lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulun luvut ja katsotut QUIRKE-minisarja, TWLIGHT-sarja

Olen lukenut joulun seutuna hyvää ja huonoa, selaillut kirjoja, oikolukenut jne.

LUETTUJA KIRJOJA

Luin suunnitelmieni mukaan Göran Tunströmin Jouluoratorion. Kesken on Christer Kihlmanin Ihminen joka järkkyi.

Saatan blogata jouluna luettuja, mutta osan sivuutan tässä kertomalla. Luin Dare Talvitien kirjan Epäsoinnun periaatteet, mutta vein sen jo autoon kirjaston palautuksiin. En saisi lainauksia, joten en tee tekstiä. Samoin luin Harnon Oranssin maan, mutta senkin vein palautuksiin. En innostunut kirjoittamaan siitäkään.

KATSOTTUA
QUIRKE-minisarja
Lauantaina katsomme Quirken päätösosan. Tein tämän lisäyksen B-hyllyni postaukseen Banvillen kohdalle. Kirjoitin siellä näin: En ole lukenut tätä kirjaa. En tunne tekijän tuotantoa. Tämä on keltainen kirja.


Ja lisäsin siihen näin. Eli nyt mennään mutuhutulla. MUTTA Katsoimme viikolla kaksi osaa minisarjasta / elokuvasta Quirke. Vielä on yksi jakso jäljellä. Pidin sarjasta ja selvitin lisää. Elokuva perustuu Benjamin Blackin kirjoihin Christine Falls, The Silver Swan, Elegy for April,  joita ei ole suomennettu. Tapahtumat sijoittuvat 1950-luvulle Irlantiin, Dubliniin. Ajankuva on kerrassaan upea.


Onkohan kustantajien moka, että häntä ei ole suomennettu vai minun huomiokykyni vajavaisuus? Vink,vink.
Joku muukin ajattelee samoin The Guardianin artikkelissa:
It would be absurd to suggest that Banville writing as Black is better than Banville writing as Banville, but in a different and yet fascinatingly similar way he is every bit as good, and deserves to win a new, broader readership with this fine book.
TWLIGHT-sarja

Olen lukenut kirjat aiemmin, mutta nyt katsoimme leffat. Luin tänä vuonna Don DeLillon Cosmopoliksen, ja vaikka kyseessä on erinomainen kirja ja myös pääosan esittäjälle pitäisi antaa uusiutumisen mahdollisuus.  Twilight hurmuri tunki läpi, ja en osannut päästää irti, vaikka hän teki hienon roolityön. Katsottuna on siis Houkutus, Uusikuu ja Epäilys. Aamunkoita on vielä jäljellä kaksi. Ja Robert Pattinson vampyyrin roolissaan. Hah. Tarjolla olisi vielä Aamiainen Tiffanylla, What if, Boulevard ja Love in Manhattan.



LUETTUA

Hieman vieraammille vesille ajauduin kirjan Mieli ja maisema kanssa. En pidä kirjan nimestä. Nimi on niin assosioitunut mielessäni Kirsi Salosen kirjaan Mieli maisemassa.

En lue naistenlehtiä, en edes puutarhalehtiä. Miksi ihmeessä niissä olisi jotain, mitä en tietäisi? Luin kerran puutarhalehdestä artikkelin, joka kiteytti hyvin niiden sisällön. Toimittaja esitteli avioparin pihaa ja vaimo ihaili, kun tuo puoliso osaa ihan kasvien lattarit. Se oli falskia. Siis hiemankin puutarhaansa osaava osaa lattareiden alkeet, edes se verran, että hän pärjää Tukholman ja Tallinnan liikkeissä. Ja naisenkin älyllinen kapasiteetti riittää niihin. Yhtenä kesänä sain puhelun, että eräs päätoimittaja olisi kiinnostunut tekemään jutun pihastani, kiitin, että hän näki oman ajatuksensa niin oivaltavaksi, että halusi jakaa sen kanssani.


Minulla on inho tirkistelyyn toisen koteja kohtaan, sisustaminen ei kiinnosta minua pätkänkään vertaa. Jos luen lehtiä, niin Suomen Luonto ja eräs pohjoisamerikkalainen puutarhalehti maistuvat.

Tämä Mieli ja maisema esittelee siis kirjailijoiden työhuoneita. Kirjassa ei ole kovin monta osumaa kirjailijoihin, kenen kirjoja luen. Anja Snellmanin ajatuksia olen lukenut aina, jos kampaajalla on tarjoutunut mahdollisuus.  Hän pystyy suppeassakin lehtijutussa jättämään jälkensä lukijaan. Kerran hän oli rankannut mielikirjailijoitaan, ja minä muistan yhä niistä osan esimerkiksi Blixenin ja Ondaatjen. Hänen takiaan tämä kirja saa hyllypaikan.

Kiinnitin huomiota kirjan kuviin, että monet kirjailijat käyttävät läppäriä. En jaksaisi tihrustella läppärin ruudulta edes blogia. Käsittelen valtavia kuvatiedostoja arjessani, joissa läppäri kestää vuoden.

Johanna Sinisalon ja Outi Pakkasen osuudet luin myös. Leena Krohn, Anita Konkka, Märta Tikkanen, Emmi Itäranta, Monika Fagerholm ja Merete Mazzarella ja heidän työtilansa kiinnostaisivat minua.

BLOGINI JATKUU

Ensimmäinen varsinainen kirjapostaukseni tulee vasta 7.1. Huomaan olevani joko tulossa tai menossa toisen kanssa, että aikaa blogiin ei vain ole.

OMA LUKUMARATON 26.12 -6.1.

Pidän omaa lukumaratonia omaan tahtiini ajalla 26.12 -6.1.
Näitä kirjoja luen omalla lukumaratonillani. Osa on materiaalikirjoja omiin projekteihini. Nämä yritän blogata tammikuussa.



LUKUHAASTEET

Viimeistelen myös Ompun Luetaan sateenkaari-haastetta 6.1. mennessä. Ratkaisuni koettelee hänen huumorintajuaan, mutta entäs sitten, jos pystyn osoittamaan lukeneeni kirjan rakkaudesta Hämärinkäiseen, niin...? Olen muutellut kokoonpanoa useamman kerran, nyt on kaikki luettuna, kunhan vain saisin inspiksen blogata.



Ensi vuoden suhteen minulla on joitakin muutoksia eli tammikuusta lähtien tuon blogiini uutuuksista vain saamani a-kappaleet. Pääpaino tulee olemaan vanhoissa kirjoissa, eli luen ”omia vanhoja uusia” kirjoja kirjahyllystäni. Ostin viime vuoden aikana hurjan määrän ns. puutelistan kirjoja, jotka haluan lukea. Teen joitakin blogitekstejä testatakseni, katsoakseni luetaanko vanhojen kirjojen tekstejä ollenkaan, jos ei, niin luen omassa rauhassani ilman blogiin tuontia
Haasteisiinkin lähden vuoden alusta maltillisesti, jotta houkuttelevia kirjahaasteita ei kerry liikaa, niin rajaan lukuhaasteet seuraamiini blogeihin.

Hämärinkäisen joko tietää tai ei. Toiseksi ylin on Etsijöiden päätös. Huomasin vuoden lopussa, että lukuelämykset ovat kivoja, mutta tietynlainen sisältö saa minut asettamaan tietynlaiset kirjat toisten ohi. Se jokin on Etsijöissä.


TAVOITTEITA

Sain Woolf-kokoelmani täyteen ja silmäilin kokoelmani laajentamista. Omistaisin mieluusti seuraavat kirjat. Tavoitteita pitää olla. Tästäkin puuttuu muutama puutarhaan liittyvä kirja. Esim. valkoinen puutarha ja muutama novelli. Hah.


4 kommenttia:

  1. Minä luen puutarhalehtiä ja seuraan puutarhaohjelmia. Lehti on se, missä Arno Kasvi antaa ohjeitaan. Tämä herrasmies on lempparipuutarhurini, jonka voi myös bongata Ruissalon puutarhalta tai kasvihuoneilta, vaikka hän on jo eläkeläinen.
    Sinulla on jo selvät sävelet ensi vuoden lukuohjelmalle. Itse suuntasin lukemisen jo tänä vuonna suomalaisen kirjallisuuden pariin ja jatkan samaa linjaa, sillä tykästyin kovasti moneen kirjailijaan ja kirjailijoita riittää. Varsinkin niitä suomalaisten mieskirjailijoiden kirjoja aion lukea, jotta saan nyt blogiaikana sen sata suomalaista mieskirjailijaa täyteen.
    En osaa latinaa, mutta tunnistan muuten kasveja aika paljon. Haen kasvinalkuja kesäsiirtolan myyjäisistä ja siellä pärjää ilman latinaa. Kasvitkin lähtevät kasvamaan todella hyvin, kun ne ovat jaettuja ja jossakin jo kasvaneita. Siellä ei tarvitse edes rahaa, kun vie omia kasveja vaihtoon :)
    Mukavaa tapania :)

    VastaaPoista
  2. Kasvien vaihto olisi kivaa, olin kerran täällä sellaisessa ja sain tosi arvokkaan lajin eli köynnöspinaatin. Se on vanha kasvi ja sitä ei voi mennä noin vain ostamaan, sain vanhaa kantaa.

    Yritin kerran saada nimen yhdelle pensaalle, ja kuuntelin 15 minuuttia kaikkea muuta, saamatta vastausta. Minä luen kaikki Alangon kirjat. Olen ollut hänen luennoilla. Postaan hänellä, jos ensaa ongelmaani ratkaistua. Hän on ihailemani guru.

    Löysin vuoden lopussa kaikkea kivaa sinun tapaan kotimaista! Ajattele minä! Keräsin Joenpeltoa, Tito Collianderia ja Kostamoa. Löysin Kostamon jotenkin Flaubertin kautta. Hdcanis opasti kommentissaan jännään paikkaan.

    Kyllä se osaat, jos joudut yhtäkkiä Tallinaan keskelle taimitarhaa, niin jollain tavalla keksit, että toihan on tuttu. Ne vaan jää päähän. En usko alkuunkaan, että katsoisit minua ihmeissäsi, jos sanon, että tämä on valkoinen Hosta. Ihmettelisit, että onko kuunliljoja valkoisena siis lehtiä. Minun on osattava opintojeni takia ja olen surkea suomenkielisissä nimissä.

    Kasvin saa menestymään paremmin jakotaimena tai jos menee Mikkelin Kenkäveroon. Karu totuus on, että vanhat taimet ovat oikeampaa alkuperää. Sinähän asut suhtkoht likellä yhtä parhainta paikkaa... Vakka....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jippii luet suomalaisia :)
      No Hostahan nyt on vanha tuttu Kuunlilja, vaikka minusta Kuunlilja on nimenä todella kaunis. Kuunliljoja löytyy meidän pihalta ja saaresta vaikka mitä sorttia. Myyrät ei syö niitä.
      Vakka-Suomi on lähempänä Uudenkaupungin kuntia. Turku ei kuulu siihen. Vaikka täällä kasvit kukoistavatkin, niin kyllä täällä on noita ikäviä tuholaisiakin. Kunnon pakkastalvi ja tuholaiset saisivat kyytiä.
      Alanko on toinen puutarhaguru, jonka kolumnit ja haastattelut luen aina. Hänellä on ihana piha, jossa puut saavat kaatua ja lahota, lehdet saavat lahota maahan ja kasvirunsaus on parempi kuin nurmikko.Muistaakseni hän ei edes kitke rikkaruohoja ;)

      Poista
    2. Kuunlija on ihastuttava nimi.
      Tiedäthän kuitenkin Vakka-taimen? Ja teillä on Kaupppila.
      Olen omaksunut Alangon rauhallisen tyylin, emme haravoi lehtiä syksyisin, emme vie ravinteita niiden mukana, vasta keväällä.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!