Luin viime
keväänä Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli
totta. Pidin kirjasta paljon, joten nyt suomennettu kirjailijan esikoisteos
kiinnosti tietenkin. Molemmat luettuani pidän kustantajan ratkaisua julkaista
esikoisteos jälkimmäisenä hyvänä. Ehkä rakkaus oli totta oli kepeä tämän
uuden rinnalla. Luken tarina oli
helpompi lukea. Kotiinpaluu
on hyvinkin voimakas ja tummasävyinen perhetarina.
Kotiinpaluu
on perhekuvaus sodanjälkeisestä vauraamman keskiluokan perheestä. Lewis
Aldridge on pörssimeklari Gilbert ja Elisabeth Aldridgen etuoikeutettu poika. Lewis on äitinsä kanssa uintiretkellä, kun
tapahtuu tragedia. Lewis suree ja tuntee syyllisyyttä, että hänen olisi pitänyt
kyetä enempään. Isäkään ei ymmärrä, miksi poika ei tehnyt enempää äitinsä
pelastamiseksi. Isä Gilbert on etäinen ja kylmäkiskoinen, johon suhteen
luominen ei onnistu. Isän paluu sodasta erotti Lewisin erilleen äidistä. Aika ajoin minun oli vaikea sijoittaa tarina
brittiläiseen tapahtumamiljööseen. Ehkä eniten minua häiritsi, että kukaan ei
tehnyt mitään, naisten uhrimainen alistuminen ja hiljainen kärsimys tekivät pahaa.
Vankilassa hän ei ollut viillellyt, eikä se ollut tullut hänen mieleensä muutoin kuin unissa. Viiltely oli pelkkä kummallinen ja epämääräinen muisto, kieroutunut tapa johon vain lapsi voisi sortua; muisto jota ei kannattanut katsoa.
Tarinan ajankohtana on elokuu 1957, kun Lewis
on vapautunut vankilasta. Jotain meni Lewisin elämässä pieleen ja hän ajautui
tekoihin, joita kukaan ei voi ymmärtää. Hän sai kirkon palamaan ja
vankeusrangaistuksen, josta hän on nyt vapautunut istuttuaan pari vuotta. Kukaan ei ole häntä vastassa vankilassa,
Victorian asemalla tai sen enempää Waterfordin asemalaiturillakaan. Hän palaa lapsuudenkotiinsa,
sillä hänellä ei ollut muutakaan paikkaa tarjolla.
Hän ei ollut koskaan aiemmin ostanut itselleen vaatteita. Oli outoa, että hän oli tehnyt kaikki ne asiat jotka hän oli tehnyt, muttei osannut vaatettaa itseään. Isä oli lähettänyt hänelle niin paljon rahaa, että kotiinpaluu ei olisi ollut välttämätöntä, muttei isä ollut myöskään kieltänyt häntä tulemasta.
Naapurin
Tamsin Carmichael yhyttää tulijan ja tarjoaa kyydin. Lewisin kotiinpaluu palauttaa kaikkien mieleen
menneisyyden tapahtumat. Kukaan ei tee paluuta helpoksi, sillä kaikki asiat sotkeentuvat
entisestään. Lewisin ja isän välit ovat tunteettomat. Äitipuoli Alice on
osaamaton ja kokematon rooliinsa. Naapuriperheen isä Dicky Carmichael valvoo tytärtensä Kitin ja Tamsinin elämää ja siinä
ohessa hieman muidenkin elämää. Lewis hakee apua omaan kestämiseensä itsensä
vaurioittamisesta ja viiltämisestä. Pikkukaupungin yhteisö on tukahduttava
valvomo, jonka sunnuntaikirkot ja perhelounaat säätelevät elämää. Naapurin
perheidylli on särötön niin vaimon kuin lasten osalta, ainakin kulissien
edessä. Omassa umpikujassaankin Lewis
näkee muidenkin hädän.
Alice oli nähnyt paljon unia Lewisista tietoisena siitä, että tämä pääsisi vapaaksi, ja unissa Lewis oli aina hyvin nuori ja häntä oltiin viemässä pois tai hän oli eksynyt tyttönä.
Kotiinpaluu on voimakas kertomus, mutta Jonesin kerronta
on hienoa, koskettavaa, mutta paikoin kivuliasta ja verenmakuista luettavaa. Kotiinpaluu
on Otavan Sinisen kirjaston upea edustaja, vaikka se ei nouse kärkeen
lukemissani. Tarinan aloittaminen kotiinpaluusta
oli hyvä ratkaisu. Sen jälkeen palataan
menneeseen takaumina, miten tavallinen lapsuus suistui tavallisesta
poikkeaville urille. Kaikki on niin
hyvin, kun Elisabeth ja Lewis rientävät isää vastaan tämän palatessa sodasta.
Pieni poika on innoissaan kysymystensä kanssa, mutta kaikkiin kysymyksiin isä
ei halua enää palata. Alkuperäisteoksen nimi olisi sopinut yhtä hyvin, mutta kotiinpaluuta
tarinassa tehdään eri tavoin ja eri tasoilla.
Toni Morrisonin Luoja lasta auttakoon
käsitteli samoja aiheita eli lapsen ja äidin keskinäistä suhdetta. Morrison
antoi selvemmän vastauksen ja ymmärryksen lukijalle. Siitä huolimatta Sadie
Jones on erinomainen kirjailija ja ehkä näin karskiin tarinaan sopii edes lopun
toiveikkuus. Ainakin minä jään katsomaan vähemmän haikeana tulevaan.
Sadie Jones Kotiinpaluu
Alkuperäisteos The Outcast 2008
Suomentaja Marianna Kurtto
Otava 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.
Alkuperäisteos The Outcast 2008
Suomentaja Marianna Kurtto
Otava 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.
Kotiinpaluun
ovat lukeneet mm. Maisku (eng), Kulttuuri kukoistaa, Lumiomena ja Sivutiellä
Olen samaa mieltä, että Ehkä rakkaus oli totta on kepeä tähän verrattuna, kovin kepeä. Jones kirjoittaa taidolla ja tempaisee mukaansa, tämä kirja tuli liki.
VastaaPoistaEhkä rakkaus oli totta yllätti minut viime vuonna. Minua askarrutti kirjan nimi ja ulkoasu, ja toisaalta Sinisen kirjaston kirja viesti muuta. Minä pidin kovasti tuosta kirjasta, ajasta, jota se kuvaa. Kotiinpaluu on hieno, mutta rankka.
PoistaMinulla oli ennakkoasenteita tätä kirjaa kohtaan. Kirjan kansikuva oli imelä ja Kotiinpaluu nimi on varmaan kymmenillä kirjoilla jossakin muodossa. Itse olisin laittanut sen ulkopuolisen tai siihen liittyvän nimen, sillä nimi voi vaikuttaa lukupäätökseen.
VastaaPoistaKirjan prologi oli hyvä, sillä ensimmäinen osa oli aika tunteettomasti kirjoitettu. Toinen osa olikin sitten sitä tunnemyrskyä sekä tarinassa että minussa lukijana. En muistakaan milloin olisin itkenyt niin paljon. Kyllä tämä nousi Top-listalleni. Loistava kirja.
Ehkä rakkaus oli totta on myös jotenkin ällöttänyt nimensä ja kantensa puolesta, joten odotan sellaista lukufiilistä, että nimellä ja kansikuvalla ei ole niin väliä ;)
Mukavaa laskiaisviikonloppua :)
Minäkin ihmettelin kantta, mutta toisaalta se sopi tarinaan. Minulta ei kyyneliä riittänyt tähän kirjaan, vatsataudin ja flunssan kourissa avasin blogin, jonka tarvitsin, mutta sen galleria toi mieleen ilot ja surut, vaikka kaikesta on vain kiitollisuus ja osallisuus päällimmäisenä. Ehei kirjablogistani ei ole linkkiä sinne.
PoistaEhkä rakkaus oli totta on ihana kirja, mutta tämä on koskettava ja hieno rankkuudessaan.
Edelleen lukupinossa... Tummasävyisyys kuulostaa loistavalta. Minuakin vähän pelottaa tuo kansi, mutta tekstisi oli hyvä muistutus kirjasta!
VastaaPoistaSadie Jones on vakuuttava. Luitko Morrisonin Luoja lasta auttakoon? Samalla sävyllä mennään. Lue ihmeessä!
Poista