Joyce
Maynard Vuori talon takana
Alkuteos
After her (2013)
Suomennos
Eeva Parviainen
HarperCollins Nordic 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.
Hieman yli kolmekymmentä vuotta sitten, kesäkuisena
päivänä juuri ennen auringonlaskua, olin ypöyksin vuorella Marinin
piirikunnassa Kaliforniassa, kun mies tuli minua kohti pianonkieli käsissään ja
aikoi päättää päiväni. Olin neljätoistavuotias, ja moni muu oli jo kuollut
hänen kätensä kautta. Minä kannan mukanani tietoa siitä, miltä tuntuu katsoa
miehen silmiin ja uskoa, että hänen kasvonsa ovat viimeinen näky, jonka koskaan
näen.
Saan kiittää sisartani, että olen vielä kertomassa,
mitä sinä päivänä tapahtui.
Tämä on meidän tarinamme.
Joyce Maynard on yhdysvaltalainen journalisti ja
kirjailija, joka on kirjoittanut jo 15 teosta.
Hänen tunnetuin teoksensa Labor Day on myös filmattu. Elokuvan pääosassa
on Kate Winslet.
Vuori talon takana on fiktiivinen teos, joka kertoo miltä
tuntuu olla murrosikää lähestyvä tyttö. Rachelin suojeleva rakkaus isäänsä
kohtaan on uskomaton kuvaus. Tarina on fiktiivinen trilleri, joka pohjautuu
todelliseen tapaukseen. Toisaalta tarina on kahden sisaruksen vahva
kehityskertomus. Kertomus sisarten välisistä siteistä sekä isän ja isäänsä
palvovan Rachelin välisistä suhteista.
Rikosetsivä Anthony Torricelli on naisten mies. Hän
eroaa vaimostaan tyttöjen ollessa kahdeksan ja kuuden vanhat. Tytöt ja omissa
oloissaan kirjojen parissa viihtyvä äiti asuvat Morning Glory Courtin alueella
Mount Tamalpasin vuoren varjossa rappeutuvassa talossa. Vuori kuuluu suojelu-
ja retkeilyalueeseen, jossa tytöt lapsuutensa seikkailevat hippien,
korppikotkien, kojoottien ja puumien kanssa.
Eräänä päivänä vuorelta löytyy alaston nuori
nainen kuolleena. Ja pian löytyy toinen uhri ja tätä jatkuu yli vuoden. Tyttöjen
isä päätyy tutkinnanjohtajaksi, mutta tutkimukset polkevat paikallaan, kun uhria
seuraa aina uusi uhri. Mitään johtolankoja ei löydy, ainoastaan murhattujen
naisten kengännauhat katoavat joka kerta. Anthony Torricellin terveys alkaa horjua
tapaus tapauksen jälkeen. Lopulta hänet vapautetaan tehtävästä ja FBI jatkaa
tutkimuksia.
Minun isäni –sanonta toistuu kirjassa varmaan tuhat
kertaa. Onko tämä jokin tekstin
korostuskeino? Joka tapauksessa se ärsyttää lukijaa.
Kirjan alkuosa on nuoren kolmetoistavuotiaan
tytön kuvausta vuosina 1970–1980. Vilkkaat ja mielikuvitusrikkaat (varsinkin
Rachel) tytöt saavat varttua omissa oloissaan ja tehdä kolttosiaan kenenkään
perään katsomatta.
Tapaus ei jätä koskaan Rachelia, vaan hän pohtii
tarinaa. Tapauksesta tuomitaan väärä mies ja Iltaruskokuristaja livahtaa
karkuun. Kirjan kaksi viimeistä lukua kuljettaa tarinan nykyaikaan asti kertoen
Rachelin tarinan. Sivuilla 337–394 kerrotaan tapahtumien jatko vuodesta 1980 eteenpäin. Mietin
lukiessa, että ehkä tarinan olisi voinut jättää sivulle 336.
Tarinassa on tottakin, sillä Mount Tamalpasin
vuorella oli vuonna 1979 sarjamurhaaja, joka tunnettiin nimellä Trailside
Killer. Kirjan juoni pohjaa sisarusten Janet Cubleyn ja Laura Xerogeanesin
kertomukseen. Heidän isänsä oli myös
rikosetsivä. Robert Gaddini toimi Marinin piirikunnan rikospoliisina
henkirikospoliisin johtajana silloin, kun oikea sarjamurhaaja teki veritekojaan.
Tositapahtuma on kuitenkin vain juonen lähtökohta,
sillä kaikki muut on fiktiota: Kaksi aikuista sisarusta, jotka tapasin
olohuoneessani järjestämässäni kirjoitustyöpajassa, kertoivat minulle oman
tarinansa. He antoivat minulle siunauksensa muuttaa tarinaa niin paljon kuin
halusin, ja minä myös muutin.
Vuori talon takana on paljon monitahoisempi ja
syvällisempi kirja kuin perinteiset sarjamurhaajien jahtikertomukset. Tarina tuo mieleeni Jayne Anne
Phillipsin kirjan Murhenäytelmä, joka pohjaa myös tositapahtumaan. Vuori talon takana sai tuomiokseen paikan kirjahyllystä.
Minulle tämä oli lopulta aika mitäänsanomaton lukukokemus. Kirjan luki nopeasti mutta kirjan loppuosa olikin jo melkoisen huonoa luettavaa.
VastaaPoistaViehätyin tarinasta, mutta olisin laittanut pisteen tuohon ehdottamaani kohtaan. Olin varmaan kevyemmän lukemisen tarpeessa.
PoistaIhan tarinaan liittymätön juttu, niin pidin kirjan kansista, niiden vahvuudesta. Nykyään näkee suojakansia, jotka ovat liian ohuita. Myös valkoiset kannet pinttyvät.
Kannen perusteella innostuin kirjasta heti ja ehkä tulen tähän tarttumaankin jossain vaiheessa.
VastaaPoistaMinä viehätyin tarinasta, en ole niin innostunut sarjamurhiin, mutta tämä oli enemmän.
Poista