sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Joyce Maynard Vuori talon takana





Joyce Maynard Vuori talon takana
Alkuteos After her (2013)
Suomennos Eeva Parviainen
HarperCollins Nordic 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Hieman yli kolmekymmentä vuotta sitten, kesäkuisena päivänä juuri ennen auringonlaskua, olin ypöyksin vuorella Marinin piirikunnassa Kaliforniassa, kun mies tuli minua kohti pianonkieli käsissään ja aikoi päättää päiväni. Olin neljätoistavuotias, ja moni muu oli jo kuollut hänen kätensä kautta. Minä kannan mukanani tietoa siitä, miltä tuntuu katsoa miehen silmiin ja uskoa, että hänen kasvonsa ovat viimeinen näky, jonka koskaan näen.

Saan kiittää sisartani, että olen vielä kertomassa, mitä sinä päivänä tapahtui.

Tämä on meidän tarinamme.

Joyce Maynard on yhdysvaltalainen journalisti ja kirjailija, joka on kirjoittanut jo 15 teosta.  Hänen tunnetuin teoksensa Labor Day on myös filmattu. Elokuvan pääosassa on Kate Winslet. 

Vuori talon takana on fiktiivinen teos, joka kertoo miltä tuntuu olla murrosikää lähestyvä tyttö. Rachelin suojeleva rakkaus isäänsä kohtaan on uskomaton kuvaus. Tarina on fiktiivinen trilleri, joka pohjautuu todelliseen tapaukseen. Toisaalta tarina on kahden sisaruksen vahva kehityskertomus. Kertomus sisarten välisistä siteistä sekä isän ja isäänsä palvovan Rachelin välisistä suhteista.

Rikosetsivä Anthony Torricelli on naisten mies. Hän eroaa vaimostaan tyttöjen ollessa kahdeksan ja kuuden vanhat. Tytöt ja omissa oloissaan kirjojen parissa viihtyvä äiti asuvat Morning Glory Courtin alueella Mount Tamalpasin vuoren varjossa rappeutuvassa talossa. Vuori kuuluu suojelu- ja retkeilyalueeseen, jossa tytöt lapsuutensa seikkailevat hippien, korppikotkien, kojoottien ja puumien kanssa.

Eräänä päivänä vuorelta löytyy alaston nuori nainen kuolleena. Ja pian löytyy toinen uhri ja tätä jatkuu yli vuoden. Tyttöjen isä päätyy tutkinnanjohtajaksi, mutta tutkimukset polkevat paikallaan, kun uhria seuraa aina uusi uhri. Mitään johtolankoja ei löydy, ainoastaan murhattujen naisten kengännauhat katoavat joka kerta.  Anthony Torricellin terveys alkaa horjua tapaus tapauksen jälkeen. Lopulta hänet vapautetaan tehtävästä ja FBI jatkaa tutkimuksia.

Minun isäni –sanonta toistuu kirjassa varmaan tuhat kertaa.  Onko tämä jokin tekstin korostuskeino? Joka tapauksessa se ärsyttää lukijaa. 

Kirjan alkuosa on nuoren kolmetoistavuotiaan tytön kuvausta vuosina 1970–1980. Vilkkaat ja mielikuvitusrikkaat (varsinkin Rachel) tytöt saavat varttua omissa oloissaan ja tehdä kolttosiaan kenenkään perään katsomatta. 

Tapaus ei jätä koskaan Rachelia, vaan hän pohtii tarinaa. Tapauksesta tuomitaan väärä mies ja Iltaruskokuristaja livahtaa karkuun. Kirjan kaksi viimeistä lukua kuljettaa tarinan nykyaikaan asti kertoen Rachelin tarinan.  Sivuilla 337–394 kerrotaan tapahtumien jatko vuodesta 1980 eteenpäin. Mietin lukiessa, että ehkä tarinan olisi voinut jättää sivulle 336. 

Tarinassa on tottakin, sillä Mount Tamalpasin vuorella oli  vuonna 1979 sarjamurhaaja, joka tunnettiin nimellä Trailside Killer. Kirjan juoni pohjaa sisarusten Janet Cubleyn ja Laura Xerogeanesin kertomukseen. Heidän isänsä  oli myös rikosetsivä. Robert Gaddini toimi Marinin piirikunnan rikospoliisina henkirikospoliisin johtajana silloin, kun oikea sarjamurhaaja teki veritekojaan. Tositapahtuma on kuitenkin  vain juonen lähtökohta, sillä kaikki muut on fiktiota: Kaksi aikuista sisarusta, jotka tapasin olohuoneessani järjestämässäni kirjoitustyöpajassa, kertoivat minulle oman tarinansa. He antoivat minulle siunauksensa muuttaa tarinaa niin paljon kuin halusin, ja minä myös muutin.

 Vuori talon takana on paljon monitahoisempi ja syvällisempi kirja kuin perinteiset sarjamurhaajien jahtikertomukset.  Tarina tuo mieleeni Jayne Anne Phillipsin kirjan Murhenäytelmä, joka pohjaa myös tositapahtumaan. Vuori talon takana  sai tuomiokseen paikan kirjahyllystä.

4 kommenttia:

  1. Minulle tämä oli lopulta aika mitäänsanomaton lukukokemus. Kirjan luki nopeasti mutta kirjan loppuosa olikin jo melkoisen huonoa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viehätyin tarinasta, mutta olisin laittanut pisteen tuohon ehdottamaani kohtaan. Olin varmaan kevyemmän lukemisen tarpeessa.

      Ihan tarinaan liittymätön juttu, niin pidin kirjan kansista, niiden vahvuudesta. Nykyään näkee suojakansia, jotka ovat liian ohuita. Myös valkoiset kannet pinttyvät.

      Poista
  2. Kannen perusteella innostuin kirjasta heti ja ehkä tulen tähän tarttumaankin jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä viehätyin tarinasta, en ole niin innostunut sarjamurhiin, mutta tämä oli enemmän.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!