maanantai 30. toukokuuta 2016

Sylvia Plath Lasikellon alla



Sylvia Plath Lasikellon alla
Alkuteos The Bell Jar (1963)
Suomentaja Mirja Rutanen
Otava 1975. Kotikirjasto



Lasikellon alla on runoilija Sylvia Plathin (1932–1963) ainoa romaani. Teosta pidetään ainakin jonkin verran autofiktiivisenä. Teos on vaikuttava kuvaus herkän ja kunnianhimoisen nuoren ihmisen suhtautumisesta elämään, ihmisiin ja omaan itseensä.

Luin Lasikellon alla joskus lukioaikanani ensimmäisen kerran. On huikea kokemus tarttua ikoniseen teokseen, jonka lukee eri näkökulmasta kuin aiemmin. Hankin äskettäin omaksi myös elokuvan Sylvia.  Elokuva on kaunis ja koskettava. Sylvian päärooleissa nähdään Gwyneth Paltrow ja Daniel Craig. Olen nähnyt myös elokuvan Lasikellon alla VHS-vuokrakasetilta. Elokuvan nimeä en muista varmuudella. Elokuva lienee valmistunut 1979. Sen musiikki oli sellainen, että se ei ikinä katoa mielestä, sillä tuulikellon / soittimen helinä on siinä maaginen. Haluaisin nähdä tuon elokuvan uudelleen ja omistaakin sen.

Olen tutumpi Plathin runojen suhteen, mutta en uskaltaisi esitellä niitä blogissani. Plathin omasta tuotannosta minulla on runojen lisäksi Sylvia Plathin Päiväkirjat sekä tekstikokoelma Paniikki-Johnny ja Uniraamattu, mutta kummankin lukeminen on kesken. Plathin puolison, Ted Hughesin, Syntymäpäiväkirjeet hankin vasta äskettäin omaksi. Seuraava lainaus oli pakollinen valinta:


Kasvitiede oli hauskaa, sillä minusta oli ihanaa leikellä lehtiä ja katsella niitä mikroskoopissa ja piirtää kaavakuvia leipähomeesta ja oudonnäköisestä, sydämenmuotoisesta lehdestä, joka kuuluu sananjalan sukupolven vuorotteluun. Se tuntuu jotenkin niin todelliselta.
Se päivä, jona menin fysiikan luennolle oli kuin kuolema.


Lasikellon alla tapahtumat alkavat kesällä 1953, jolloin massachusettilainen Esther Greenwood saa kuukauden stipendin New Yorkiin.  Hän pääsee harjoittelijaksi erääseen aikakausilehteen 12 muun tytön kanssa. Tytöt tekevät töitä ja käyvät ilmaiseksi balettiesityksissä, muotinäytöksissä ja muotisalongeissa. Esther on 19-vuotias nuori ja kokematon nainen, joka pääsee suurkaupungin outoon humuun ja ylelliseen elämään.  Hänen pitäisi olla ikionnellinen, mutta Esther tuntee itsensä hiljaiseksi ja pohjattoman tyhjäksi, sillä muut tytöt ovat niin erilaisia. Asuntolakulttuuri on hierarkkinen tyttöjen kesken.


Tuollaiset tytöt tekevät minut sairaaksi. Olen niin kateellinen, etten saa suustani sanaa. Minä olin yhdeksäntoista, enkä ollut koskaan ollut Uuden Englannin ulkopuolella tätä New Yorkin matkaa lukuun ottamatta. Tämä oli minun ensimmäinen suuri mahdollisuuteni, mutta siinä minä nyt istuin tuoliini vaipuneena ja annoin kaiken tuon valua hiekkana sormieni välistä.


Viimeisinä päivinä Estherin on koko ajan yhä vaikeampi päättää tehdä mitään. Lähdön koittaessa hän on miltei voimaton pakkaamaan. Palatessa Bostonin esikaupungin arkeen hänen  ote arkeen kirpoaa. Itsemurhayrityksen jälkeen alkaa matka sairaalan arkeen ja sähköhoitoihin.  Äiti vie tyttärensä tohtori Gordonin vastaanotolle, mutta muutaman käynnin jälkeen tämä ottaa tytön sisään yksityissairaalaansa Waltoniin. Kirjan teemoja ovat masennus, mielisairaalakuvaukset sekä seksuaalisuuden kenttä eri tavoin.


Hetken ajan ajattelin, että se oli juuri samanlainen kuin seurusteluhuone eräässä täysihoitolassa, jossa kerran kävin eräällä saarella jossakin Mainen rannikolla. Ranskalaiset ikkunat päästivät sisään häikäisevän valkoista valoa, suuri piano täytti huoneen takanurkan, ja kesäpukuisia ihmisiä istui pelipöytien ääressä ja huojuvissa korinojatuoleissa, joita niin usein tapaa halvemmissa rantalomapaikoissa.
Sitten huomasin, että yksikään noista ihmisistä ei liikkunut. 


Isän varhainen menetys vaikuttaa Estherin elämässä. Äiti piti lapsia liian nuorina hautajaisiin. Niin Plathille itselleen kuin Estherille isän menetys on yhteinen kokemus. New Yorkista paluuseen sisältyy myös pettymys, kun äiti kertoo kotimatkalla, että Esther ei päässyt haluamalleen kirjoituskurssille.

Teosta pidetään autofiktiivisena, koska kirjailijan oma elämä kulki osin samoja ratoja. En oikeastaan halua kertoa tästä teoksesta enempää.  Raotan kuitenkin hieman Plathin elämää tässä yhteydessä. Se, mitä tapahtui Sylvian omassa elämässä, kertautui myös myöhemmin tulevassa ajassa.  Sylvia toipui omasta masennuksesta, matkusti Englantiin, rakastui, avioitui ja sai kaksi lasta Ted Hughesin kanssa. Elokuvassa Sylvia on kohtaus, jossa Plath ja Hughes tutustuvat Assia ja David Wevilliin vuonna 1961 etsiessään alivuokralaisia Lontoon asuntoon. Myöhemmin alivuokralaiset kävivät Plathin ja Huhgesin luona Devonissa vierailulla. Plathin suhde puolisoon oli ongelmallinen, sillä Hughes menestyi runoilijana ja Plath painiskeli perinteisten roolien, masennuksen ja kirjoittamisen välillä. Aikanaan sitten myös Tedin rakastaja Assia Wevill luopui elämästään vuonna 1969. Itsensä lisäksi Assia vei mukanaan pariskunnan nelivuotiaan tyttären, kun Sylvia puolestaan säästi lapset. Myös Sylvian poika ajautui itsemurhaan aikuisena.

Plathin elämäkerroissa korostuvat samat teemat kuin kirjassa Lasikellon alla. Teemoja ovat nuoruus, nuoruuden seurustelut, suosiosta kilpailu, seksuaaliset suhteet ja niiden lait sekä 1950-luvun amerikkalainen yhteiskunta.

Niinpä aloin ajatella, että ehkä naimisissa oleminen ja lasten saaminen merkitsi jonkinlaista aivopesua, jonka jälkeen nainen eli tylsänä ja tunnottomana kuin orja jossakin yksityisessä totalitäärisessä valtiossa.


Suosittelen lukemaan kirjan alkuteoksen suomennoksen sijaan. Tunnetko teoksen Meg Wolitzer Kuulen sisareni kutsuvan? Kirjassa on keskeisesti esillä niin Anne Sexton kuin Sylvia Plath. Olen blogannut kirjan täällä. Olen tehnyt joskus oman kirjakaanonin kirjoista eli listannut 10 tärkeintä kirjaa. Taidehistoriassa listasimme samalla tavalla taideteoksia. Se ei ole mahdotonta, mutta vaatii paneutumista. Oma kirjallisuuteni kymmenikkö on pysynyt miltei samana jostain parikymppisestä lähtien. Tuo Wolitzerin kirja mahtuu tuohon joukkoon.

12 kommenttia:

  1. Sylvia Plath on yksi "lemppareistani", olen kirjallisen tuotannon lisäksi lukenut runsaasti elämäkertoja jne. Vähän aikaa sitten luin myös romaanin Plathin viimeisistä ajoista ja postasinkin siitä : http://elamankrestomatia.blogspot.fi/2015/06/sylvia-plath-kiehtoo-taas.html . Wolitzerin teosta en tunne, mutta sait minut kiinnostumaan! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä. Minäkin olen kerännyt Plathiin liittyvää kirjallisuutta. On tuo sellainen lemppari, että hirvittää blogata.

      Poista
  2. Voih, minulla meni kylmiä väreitä kun luin tekstiäsi. Palasin niin elävästi kirjan tunnelmiin. Kuten ehkä tiedätkin, Plath on minulle hyvin tärkeä. Runonsa haastavat, mutta juuri tämä romaani, päiväkirjat ja lyhyemmät proosatekstit tulevat erityisen liki.

    Syksyllä Savukeitaalta tulee muuten suomennettu kokoelma Anne Sextonin runoja. Viimeinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekstiä tehdessäni ajattelin sinun julkaisemaa kuvaa, jossa olet vuonna 2009 haudalla. Siinä kuvassa on mahtava lataus.

      Savukeidas tekee ihania tekoja. Tuo Sextonin runokirja on pakko saada.

      Poista
  3. Tämä on ollut lukulistalla pitkään, mutta ehkä tällä hetkellä voisi olla liian rankka. Näin kesän kynnyksellä haluan lukea jotain iloisempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä säästät sen syysiltaan. Oletko nähnyt tuon elokuvan Sylvia? Jos aloittaisit sen katselemisella.

      Poista
  4. Minulta löytyy omasta hyllystäni tämä Plathin teos (enkuksi), mutta en ole vieläkään lukenut sitä. Olen odotellut sopivaa aikaa, koska ehkä hieman pelkään, millaisia fiiliksiä kirja mahdollisesti minussa herättää. Sinun kirjoituksesi ja lainausten perusteella vaikuttaa minua koskettavalta romaanilta. Kiinnostaisi myös lukea Plathin elämäkerta. Minähän en siis ole mitään Plathia lukenut, mutta olen tietoinen hänen elämänsä pääpiirteistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kannattaisi katsoa elokuva Sylvia. Se on kaunis ja koskettava elokuva. Sen loppu ottaa koville, kun Sylvia valmistaa leivät lapsilleen. En muista, oletko lukenut Wolitzerin eli sitä kautta... Se kannattaa lukea ja asettaa aikansa kehyksiin, luin sen kirjan ilmestyessä eli aika oli toinen. Tänä päivänä YA kirjat ovat niin erilaisia, mutta tuo ei ole nuorten kirja, mutta kertoo nuorista naisista. Elämäkerrat ovat minullekin tärkeitä, siis Plathin ja Woolfin. Tukisin sinua ajatuksessa, että lukisit. Jos muistan edes jotain tuosta vanhasta elokuvasta, niin se oli hurjempi kuin kirja. Katsoin sen yksin ja katsoin perään elokuvan Frances (Jessica Lange).

      Poista
  5. En ole lukenut Plathilta mitään, vaikka on jo kauan pitänyt. Sinun kirjoituksestasi sain paljon tietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on samanlaisia kirjoja, jotka olisi pitänyt lukea, siksi teinkin tuon uuden haasteen. Jos saisin jonkun luetuksi. Uskon, että olen ohittanut monta ihanaa lukuelämystä.

      Poista
  6. Onpa kattava postaus. Kiitos Ulla!

    Olen ajatellut viime aikoina Sylvia Plathia, kun luin kaksi suomalaisten naisten masennusta käsittelevää uutta kirjaa (jospa joskus saisin aikaiseksi kirjoittaa niistä) ja muistin, että Sylvian epätoivo tuntui niin paljon syvemmältä. Minulla on Lasikellon alla englanniksi eli The Bell Jar ja Letters Home.

    Plathista olen lukenut paljon, muta en tiennyt, että Ted Hughesilla oli niin paljon menetyksiä vielä Sylvia Plathin elämän jälkeen.

    Sylvia-elokva alkoi kiinnostaa kovasti, samoin tuo mainitsemasi Wolitzerin kirja. Lähden googlailemaan.

    VastaaPoista
  7. Olen lukenut Plathin päiväkirjoja, joten siksi halusin palauttaa tuon mieliin.

    Sylvia elokuva tuo esiin tuon miehen uskottomuuden, jonka sanotaan johtaneen pariskunnan eroon. Tuo aikuinen poika oli kalabiologi, ekologi Fairbanksissa, Alaskassa. Wolitzerin kirja oli tuona aikana hyvin erikoinen, sillä eihän se säväyttäisi "millään" tavoin tänään. Se kannattaa lukea.

    VastaaPoista

Ilahduta minua kommentilla!