torstai 1. toukokuuta 2014

Merete Mazzarella Elämä sanoiksi




 Olen lukenut lähes kaikki  Merete Mazzarellan suomennetut kirjat ja omistan niistä useimmat. Olen "repinyt" palasiksi opinnoissani muutamankin kerran Tähtien väliset viivat ja Illalla pelataan Afrikan tähteä identiteettikäsitteen selvityksessä. Luin tämän Mazzarellan kirjan yhteen menoon, en halunnut hajottaa lukemista pirstaleiseksi. Lukijalle on hyödyksi aiemman tuotannon tunteminen ja hallinta, koska Mazzarella viittaa aiempaan hyvin paljon, mutta ei kertaile niinkään. Tuotannon tunteminen ei ole edellytys, mutta se avartaa omaa lukukokemusta. Edelllinen lukemani Mazzarella oli Ainoat todelliset asiat, jonka alku oli jo huimaava, en ole vieläkään unohtanut sitä. Toisaalta luettu on myös painolastina tällaista selostusta tehdessä.


Merete Mazzarella ( s. 1945), fil.tri, suomenruotsalainen kirjailija, kolumnisti ja kriitikko, pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita. Merete Mazzarella on julkaissut tieteellisten teosten lisäksi muistelmia, esseekokoelmia, romaaneja ja kolumneja. Suuri osa hänen tuotannostaan on myös suomennettu. Merete Mazzarellan taustasta voinee kertoa, että hän suomalaisen isän ja tanskalaisen äidin tytär eli erikoinen sukunimi on ensimmäisen avioliiton perua. Kirjan on suomentanut Raija Rintamäki.

Merete Mazzarella on elänyt kirjoittaen ja opettanut muita kirjoittajia. Hän on kirjailijanuransa varrella kehittänyt tunnistettavan ja puhuttelevan esseetyylin, jonka perustan hän ammentaa omasta elämästään. Elämä sanoiksi (Att berätta sig själv, 2013) on ideakirja jokaiselle, joka tahtoo kertoa elämäntarinansa, sillä se nivoo yhteen elämäntarinan kertomiseen vinkit. Omaelämäkerta on autofiktio faktan ja fiktion välissä.

Merete Mazzarella hallitsee ironian: Kerran kun olin signeeraamassa kirjojani helsinkiläisessä kirjakaupassa, muuan rouva tuli sanomaan minulle: "Olen elänyt niin kiinnostavan elämän että ystäväni tapaavat sanoa, että saisin minkä kirjallisuuspalkinnon tahansa, jos vain ryhtyisin kirjoittamaan siitä." Tyydyin varmuuden vuoksi hymyilemään kohteliaasti, mutta kaikessa kirjoittamisessa on tietenkin kaksi puolta: totta kai täytyy olla jotain mistä kirjoittaa, mutta täytyy myös osata kirjoittaa.

Merete Mazzarella käy läpi muistamista, mitä me muistamme ja minkä me muistamme kerrottuna. Hän toteaa, että kertoipa ihminen itselleen tai muille, hänen elämänkertomuksensa on kertomus identiteetistä ̶ kaikissa kolmessa merkityksessä.

Kirjoittamisen lähtökohtana Mazzarella näkee, että omaelämäkerrallisesta kirjoittamisesta kirjoittavan on saatava aloittaa itsestään. Kuten näkyy, olen jo aloittanut itsestäni ja minun täytyy jatkaa itsestäni vielä tovi, jotta pääsen vähitellen eteenpäin.

Mazzeralla nostaa esiin muistojen kirjon ja oman elämänsymbolit: omat muistannat, kerrotut muistot, muistikirjat, kuvat, esineet hajut, tuoksut jne. Monet muistot ovat kollektiivisia ja jakautuvat luettuna tai puhutttuna lukijan omiin muistoihin, kokemuksiin ja elämyspiiriin. Mazzarella muistuttaa, että ei tarvitse olla ikääntynyt kirjoittaakseen itsestään.

Toisaalta Elämä sanoiksi avautuu jokaiselle, joka haluaa pohdiskella elettyä elämää. Mazzarella ei juttele lukijalle, vaan hänen ilmaisunsa on sivistyneen hallittua ja dialogi hyvin kohteliasta. Lukijan ei tarvitse tuntea omaelämäkerrallisen kirjoittamisen tarvetta tarttuakseen tähän kirjaan. Lukija voi olla jossain elämän taitekohdassa tai hän halua tutustua omaan elämäänsä. Ihmisen elämä on jatkuvasti myllerryksissä, kun rakkaus loppuu, työpaikat vaihtuvat, perheen kokoonpano muuttuu jne. En etsinyt opaskirjaa, vaan tartuin tietoisesti tekijän uutuuteen.

Erilaisissa elämäkerrallisissa yhteyksissä Mazzarella mainitsee muun muassa Marcel Proustin, Muumipapan, Tito Collianderin, Anton Tsehovin, Albert Camusin, Annie Lamottin, Patrik Süskindin, Christer Kihlmanin, Doris Lessingin, Claes Anderssonin, Siri Hustvedin, Stephen Kingin sekä Märta ja Henrik Tikkasen. Mazzerella avaa näin uusia yhteyksiä ja näkökulmia kertojiin.

Mazzarellan viittaukset Illalla pelataan Afrikantähteen ovat koskettavia ja toteavia. Jotkut asiat oli helppo kirjoittaa etäällä, vieraalla kielellä, asianosaisille avautumattomina. Toisaalta hän katsoo tulevaan toiveineen. Uskon, että uteliaisuus omiin juuriin käy liian ylitsepääsemättömäksi jossain vaiheessa kunkin omassa elämässä. Kirjan lukeminen vieraalla kielellä vaatii kuitenkin jonkinlaisen kielen hallinnan.

Mazzarellan teksti on kaunista ja  runollista. Tämä ei ole perinteinen luovan kirjoittamisen opas harjoituksineen. Tämä on enemmän. Elämäntarinaa ei voi opettaa, se eletään.

Merete Mazzarella Elämä sanoiksi

Tammi 2013.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!