Mary Kubica
Pretty baby
Alkuperäisteos:
Pretty baby 2015
Suomentanut: Virpi Kuusela
HarperCollinsNordic 2016. Kustantajalta. Kiitoksin
Pretty baby on vahva psykologinen trilleri. Olen
lukenut aiemmin tekijältä teoksen Goog girl. Keskiössä on koditon teiniäiti vauvansa kanssa, hyväsydäminen
kotirouva sekä hajoamisen partaalla oleva perhe. Tarinassa saa äänensä niin
perheenäiti Heidi, hänen aviomiehensä Chris sekä teiniäiti Willow.
Nähdessäni hänet ensimmäisen kerran hän seisoo Fullertonin metroaseman laiturilla pientä vauvaa sylissään puristaen. Hän jännittää itseään ja vauvaa violetin linjan pikajunan kiitäessä ohi Lindeniä kohti. On huhtikuun kahdeksas päivä, yhdeksän astetta lämmintä ja sataa vettä. Sadetta tulee taivaan täydeltä siellä ja täällä ja joka puolella, kesytön tuuli puhaltaa vihaisena. Tämä on huono päivä hiuksille.
Heidi näkee eräänä aamuna teinitytön seisomassa
kaatosateessa Fullertonin metroaseman laiturilla. Repaleisiin farkkuihin
pukeutunut nuori äiti pitää pientä vauvaa sylissään. Heidi nousee lähtevään
keskustaan junaan, mutta tyttö jää Heidin mieleen. Heidän polkunsa risteävät myöhemmin uudelleen.
Heidi Wood on aina ollut hyväntahtoinen nainen. Hän
työskentelee köyhien, enimmäkseen maahanmuuttajien parissa. Chicagolaisten luku
-ja kirjoitustaitotilastot kertovat karua kieltä. Köyhyys Chicagossa on
korkeinta mustien ja latinojen keskuudessa, mutta se voi kohdata myös valkoista
tyttöä. Heidi ottaa huostaansa myös kulkukissoja. Hän kokee, että tyttö
tarvitsee hänen apuaan.
Erään kerran Heidi tuo kotiinsa nuoren äidin ja tämän
neljän kuukauden ikäisen vauvan. Heidin aviomies Chris ja tytär Zoe ovat
kauhuissaan äidin uusimmasta tempauksesta. He eivät tunne Willowin taustoja,
joten tyttö voi olla vaikka rikollinen. Hänen lapsuutensa on ollut hyvin karu
tytön kertoman mukaan. Lisäksi pieni Ruby on kuumeinen ja sairaanoloinen.
Heidi yrittää saada nuoren äidin ja vauvan toipumaan. Heidin omatkin voimat uupuvat vähitellen. Hän
joutuu punnitsemaan, kuinka pitkälle hän on valmis menemään auttaakseen tätä
tuntematonta tyttöä.
Eihän tämä olisi trilleri, jos kaikki palaset
loksahtaisivat kohdalleen ilman ongelmia. Mary Kubica kirjoittaa taitavasti. Ihmettelin
ja takeltelin paikka paikoin pikkutarkkaa kerrontaa, sillä jotakin olisi voinut
jättää pois. Toisaalta tarina vältti harlekiinikirjojen karikot ja kliseet.
Tämä on hyvä psykologinen trilleri, hieman kieroutunut tarina, joka pitää
lukijan otteessaan loppuun asti.
Blogeissa toisaalla: Kirjasähkökäyrä
Tiina Martikainen Jäätyneet kasvot
Myllylahti Kustantajalta / Kirjailijalta. Kiitoksin.
Tiina Martikainen (s. 1963) on sammattilainen kirjailija, joka pitää myös
kirjoituskursseja. Hänen aiempaan tuotantoonsa kuuluu mm. omaelämänkertoja ja
nuortenkirjoja.
Jäätyneet kasvot on hänen toinen dekkarinsa. Ensimmäinen Hanna Vainio -dekkari Kasvot pinnan alla ilmestyi vuonna 2015.
Jäätyneet kasvot on hänen toinen dekkarinsa. Ensimmäinen Hanna Vainio -dekkari Kasvot pinnan alla ilmestyi vuonna 2015.
Jäätyneet kasvot kertoo rikosylikonstaapeli
Hanna Vainiosta ja poliisikoira Riinasta. Yksityiselämässään
Hanna yrittää pärjätä myös teini-ikäisen tyttärensä huoltajana.Tapahtumat
käynnistyvät maaliskuisena sunnuntaina Karjalohjalla, kun aviomies hälyttää
poliisin kertoen löytäneensä vaimonsa kuolleena kotoaan. Aviomiehen mukaan hänen vaimonsa Pirjo Vaskio käytti
uima-allasta läpi vuoden. Paikalle saapuu Lohjan poliisin pitkäkestoisessa
rikostutkinnassa työskentelevä rikosylikonstaapeli, poliisikoiranohjaaja Hanna
Vainio. Hanna ihmettelee, miksi onneton kaatuminen on saanut poliisivoimat näin
runsaana liikkeelle, sillä paikalla oli jo kaksi partiota ja tekniikkakin
saapumassa perässä. Tapaus vaikutti ensituntumalta surulliselle tapaturmalle.
Jos kuolemantuottamusta epäillään, niin silloinhan meidän pitää aloittaa aviomiehestä. Olisiko Harri Vaskio voinut aiheuttaa vaimonsa kaatumisen? Oliko hänellä motiivia? Olisiko hänellä ollut aikaa tehdä se? Hanna luetteli.
Vaskion aviopari on asunut talossa
vasta puolisen vuotta, sillä he olivat muuttaneet kymmenen vuotta vanhaan
taloon Rovaniemeltä. Harri Vaskio on
ammatiltaan arkkitehti ja valittelee, että ei tehnyt mitään altaan
turvallisemman käytön suhteen, sillä altaassa ei ollut portaita tai kaidetta. Menehtynyt vaimo oli palkannut
yksityisetsivänä toimivan entisen poliisin Anita Kannonkosken varjostamaan
aviomiestään. Aviomiehen kontolle
kaatuvat vaimolleen eri vakuutusyhtiöiltä otetut henkivakuutukset. Aviomiehellä
on kuitenkin alibi surmaillan varalle, sillä hän oli ollut Lohjalla ravintola
Londonissa viettämässä iltaa ja hänen kotiinpaluunsa varmisti myös vaimon
palkkaama yksityisetsivä. Lisäksi mies
oli kulkenut Taksi Laakkosella menon ja paluun. Pian tapaus kuitenkin muuttuu rikostutkinnaksi.
Miksi Vaskiot olivat ylipäätään palkanneet siivoojan, jos he pitivät talon muutenkin siistinä? Miksi naisen tavaroita oli viety pois?
Paljoa enempää tarinasta ei voi
paljastaa. Jäätyneet kasvot rakentuu pitkälle identiteetin varaan. Pidän
hyvänä, että henkilögalleria pysyy helposti hallittavana, kursiivilla tehtyä
sisäkertomusta ei ole, eikä lopussa ei ilmaannu yllärimurhaajaa.
Tarinan juoni
on punottu älykkäästi. Poliisikoiran liittäminen tarinaan on hyvä lisä, mutta niiden
työturvallisuuden kehittämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota edes asiallisten
ja kevyiden liivien osalta. Ehkä tämäkin dekkari korostaa poliisikoirien
tarpeellisuutta ja niiden etujen huomioimista. Jäätyneet
kasvot on varsin kelpo ja mielenkiintoinen dekkari.
Jään innostuneena odottamaan
Martikaisen seuraavaa dekkari.
Ulla, suuret kiitokset positiivisesta palautteestasi. Arvostan sitä todella paljon. Hienoa kuulla, että juoni oli mielestäsi punottu älykkäästi - olen aivan otettu! Ja mukavaa, että odotat seuraavaa dekkariani, nyt sain paljon tarmoa sen taustatyön tekemiseen;)Ja hyvä pointti tuo poliisikoirien työturvallisuus. Mukavaa joulunaikaa sinulle. Terveisin Tiina Martikainen
VastaaPoistaEn voinut kirjoittaa tuota identiteettiä avoimeksi, mutta se on hieno oivallus.
PoistaPoliisikoirista on paljon apua, mutta liian heppoisin varustein niitä laitetaan surman suuhun. Börjen haavat tuntuivat pahalle.
Jään odottamaan seuraavaa.
Kiitos Ulla linkityksestä ja mainiosta postauksesta. Kubicasta tuli lemppari näiden trillerimäisten kirjojen vuoksi. Psykologiaa, eikä veri lennä.
VastaaPoistaToki minä sinut linkitän. Minäkin pidän psykologisista trillereistä, hieman kieroutuneita. Väkivaltaa tosiaan vähemmän.
PoistaMinä olen juuri lukemassa Jäätyneitä kasvoja ja tykkään todella paljon. Pidin Martikaisen ensimmäisestäkin dekkarista mutta tässä on silti jotain vielä kiehtovampaa :)
VastaaPoistaTäytyisi löytää tuo ensimmäinen. Täällä kirjastoon otetaan huonosti dekkareita suomeksi, ne menee lähikuntiin. Pääkirjasto on meillä surkein. Tämän on yhdessä pienessä sivukirjastossa, lähiössä, jota mieluiten karttelee. Kiinnostuin kuitenkin myös ensimmäisestä kirjasta.
Poista