Kati Hiekkapelto Tumma
Otava 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.
Kati
Hiekkapelto (s. 1970) on kotoisin Oulusta ja koulutukseltaan
erityisluokanopettaja. Hän asuu Hailuodossa vanhalla maatilalla. Kirjailijalta
on julkaistu aiemmin Kolibri (2013)
ja Suojattomat (2014). Hiekkapelto
on työskennellyt maahanmuuttajien opettajana ja asunut Serbian
unkarilaisalueilla, mikä on hyvä tietää, sillä Tummaa lukiessa lukija puntaroikin tarinan vakuuttavaa
asiantuntemusta.
Tumma on kolmas osa Anna Feketestä
kertovasta dekkarisarjasta. Kirjan
päähenkilö on muuttanut lapsena Suomeen.
Anna on jäänyt Suomeen äidin palatessa kotimaahan ja valmistunut poliisiksi ja toimii rikostutkijana.
En koe, että teemana olisi tällä
kertaa maahanmuuttajuus, vaikka taustalla vyöryvät pakolaisvirrat. Keskeisenä
teemana on romanien asema. En välttämättä olisi edes halunnut lukea dekkaria
maahanmuuttajuudesta, joten pidin tarinan lähestymistavasta. Silti
monikulttuurisuus ja ihmissalakuljetus kytkeytyvät kirjaan olennaisesti.
Niinpä tietysti, Anna ajatteli. Kaikki olivat tunteneet hänen isänsä. Täällä hän oli aina isänsä tytär, se määritteli hänen paikkansa yhteisössä, johon hän ei enää kuulunut ja johon oli silti ikuisesti sidottu. Isoisä, isoäiti, isoisoisä olivat juuret, ja isä ja äiti puolestaan runko josta hänen oksansa kasvoi.
Anna Fekete matkustaa
kotikaupunkiinsa Serbian unkarilaisalueille. Anna on tullut lomalle ja hänen
tarkoituksensa on viettää lomaa äitinsä, veljensä sekä hyvien ystäviensä Rékan,
Ernön, Nóran, Véran ja Rénen seurassa. Tarina käynnistyy kesäisissä
viinijuhlissa, kun Annan käsilaukku varastetaan. Mitätön laukkuvarkaus saa
outoja käänteitä, kun Magyarkanizsan poliisi on haluton tekemään yhtään mitään
asian hyväksi. Annalle tehdään selväksi,
että hänenkin kannattaisi unohtaa asia, sillä uuden passin saa helposti. Laukkuvaras löytyy seuraavana päivänä kuolleena
Tiszan rantaryteiköstä. Anna kiinnostuu nuoren romanimiehen kuolemasta, vaikka
tapaus ei muita huoleta.
Ehkä on parasta antaa tämän olla. Kunhan olen nähnyt sen ruumiinavausraportin, minä lopetan tämän. Pilaan vain lomani, ja äidin ja Ákosin ja Rékan ja kaikkien muiden ystävieni mahdollisuuden viettää aikaa kanssani. En ole täällä mikään poliisi-Anna vaan ihan pelkkä Anna. Ja se Anna tarvitsee lomansa.
Anna saa huomata, että mitä
enemmän hän pureutuu asiaan, niin sitä lähemmäksi myös tarina kietoutuu häntä itseään.
Judith on mustalaisnainen, joka katsoo korteista tulevaa. Hänkin kavahtaa
näkemäänsä. Annan isä oli myös poliisi ja hän kuoli kauan sitten. Vanha
kalastaja Nagy Béla suostuu kertomaan tapahtumapaikan sijainnin, josta löysi
uhrin.
- Kuka se oli, joka ampui isän?- Yksi mustalaisretku, lakatos János nimeltään. Tyyppi oli sotkeutunut mafian hommiin. Pikkurikollinen silti, hänellä oli pari tuomiota varkauksista tilillään. Poliisin vanha tuttu. Olihan se vähän yllättävää, että sellainen pikkutekijä oli sotkeutunut niinkin isoon juttuun. Eikä mustalaisia yleensä näy vakoisen mafian piireissä.
Tumma on
yhteiskunnallinen dekkari, joka elää tässä päivässä. Tarinan etäännyttäminen
vieraaseen kulttuuriin oli erinomainen ratkaisu. Kirjassa nousee hyvin esiin
ihmisten eri-arvoisuus ja suvaitsemattomuus toisia kohtaan sekä olosuhteiden
luoma ulkopuolisuus. Edes kaikkien kuolema ei ole samanarvoinen.
Blogeissa toisaalla: Luetut, Elämä on ihanaa ja Annika
Olethan huomioinut arvontani? Pääset tästä arvontaan.
Blogeissa toisaalla: Luetut, Elämä on ihanaa ja Annika
Olethan huomioinut arvontani? Pääset tästä arvontaan.
Minusta tämä oli paras näistä kolmesta dekkarista ja tykkään päähenkilöstä kovasti.
VastaaPoistaHelppo uskoa sinua. Minusta teoksen näkökulma on hieno ja erilainen.
PoistaMinä pidän tästä sarjasta, ja odotan innolla, että pääsen lukemaan tämän kolmannenkin osan. Muutamissa blogeissa on hiljatatin mietitty, miksi dekkareiden päähenkilöillä tuntuu olevan ihmeen paljon ongelmia yksityiselämässään, masennusta, sairauksia jne. Fekete ei oikeastaan tee tästä päähenkilöjoukosta poikkeusta. Hänkin tuntuu olevan harmittavan hukassa itsensä kanssa...
VastaaPoistaMinä aion puolestani lukea aiemmat osat.
PoistaNuo ongelmat ovat kiinnostavia, parisuhteet hataralla pohjalla, viina maistuu jne. Onneksi meillä on Denise Rudbergin rikas, viisikymppinen Marianne, joka asuu hulppeasti.
Pidin Hiekkapellon aikaisemmista, joten odotan kovasti pääseväni lukemaan tämänkin. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja uudelta tuo Serbia.
VastaaPoistaTarinan vieminen pois Suomesta tuntui mukavalle. Lukiessa mietinkin monta kertaa, miten hän oli kuin kotonaan siellä ja selvitin taustat itselleni. Hyvä kirja.
PoistaEn itse juuri lue dekkareita, mutta Hiekkapellon kirjoissa kiehtoo esimerkiksi juuri luontevasti käsitellyt ajankohtaiset teemat, niin kuin tässäkin kirjassa. Sain tämän juuri näin dekkariviikolla luettua ja pidin paljon.
VastaaPoista