keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Milena Busquets Tämäkin menee ohi ja Ystävänpäivän lukumaraton



Milena Busquets (1972) on espanjalainen kirjailija, toimittaja ja kääntäjä. Hän on työskennellyt myös perheensä perustamassa kustantamossa. 

Olen lukenut joitakin kirjailijan haastatteluja, joista ilmenee, että kirjan Blanca on aiheessaan  hyvin lähellä kirjailijaa itseään. Busquets kirjoitti esikoisteoksensa nopeasti menetettyään oman äitinsä, Esther Tusquetsin. Kirjan kepeys syntyy kirjailijan rakkaudesta muotiin ja vaatteisiin, jotka innoittivat jo hänen blogikirjoittamistaan.

Huokasin helpotuksestani edistyessäni tämän kirjan lukemisessa. Sivu sivun jälkeen olin varmempi, että en saa niskaani kuravettä, että ahdistus, ankeus tai apeus eivät valtaa minua. Toinen vaihtoehto olisi ollut tarttua chick-litin virvoittavaan syleilyyn, mutta halusin silti jotain enemmän. Kirjan esittelyssä tarinaa kuvataan seuraavin sanoin: ihana, pakahduttava tarina on täysosuma vaikkapa Siri Hustvedtin, Riikka Pulkkisen ja Sadie Jonesin lukijoille. Vain Sadie Jones osuu minuun, mutta etsin juuri päinvastaista kirjaa, joten sekin lipuu ohitseni.

Blanca matkustaa äitinsä hautajaisten jälkeen perheen kesähuvilalle merelliseen Cadaquésiin lasten, koiran, ystävien, rakastajan ja ex-aviomiesten seurassa.  Kirjan teemoista tärkeimmät ovat luopuminen, surutyö, rakkaus ja seksi.  Blanca käy läpi suruaan ja menetystään. Muistojen virta kulkee kesän ajan mielessä. Muistot kuljettavat eri aikaan elettävästä hetkestä, äidin omaisuus muistuttaa läsnäolosta vielä pitkään.
Keitä muita sinne tulee? Sofia kysyy.
Anna kun mietin. Ai niin, molemmat eksäni.
Mitä?
Menetkö Cadaquésiin kummankin ex-miehesi kanssa? Lasketko leikkiä, eikö niin? Luuletko, että tuo on normaalia? Elisa sanoo.
En tiedä, onko se normaalia. Mutta itsehän olette koko päivän hokeneet etten saa olla yksin, että minulla pitää olla ympärillä ihmisiä, jotka rakastavat minua. No, luulen että Oscar ja Guillem rakastavat minua.
… Santikin tulee. Perheensä kanssa, lisään.
Tämäkin menee ohi –teoksen minäkertoja on nelikymppinen, espanjalainen  nainen. Tarina alkaa hautajaisista Port Lligatin hautausmaalla, kun Blanca jättää jäähyväiset äidilleen. Tämä on  kirja tunteista ja elämänrooleista tyttärenä. Kertoja puhuttelee äitiään sinä-muodossa, joka tuo kirjan entistä lähemmäksi lukijaa.  Kirjan rakenteen kannalta ratkaisu on erinomainen, sillä äiti pysyy läsnä läpi kirjan. Monta kertaa kavahdan sinuttelua lukiessani – tehokasta. Tämä toimii juuri niin kuin pitääkin. Kirjan aihe on universaali ja jokaista meitä koskettanut tai koskettava.
Emme olleet koskaan äiti ja tytär jotka olivat toisensa parhaat ystävättäret ja kertoivat toisilleen kaiken, emme puhuneet kaikkein henkilökohtaisimmista asioista,  luulen  että yritimme aina olla toistemme edessä paras versio itsestämme.

Tämäkin menee ohi on kepeän kesäinen kirja viinilasien äärellä. Kirjan nimi on viisaiden päätelmä. Äidin lisäys siihen oli Tuska ja ahdistus menevät ohi, niin kuin menee onni ja autuus.  Ja edellisen täydentää tytär: Nyt tiedän, ettei se ole totta. Elän ilman sinua aina siihen asti kun kuolen. 

Tämäkin menee ohi on hieno erokirja yhdestä vaikeimmasta ja hienoimmasta ihmissuhteesta, joka meillä jokaisella on. Jokainen nainen on äitinsä tytär hyvässä tai pahassa. Kuolemassa on kyse erosta. Luopumisesta, irtipäästämisestä,  anteeksiannosta ja etenemisestä. Tuo alla oleva lainaus muistutti mieleeni samanlaisen episodin sinisen St Michaelin villatakin kanssa.
Ja meillä on talossa uusi asukas, hänen nimensä on Rey, yritän opettaa poikia viemään sen kävelylle joka päivä. Toissapäivänä vein neuletakkisi pesulaan, kun saan sen torstaina takaisin, se on ”kuin uusi”,  kuten minulle sanottiin. 

Mietin lukiessani kirjan nimeä. Tällaiset yhdentekeviltä kuulostavat nimet tuntuvat olevan suosiossa. Pitkät nimet kiehtoivat jokin aika sitten tyyliin Katherine Pancol Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin tai  Raphaele Billetdoux Minun yöni kauniimmat kuin teidän päivät. Erityisesti ihmettelen nimiä, jotka ovat mitään sanomattoman tylsiä. Suomalainen-sana nimessä tuntuu hyvin rajaavalle. Kirjat eivät  erotu toisistaan. Tämäkin menee ohi unohtuu jo huomenna minulta, mutta tarinan muistan pitkään.

Milena Busquets Tämäkin menee ohi
Alkuperäisteos También esto pasará, 2015
Suomentaja Tarja Härkönen
Otava 2016. Helmikuun uutuusostos.

Kirjan on lukenut myös mm. Mummo matkalla.

Ystävänpäivän lukumaraton

Ystävänpäivän lukumaraton


Päätin lähteä mukaan kirjabloggaajien ystävänpäivän lukumaratoniin sunnuntaina 14.2.2016. Haastetta emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina.


Haasteen säännöt


  • Ilmoita osallistumisestasi tämän postauksen kommenttikenttään.
  • Lukumaratonin pituus on 24 tuntia. Maratonin voi aloittaa mihin kellonaikaan vain, myös edeltävänä päivänä, kunhan osa suorituksesta osuu varsinaiselle maratonpäivälle. Voit esimerkiksi aloittaa jo lauantaina 13.2.2016 klo 12.00, jolloin maraton loppuu osaltasi 14.2.2016 klo 12.00. Maratonin tulee kuitenkin päättyä viimeistään ennen keskiyötä 15.2.2016.
  • Jaloittelu-, ruoka- ja lepotaukoja saa pitää tarpeen mukaan, mutta niihin käytetty aika lasketaan mukaan kokonaissuoritusaikaan.
  • Voit halutessasi kirjoittaa blogissasi päivittyvää postausta maratonkuulumisistasi, mutta riittää, jos kirjoitat maratonistasi koostepostauksen. Kirjaa ylös lukemasi sivumäärä ja teoslistasi ja ilmoita ne julkisesti blogissasi. Jos sinulla ei ole omaa blogia, voit ilmoittaa lukemasi sivumäärän ja halutessasi myös kirjat tämän postauksen kommenttikenttään. Haasteen emäntä tekee koosteen, johon kirjataan kaikki osallistuneet blogit ja yhteinen luettu sivumäärä. 
  • Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten vain! Luetpa siis esimerkiksi sarjakuvaa bussissa lukulaitteelta tai kivikovaa klassikkoa kotisohvalla, ovat kaikki tyylit vapaita. 
  • Lukumaratonin edistymisestä voi raportoida myös somessa. Maratonin hashtagina on käytössä perinteinen #lukumaraton 

Oma kirjatilanteeni on hyvin avoin vielä tässä vaiheessa, koska en tiedä, mitä kirjoja ehdin saada kasaan viikonloppuun mennessä. En tavoittele kirjojen lukumäärää tai sivuja.  Laitan muutaman mahdollisen kirjan, joita olen ajatellut lukevani. Minulla on pakko olla vaihtoehtoja, sillä yhdellä lukumaratonilla keskeytin kirjan.


Aloitan tällä kirjalla


Sun-mi Hwang Kana joka tahtoi lentää (140 s.)



Toinen epäröintiä aiheuttava on Austen. Olen tuomassa blogiini niin Jane Austenin Emman kuin Ylpeyden ja ennakkoluulon. Omistan kirjat, mutta olen päättänyt lukea uuden käännöksen jälkimmäisestä, joka päätöksenä tuottaa minulle päänvaivaa kohtuuttomasti. Tämän voisi säästä lukumaratonin loppuun.


 Saatan lukea myös tämän  Takashi Hiraide: Kissavieras (152 s.)


Lukuvuoroa odottavat myös nämä: 

Irène Némirovsky  Tanssiaiset  (77s.)



Romain Puértolas Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven


12 kommenttia:

  1. Aloittelin tätä jokunen aika sitten, mutta en päässyt samalle aaltopituudelle kirjailijan kanssa. En tiedä, koinkin tarinan itselleni vieraaksi, oliko kyse kerrontatavasta vai mistä. Annan tämän siis hetken odottaa ja luen, kun kaipaan jotain melko kepeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyse voi olla ajoituksesta. Minä tarvitsin jotain kepeämpää, sillä olen lukenut rankkoja kirjoja. Toisaalta tämä kirja koskettaa lukijoita eri tavoin riippuen, mitä olemme kokeneet. Tiedät, mitä tarkoitan.

      Poista
  2. Odottelen Busquetsin kirjaa kirjaston jonossa. Kevyempi luettava sopii minulle juuri nyt, joten toivottavasti tämä kolahtaa minullekin. Kiva, kun innostuit mukaan maratonille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maraton ajoittuu hyvin minulle. En vain ymmärrä, miksi tuo Austen tökkii. Luulin, että sen vain hakee. Enemmän ihmettelen, että itselläni ei ole sitä. Täällä se oli tietty lainassa ja Hesassa lainassa kaikissa järkevissä paikoissa, myös yliopistolla.

      Busquetsin kirja oli minulle sopiva. Pidin siitä. Ostin sen omaksi ja tuomitsin jäämään.

      Poista
  3. Lukumaraton on ideana hauska, joskaan ajankohta ei sovi minulle nyt.

    Yksi aivan muu kysymys. Blogissani tuli juttua siitä, miten jonkun kirjan nimet määräytyvät eri kielialueilla. Ymmärrän toki jotkut kulttuuriin liittyvät syyt, mutta ihmetyttää. Eri kielialueilla esim. Teemestarin kirja on Veden muisto (engl.); Veden maku (saksa); Veden tyttö (ranska).

    Sattuuko sinulla olemaan jotain sisäpiirin tietoa tästä aiheesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä tuosta mitään, koska en ole ollut kaunon kanssa missään tekemisissä. Jostain luin äskettäin tästä asiasta, mutta en muista lähdettä. Se taisi koskea juuri Teemestaria. Moni lukijoistani osaisi varmaan vastata asiaan.

      Itse manasin tämän tekstin lopussa noita kirjojen nimiä.

      Poista
    2. Olisipa hienoa jos joku tämän näkisi ja osaisi kommentoida! Odotellaan.

      Teemestarin kirja on tietysti vain yksi esimerkki, mutta teeseremonia on siinä niin vahvassa roolissa - ja muista kielistä tiputettu kokonaan pois!

      Poista
    3. Jos vaikka Lumiomena tai Omppu huomaisi viestimme. Tai jos joku tämän lukee, niin vastaisitko?

      Poista
    4. Hei! Minä en valitettavasti osaa kommentoida, miksi Teemestarin kirjan nimi on eri suomeksi ja esimerkiksi englanniksi. Sen tiedän, ettei kirjaa ole käännetty kummallekaan kielelle, sillä Emmi Itäranta on kirjoittanut kirjan suoraan niin suomeksi kuin englanniksi. Kirjan nimeäminen on tapauskohtaista: joskus nimi tulee kirjailijalta, joskus kustantamon väki päättää sen, joskus kääntäjä. Mitään sääntöä ei ole, varmasti ajatellaan sitä mikä puhuttelisi minkäkin maan kirjamarkkinoita.

      Poista
  4. Riitta, ihan sattumalta Omppu nosti esiin tämän kommentissa tänään. http://ullankirjat.blogspot.fi/2015/02/christa-wolf-eraan-naisen-elama.html
    Christa Wolfin kirjan nimi on Erään naisen elämä ja kirja on (aika) vaikea, joten tuo alkuperäinen nimi Nachdenken über Christa T. olisi ollut paikallaan kirjan nimessä. Kirja on vuodelta 1970 muistaakseni.

    VastaaPoista
  5. Heippa! Sain juuri luettua tuon Tämäkin menee ohi. Jotain erityistä siinä oli, vaikkakin toisaalta ehkä jotain puuttui. Olipa kiintoisaa lukea myös sinun ajatuksesi kirjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja jakoi kovasti mielipiteitä lukijoiden suhteen. Itse tunsin monia asioita omakseni ja pidin lukemastani. Monet odottivat enemmän Otavan siniseltä.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!