perjantai 9. lokakuuta 2015

Marie Hermanson Hämäränmaa





Marie Hermanson (s. 1956) on ruotsalainen kirjailija ja journalisti. Hän on julkaissut vuodesta 1986 alkaen useita teoksia. Tein jokin aika sitten blogitekstin kirjasta 1001 böcker du måste läsa innan du dör tänne.

 Tämä ruotsinkielinen versio esittelee enemmän jännityskirjallisuutta kuin Boxallin englanninkielinen versio. Kiinnostuin Hermansonin esittelystä ja varasin aiemman teoksen eli Laakson (Himmelsdalen) kirjastoon ja pyysin uusimman kustantajalta

 

Hämäränmaa vangitsee heti lukijan mukaansa. Kirjan tapahtumat tapahtuvat nykyajassa, vaikka aikatasoja on tietyssä mielessä kaksi, sillä kartanonrouvan aika on pysähtynyt vuoteen 1943, nuoruuteen. Hämäränmaa ei ole dekkari, enemmän tämä on jännitystä, psykologista trilleriä ja on tässä goottikauhunkin elementit, ränsistynyt kartano, muotokuvat, suljetut, lukitut huoneet ja salaisuudet. Tunnelmaa luovat seiniä verhoilevat muratit, jotka peittävät rakennuksen rapistuvan pinnan.

Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle. Kirjan kertoja on parikymppinen Martina, joka saa tarpeekseen hotellin kerrossiivoojana ihmisten ulosteita puhdistaessaan. Hän jättää tuntityöläisen orjuuden ja lähtee kotiin ottaakseen vastaan puhelun vuokraajalta, joka tarvitseekin kämpän itselleen. Onneksi on vanhempien koti, jonne voi marssia hädän hetkellä. Vanhemmat ovat palanneet Pariisista ja äiti valmistelee ilta-ateriaa pian saapuville kollegoilleen. Martina tuntee itsensä varsin pian varsin ylimääräiseksi. Lapset ovat lentäneet pesästä eli vanhemmilla on vihdoin oma aika elämässä. Martina päättää vetäytyä oman huoneen rauhaa, joka sekin vaikeutuu, sillä oven paikalla on seinä.  Tietä lapsuuden kotiin ei näemmä ole enää eli on keksittävä muu ratkaisu. Vanhemmat ovat remontoineet tilaa ja valoa ja hänetkin pois. 
Vieraiden hilpeyttä kuunnellessaan Martina miettii, että kaikki tuntui ihan nurinkuriselle. Minä olin nuori ja minun olisi kuulunut nauraa ja juoda viiniä. Minunhan olisi pitänyt tulla kotiin maailmalta ja kertoa seikkailuistani suu auki kuunteleville vanhemmille.

Bussia odottaessaan Martina tapaa entisen lukioaikaisen kaverinsa. Tessan tarjoaakin yöpaikan työympäristössään, Glimmenäsin kartanossa. Martina on yksin ja eksyksissä ja tämä Göteborgia parempi vaihtoehto tarjoutuu sopivasti.

Tessan toimii taloudenhoitajana iäkkään kartanonrouvan, Florence Wendmanin, taloudessa. Martina pääsee puolestaan vanhan rouvan sihteeriksi. Vanhan rouvan isä, Ernst Wendman, on diplomaattina Kairossa Ruotsin suurlähetystössä, jolle tytär kirjoittaa ahkeraan – siis muistoissa isä elää. Tyttöjä työllistävät illallisten kattaukset, jotka päättyvät ennen alkamistaan vanhan rouvan vetäytyessä lepäämään tarkastettuaan illalliskortit ja kattauksen. Kutsuvieraatkin ovat olleet jo pitkään manan mailla.  Eräänä iltana pihalta kuuluu outo tömähdys, joka liittää uuden nuoren, Juditin, joukkoon ja palvelusväkeen liittyy aikanaan myös Pontus ja Anderskin.  

Eräänä päivänä kartanon idylliin ilmaantuu Carl Henrik Gyllenmård, joka uhkaa nuorten yhteisön tasapainoa ja Wendman seuran tulevaisuutta ja nuorten kehittämiä visioita. 

Hermansonin tarinan voi lukea jännärinä, mutta tämä on ovela tarina, joka kertoo myös nuorista ja heidän kriiseistään, nuorisotyöttömyydestä, pätkätöistä, palveluyhteiskunnan mahdollisuuksista, jossa nuorten sukupolvi on eksyksissä. Anders on biologina ylikoulutettu ja epäuskottava hanttitöihin ja Pontuksen it-alan hommat eivät ota luonnistuakseen. Sisäkkö, piika, seuraneiti tai talonmies kartanon menneessä illuusiossa eivät ole hassumpia kohtaloita.

Pidin kirjan tarinasta, yllätyin siitä. Olin jostain syystä asettanut ennakko-odotukseni dekkarimaisesti ja odotin Karin Fossumin tyyliä.  Hämärämaa on jännäri, mutta se on sävyltään myös satiirinen ja yhteiskunnallis-poliittinen, joka antaa kasvot tämän päivän ruotsalaiselle yhteiskunnalle nuorten näkökulmasta. Toivottavasti tekijältä suomennetaan lisää aiempiakin teoksia. 

Marie Hermanson Hämäränmaa
Alkuteos Skymningslandet 2014
Suomentaja Jaana Nikula
LIKE 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

7 kommenttia:

  1. Tämäpä kuulostaa hyvältä. Jännitys ja goottielementit on lupaavankuuloinen yhdistelmä. Ei taida olla mikään tylsä tusinadekkari, joten otan tästä vinkin talteen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osannut asettaa edes verrokkia tälle. Ajattelin koko ajan, että tätä tarinaa ei ole kerrottu ennen. Tämän päivän mukanaolo toi hyvän rinnastuksen menneeseen. Tämä kannattaa lukea.

      Poista
  2. Vaikuttaapa mielenkiintoiselta ja tosiaankin raikkaan erilaiselta. Täytyypä lisäillä saalistuslistalle, kun pian tulen Suomeen! Olen lukenut Hermansonin Laakson ja se oli myös melko erikoinen (hyvällä tavalla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä on hieno, yllätyin täysin. Odotin hieman Fossumia, vaikka tämä ei ollutkaan dekkari, niin jotain Fossumin tunnelmaa tässä oli siltikin. Hain tänään kirjastosta Laakson. Tämä kannattaa lukea.

      Olet ollut varsinainen maailmanmatkaaja viime aikoina, ja eksyt nyt tännekin.

      Poista
  3. Luin tämän jo tovi sitten, bloggaukset taas laahaavat jäljessä... Pidin todella paljon Laaksosta (wink, wink) ja odotin Hämäränmaalta ehkä vieläkin enemmän, vaikka hieno romaani tällaisenaankin! Laaksossa liikutaan enemmän jännärigenressä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu. Olen tahkonnut pitkään yhtä elämäkertaa, joka on puuduttavan tylsä. Teen välissä helpompia. Löysin tämän ihan sattumalta ruotsalaisten Tuhannesta. tunsin, että tuon kirjailijan tuotantoa haluan lukea. Hain Laakson kirjastosta. Luen...

      Poista
    2. Pitääkin lukea sinun blogiteksti. Uskon pitäväni myös Laaksosta.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!