maanantai 16. toukokuuta 2016

Teresa Myllymäki Karhulehto ja Kirjahyllyn H


Teresa Myllymäki Karhulehto
Reuna 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Teresa Myllymäen esikoisteos vie meidät valtavalle Karhunkivelle ja sen läheltä lähtevälle salaperäiselle polulle.
Maailmanmaineeseen kohonneen rock-yhtye Fourth Dimensionin solisti Riko Torppa kuolee auto-onnettomuudessa (1.9.1985) ajettuaan päin kallionleikkausta palatessaan levytysstudiolta. Riko ehti olla naimisissa radiotoimittaja Iris Koivikon kanssa vajaat neljä kuukautta.
Riko ja Iris tapaavat suorassa radiolähetyksessä, johon Riko saapuu Iriksen haastateltavaksi. Riko myöhästyy lähetyksestä ja Iris on hermona. 

Pitihän se arvata, viehätysvoimallaan mies luisteli tilanteesta kuin koita veräjästä. Missään lähdemateriaalissa ei mainittu, että Rikolla olisi sukulaisia täällä päinkään, joten jutun täytyi olla tuulesta temmattua.

 Riko selittää, että hän kävi tapaamassa vanhaa paikkakuntalaista ystävää. Iris ei tietenkään usko, mutta Riko vie Iriksen tapaamaan vanhaa Alisaa paikalliseen yksityiseen hoitokotiin. Ystävä osoittautuu Iriksenkin tuntemaksi kirjastonhoitaja neiti Karhuksi.
 Alisa on syntynyt kartanon torpan tyttäreksi ja kohonnut kartanonrouvan henkilökohtaiseksi palvelijaksi 1930-luvun alussa. Pian tämän jälkeen Alisa joutuu muuttamaan Helsinkiin Lydia-tädin luokse. Hän saa lapsen, josta ”joutuu” luopumaan. Tämän jälkeen hän kirjoittautuu yliopistoon ja pääsee opintojensa jälkeen yliopiston kirjastoon kirjastonhoitajaksi. Työn yliopistossa muututtua rutiiniksi, Alisa on muuttanut takaisin Santajärvelle kirjastonhoitajaksi. Sotien aikana kartano velkaantui, se jouduttiin myymään ja se toimii yksityisenä Santapalatsi-nimisenä hoitokotina.
Paljastuu, että Rikon äiti Anna on asunut Alisan alivuokralaisena Helsingissä opiskeluaikanaan ja että Riko on viettänyt lapsena kesiä Alisan luona Santajärvellä. Itse asiassa Rikon vanhemmat ovat ostaneet Iriksen lapsuuden torpankin. Riko ja Anna ovat asuneet siellä salaa Rikon isän ollessa jossain salaisissa tehtävissä, joita ei aukaista enempää. Nyt Riko oli kunnostanut sen Iriksen ja itsensä asunnoksi.
Iris suree menehtynyttä Rikoa ja kulkee unilääkefolio kädessään etsien paikkaa, missä ottaisi ne. Ikkunasta ulos vilkaistuaan hän tajuaa, että hänen on mentävä Karhunkivelleen tai vähän kauemmaksikin. Kiven jälkeen hän joutuu oudolle polulle, jota hän ei ole ennen huomannut. Kielojen reunustama (on syksy) polku johtaa joenvarteen, jonka takana on salaperäinen auringonkukkapelto. Pellon keskellä kasvaa suunnattoman suuri vaahtera. Tässä vaiheessa mietin puusymboliikkaa, mutta en voinut myös ohittaa auringonkukan merkitystä liittolaiskasvina.
Kaikki liittyy kaikkeen ja palaset loksahtavat pellolla paikalleen.

Jokaisella askeleella maa kävi harvemmaksi ja ohuemmaksi. Tuntui olisimme kävelleet tyhjyyden päällä ja meitä olisi kannatellut vain ohut tähtisumu. Pikkuhiljaa sekin hävisi ja hajosi, eikä jalkojen alla ollut enää kuin tyhjyys ja olemattomuus. Ainut mitä tunsin, oli ihmeellinen kirkkaus ja Rikon käsi kädessäni. Olimme matkalla kotiin. Vihdoinkin. Yhdessä.

Tarina päättyy ympyrän sulkeutumiseen Paikallissanomien kautta. Pidin kirjasta, ja joinakin hetkinä se muistutti Anni Kytömäen Kultarintaa tunnelmaltaan. Karhulehto on perinteinen sukutarina, jossa salaisuudet pyrkivät päästä esille.

Blogeissa toisaalla: Evaria



H-kirjain on valtavan laaja. Se vie tilaa kuuden Lundian hyllyn verran. Muistelmia tai runoja en kirjaa tähän.  Tässä kirjaimessa on minulle kaksi todella merkittävää kirjailijaa. Ovat olleet aina ja tulevat olemaan aina. Toinen on sellaisella jalustalla, että samalle ei ole edes tilaa muilla. Olisi aika lyhyt postaus kuitata tämä, että olen lukenut kahden kirjailijan suomennetun tuotannon ja vähän muutakin toiselta. Joten katsotaan hieman tarkemmin. Listaan klassikot tähän alkuun vain niminä: Ernest Hemingway, Victor Hugo, Oscar Hijuelos ja Radclyffe Hall Yksinäisyyden kaivo. Jätän paljon dekkareitakin pois. Olkoon tässä siis vain olennaisimmat.


Aloitetaan.

Haahtela, Joel on suosiikkini ja odotan häneltä kirjaa malttamattomana. Suosikkejani ovat mm. Kaksi kertaa kadonnut, Katoamispiste, Lumipäiväkirja, Naiset katsovat vastavaloon, Perhostenkerääjä, Traumbach, Tähtikirkas, lumivalkea. Olen blogannut aika monta Haahtelan kirjaa. Ainoastaan Tule risteykseen seitsemältä jätti minut kylmäksi, suorastaan jääkalikaksi.


Hahtola, Paula Aita 

Hahtola, Paula Aita
 

Aita toi mieleeni Anita Brooknerin Rantahotellin. Se osoittaa kirjan tasoa, sillä Brookner on suosikkini.


Handke, Peter

Handke on yksi kirjaimen tärkeimmistä kirjailijoista. Vasenkätinen nainen  on yksi tärkeimmistä lukemistani kirjoista. Mainitsen nyt nämä seuraavat teokset: Kivun kiinalainen, Moravalainen Yö, Poissa, Puhtaan kokemisen hetki, Suuri putous, Intohimoisesta Sienestäjästä, Toiston pysyvyys.

Berliinin taivaan alla on mahtava elokuva, yksi suurimpia. Siihen pohjautuva elokuvakirja on upea.





Harkness, Deborah Lumottu


Harkness, Deborah Lumottu


Kirja on tasokas, kirjailija on lukenut nainen. Tätä ei olisi kannattanut suomentaa jättämällä torsoksi. Olen lukenut monia huonoja kirjoja. Tämä ei kuulu niihin. Tämä tarina on upea.

Harno, Tua Ne jotka jäävät, Oranssi maa

En ole kirjoittanut blogiini, mutta pidän Harnon kirjoista.


Harris, Charlaine Harper Connelly ja Sookie Stackhouse

Tässä kohtaa kannattaisi varmaankin kiihdyttää...? Kertoisinko, että olen lainannut kirjat kirjastosta? Ok. Tunnustan omistavani 11 Harriksen kirjaa!

Harris, Joanne

Olen lukenut Harriksen kirjoja. Nämä majailevat hyllyssäni: Appelsiinintuoksu, Herrasmiehiä ja huijareita, Karamellikengät, Kesäviiniä, Persikoiden aikaan, Pieni suklaapuoti Sarkaa ja samettia, Sinisilmä, Suolaista hiekkaa.

Olen lukenutkin. Ne sopivat letkeään menoon kesällä. Harmitonta luettavaa. Nämä ovat hyllyjen täytettä eli eivät merkitse sen enempää. Vertaan näitä Maeve Binchyyn, joita en kumminkaan lukisi.


Havaste, Paula

Nämä majailevat hyllyssäni: Kaksi rakkautta, Kolme käskyä, Kotasavun Marja, Kymmenen onnen Anna, Lapinmaan Nilla, Maaren, samaanien sukua, Taika päivässä, Maan vihat, Tuulen vihat, Yhden toivon tie

En oikein tiedä, mitä sanoisin. Kymmenen onnen Anna on sarjana hyvä. Kirjassa on perinnetietoa, yrttilääkintää ilman  kömmähdyksiä ja entisajan elämänmenoa. Kirjailija tekee taustatyön hyvin. Tämä sarja on erinomainen.

Tämä toinen sota-ajan trilogia ei uppoa minuun, ei laisinkaan. Taika huuhaa ei ole minun juttu.

Olen lukenut Maan vihat, Tuulen vihat on lukematta. Tällainen historiallinen fiktio on aika etäistä minulle. Historialliset romskut eivät vain iske. Luin ensimmäisen osan, mutta toinen on lukemattomana. Luen jossain vaiheessa. En halua tällä hetkellä fiktiota sekoittamaan itseäni tästä aiheesta.
Historiallinen miljöö houkuttaa minua, mutta mielenkiintoni katoaa, kun aihe pureutuu historialliseen henkilöön. Samanlaisia inhokkejani ovat kotimaiset kartanoromaanit.


Hearn, Lian Otorin klaani -trilogia

Trilogia sijoittuu kuvitteelliseen 1300-luvun Japania muistuttavaan maahan. Nämä kirjat hurmaavat niin nimillään kuin ulkoasullaan.



Heberlein, Ann En tahdo kuolla, en vain jaksa elää, Se ei ollut minun vikani

Heberlein, Ann En tahdo kuolla, en vain jaksa elää


Ruotsalainen  kirjailija ja keskustelija Ann Heberlein kertoo sairaudestaan ensin mainitussa. Hieno kirja.


Heikkilä, Mirja Unikankareen kellot

Hyllyssäni majailee joitakin kummallisia kirjoja. En ole lukenut tätä. Olen napannut tämän ainoastaan kirjan nimen perusteella, koska se viittaa tiettyyn paikannimeen.


Hein, Christoph Säestäjä, Tien loppu, Vieras, ystävä


Hein, Christoph Vieras, ystävä




Ihastuin teokseen Vieras, ystävä. Hankin myös kirjailijan muut suomennetut teokset omaksi (2).


Helprin, Mark Talvinen tarina

Olen lukenut kirjat ja katsonut leffan. Tämä on täydellinen kirja. Niin on elokuvakin.




Henriksson, Essi Ilmestys

Ilmestys on kahden tytön kasvukertomus.



Hermanson, Marie Hämäränmaa



Löysin tekijän viime vuonna.Viihdyin todella tämän jännärin parissa.


Hesse, Hermann

Niin. En listannut klassikoihin. En vain osaa rinnastaa kehenkään tai kenenkään rinnalle. Mainitsen tässä nyt joitakin lemppareitani: Huilunsoittaja, Ihmeellinen viesti toiselta tähdeltä ja muita tarinoita, Kulkija, Siddhartha, Ystävykset. Olen kerännyt Hessen kirjoja su, ru ja eng. Kulkija teki minuun todella vaikutuksen. Teppo Kulmalan kirja Kohtalokasta kerrontaa on minulle tärkeä.


Hesse, Hermann Kulkija

Hiraide, Takashi Kissavieras

Hiraide, Takashi Kissavieras


Hieno kirja. Hyvin japanilainen kirja parisuhteesta.



Høeg Peter

Olen lukenut aika monta Høegin kirjaa. suosikkini lienee Lumen taju. Rajatapauksia jätti viileimmän lukujäljen. Yhdistän sen Ishiguron kirjaan Ole luonani ain, ja sitä ei pysty ylittämään.  Seuraavista olen pitänyt: Hiljainen tyttö, Kertomuksia yöstä, Kuvitelma 20. vuosisadasta, Lumen taju, Nainen ja apina, Norsunhoitajan lapset, Rajatapaukset, Susanin vaikutus



Hoffman, Alice

Olen lukenut Hoffmanin kirjoja, mutta pidän hänen tuotantoa epätasaisena. Eniten minua miellyttää  Punainen puutarha. Aavikon kyyhkyset kokeili ankeuttamisen taitoja minuun onnistuneesti. Kirja on kuitenkin hieno.



Hollinghurst, Alan Vieraan lapsi

Tätä kirjaa on luettu paljon blogeissa. En ihastunut, mutta jätin hyllyyn.




Holmström, Johanna Itämaa, Sulje silmäspienoinen

Sulje silmäs pienoinen on hieno dekkari.



Honkasalo, Laura Lumen saartama kahvila, Perillä kello kuusi, Sinun lapsesi eivät ole sinun

Olen pitänyt paljon Honkasalon kirjoista ja aivan erityisesti uusimmasta, josta olen blogannut.




Hosseini, Khaled

Ja vuoret kaikuivat, Tuhat loistavaa aurinkoa

Kumpainenkin bloggauspinossani.



Hunter, Erin Etsijät 1: Matka alkaa Etsijät, 2: Iso karhujärvi, 3. Savuvuori, 4: Viimeinen erämaa, 5: Taivaan tuli, 6: Tähtien henget

Näen hyvin vähän syitä sille, että tämän sarjan jättäisi lukematta. Sen ekokriittinen näkemys kantaa seikkailun yli.




Hyeonseo Lee – John, David Seitsemän nimen tyttö (lukupinossa)




Hwang, Sun-Mi Kana joka tahtoi lentää 

 
Tämä pieni, vaatimaton kirja on ihmeellinen helmi. Sen sanoma on hyvin syvällinen. Sen lukeminen oli pakahduttavaa, itkin ja luin. Yllätyin kirjan voimasta. Tähkän unelmat olivat todellisia.




Oletko lukenut samoja kirjoja? Mistä olet pitänyt eniten? Mitä minä olen ohittanut mielestäsi?

Tässä aiemmat postaukseni tästä aiheesta:

Kirjahyllyn A

Kirjahyllyn B

Kirjahyllyn C

Kirjahyllyn D ja E

Kirhahyllyn F

Kirjahyllyn G

I ja J tulevat yhdessä, sillä niihin minulla ei ole niihin paljoakaan sanottavaa.

6 kommenttia:

  1. Omistan Haahteloita ja pidän niistä paljon, eräs lukeva ystäväni antoi ensimmäisen lahjaksi ja sitten piti saada muutkin. Harrisia joskus, Hesseä J ja tietty Hœgiä
    paljon on lukematta. Asian ymmärsin viimeistään silloin kun kun sain oikeuden käyttää aikuisten osastoa muistan sen hetken Kemin kaupunginkirjastossa vieläkin elävästi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kemin, tiedätkö koin ihmeellisen hetken kerran Keminmaan kirjastossa. En ollut nähnyt koskaan CFA;n vuosikirjoja, no en tosin tiennyt paljoakaan noista kissayhdistyksistä silloin. Ne ovat valtaisia tilliskiviä. Siis maastotöiden ohella kirjastoon. En usko, että kovin yleisiä opuksia Suomessa.

      Haahtelalta saisi ilmestyä uusi.

      Poista
  2. Muutaman saman olen lukenut ja jokunen on suunnitelmissa. Hoksasin järkätä Goidreadsisa kirjailijan mukaan aakkosittain ja huomasin, että H:ssa on monta suosikkiani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin hyvä idea. H on yllättävän monipuolinen kirjain.

      Poista
  3. Vaikuttava H-sarja sinulla! Osa on tuttuja, monta lukematonta myös. Pysähdyn ensimmäiseen, Haahtelaan. Noin joka toinen Haahtela on kolahtanut (tai itse asiassa useampi, kun tarkemmin ajattelen). Pahin pettymyt on ollut Traumbach, mutten muistele sitä enää - palaan mielessäni komeaan Tähtikirkas, lumivalkea, eikä muu kaivele. Kadehdin teitä aakkostavat lukijat, minulla kirjat ovat sikinsokin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En löytäisi mitään ilman aakkostusta. Kasvikirjat eivät ole aakkosissa, koska tekijät eivät jää aina mieleen. Muistelmat on suloisesti sekaisin. En itsekään tiedä, miksi H on niin laaja. Tai ainahan minä voin syyttää Hesseä ja Handkea.

      Haahtela on ihana. Ainoastaan Tule risteykseen seitsemältä oli tylsä, siis minusta. Pitänee lukea uudelleen.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!