matkoja, sillä näin he voivat varmistaa
mitalit molemmille. Jossain vaiheessa
Marika joutuu jättämään juoksuja väliin aluksi haavereiden, myöhemmin
mielenkiinnon puutteen vuoksi, mutta Iiris jatkaa yksinään. Juoksu voi olla
jokin päämäärä, jonka haluaa tavoittaa, sillä joskus on ylitettävä itsensä esimerkiksi
pääsykokeissa. Silloin kaikki muu on unohdettava hetkeksi.
Kilpailut puitiin Marikan kanssa seuraavana päivänä. He hölköttivät palauttavaa rinnakkain metsäpolulla, josta tunsivat kuopat, mutkat, kivenmurikoiden ja juurakoiden paikat. Marika lörpötteli, hyppeli suureellisesti pienten kantojen yli. Iris vastasi vuolaasti ja piti yllä ääntä.
Lopulta Iiris juoksee kilparatoja yksin, kun taas Marika lähtee miehen matkaan. Marikan elämään astuu muutakin kuin mies. Ihminen voi antautua juoksulle ja harjoituksille, mutta yhtä hyvin mikä tahansa ismi voi vetää ihmisen. Marikalle se on tiukka ja kurinalainen uskonyhteisö. Marika on tahdoton niin aviomiestään kuin uskonyhteisön johtajaa vastaan. Urheilussa kurinalaisesti kilpailleen ihmisen alistuminen ihmetyttää, että hän on niin helposti valmis antautumaan muiden tahtoon. Lapsiluku kasvaa lapsesta seuraavaan ja uskoyhteisö on läsnä kaikessa. Läsnäolo ei ole niinkään tukevaa, vaan enemmän painostavaa.
Kaikki oli muuttunut. Vauva oli nyt hänestä irti, hengitti omilla keuhkoillaan. Oli valvottava, ettei ilman kulku pysähtyisi. Oli herättävä kuulemaan, pysyttävä valmiudessa. Kuin juoksisi maastokilpailua, päättymätöntä rataa, upottavaa purua.
Kaksi kierrosta taivaaseen on romaani
ystävyydestä, uskon väkevyydestä, keskinäisestä kilpailusta
urheilusuorituksissa ja elämästä vuosikymmenten ajan. Tietyllä tavalla uskonyhteisö on
lahkovaikutteinen ja kliseinen. Piirin
ja yhteisön painostavuus ja jäsenten kontrollointi tulee hyvin esille. Ehdoton kurinalaisuus
ja riittämättömyys kuvautuvat juuri sellaisiksi, että se hallitsee koko perheen. Siitä ei ole lähtemistä tai omia ratkaisuja.
Työhön kului aikaa enemmän kuin kolme tuntia päivässä. Sen Marika tajusi nopeasti. Kolme tuntia joka päivä sekä kaksi öisin, kun muut nukkuivat. Numerot olivat epäselviä, tietokoneohjelma uusi ja hänen piti opetella kaikki alusta.
Marika havaitsee elämäänsä
ympäröivän uskonnollisen piirin tavat ja vaatimukset liian myöhään. Lähteminen
on perheen hylkäämistä. Iiris ei sovi tavattavaksi tai ystäväksi.
Karismaattinen johtaja Johannes tiivistää rivejään, kunnes tilaa liikkua
ei enää ole. Ulospääsyn estävät ryhmittymän sisäinen hallinta sekä oma arkuus,
pelko ja häpeä. En ole vakuuttunut
urheilun ja uskonnon yhdistämisestä samaan kirjaa, sillä Iiriksen tarina olisi
toiminut yksin parhaiten.
Minun on pitänyt lukea Yu Huaa, mutta toistaiseksi on jäänyt lukematta. Kiinnostaa kyllä eli varmasti luen tämänkin jossain vaiheessa. Lähihistoria kiinnostaa.
VastaaPoistaKannattaa lukea. Lopussa kirjaa katsoo eri tavalla. Onhan siinä kurjuutta, mutta onhan siinä ihmiselämäkin. Kiva lukea kulttuurista, jonka tuntee huonosti.
PoistaVarmasti mielenkiintoinen kirja. Itse luen tällä hetkellä hiukan kevyempää..ettei tarvisi niin ajatella :) Tuo lukujumi on tuttua ja oletko muuten lukenut Paula Havasteen sarjaa Tuulen vihat, Maan vihat ja Veden vihat..sinähän tykkäät yrteistä ja jne..vois olla kivakin jumiin, ellet ole jo lukenut. Sattumalta sain ekan kirjan käteeni ja luinkin heti kaikki..ehkä nuorille tarkoitettu mutta olenhan ikinuori :)
VastaaPoistaPaula Havasteen tuo sarja on suosikkini. Paras Havasteen sarjoista. Yhden sarjan jätin kokonaan väliin. Uusinta olen taas lukenut. Pidän kansanperinteestä, kasvilääkinnästä kirjoissa kunhan taustatyö on tehty hyvin. Että kanervan kukkia ei kerätä toukokuussa jne. Helpompaa minäkin etsin seuraavaksi, mutta toisaalta kaipaan sisältöä. Liian chick-lit ei kanna.
PoistaKiina jäi kiinnostamaan viimeksi lukemani Hong Yingin kirjan jälkeen. Kiitän vinkistä!
VastaaPoistaLuin sinun tekstin kirjasta Hyvien kukkien lapset. Minun pitääkin löytää se. Kiitos vinkistä!
VastaaPoista