Kirjoitan
yleensä alkuun muutaman rivin tekijästä, mutta nyt epäröin. Kirjan takakansi
kertoo näin, että Nicolas Barreau on syntynyt vuonna 1980 Pariisissa ja
opiskellut Sorbonnen yliopistossa historiaa ja romaanisia kieliä. Hän
työskentelee pariisilaisessa kirjakaupassa ja kertoo olevansa muissa
maailmoissa viihtyvä lukutoukka. Etuliepeessä myös ihan valokuva. Hyvännäköinen
mies? En ole kovin luottavainen Wikipediaan tiedon lähteenä, mutta surffaamalla
netissä huomaan hämmentyväni, koska netissä viitataan pseudonyymiin. Alkuteos
on yllätyksellisesti saksankielinen Paris ist immer eine gute Idee (2014). Kirjassa on copyrightin kohdalla maininta Thiele
Verlag, jossa tuo Thiele lienee merkityksellinen sana. Kirjailijalta on suomennettu
mm. Pieni elokuvateatteri Pariisissa ja Rakkausromaanin resepti.
Luin
viime keväänä Antoine Laurainin kirjan Punaisen
muistikirjan nainen. Ihastuin tarinaan. Kirjailija Patrick Modiano kulki
läpi tarinan älykkäänä sivujuonteena mukana. Meillä
on aina Pariisi on chick-litiä, mutta pidin silti lukemastani.
Pariisi kirjan tai elokuvien tapahtumien
miljöönä on aina lumoava.
Joka vuosi syntymäpäivänään Rosalie
käveli itse maalaamansa kortti mukanaan Eiffel-tornille esittääkseen
toivomuksen. Hän nousi 704 porrasta, jotka johtivat toiselle tasanteelle, ja
antoi sydän pamppaillen (kuten todettua, Rosalie ei ollut mikään
kunnianhimoinen vuorikiipeilijä) kortin toiveineen leijailla ilmojen teille.
Edes René ei tiennyt tästä harmittomasta
rituaalista. Rosalie harrasti muutoinkin pieniä rituaaleja. Ne antoivat
elämälle ryhtiä ja auttoivat tuomaan järjestystä olemisen myllerrykseen.
Ensimmäinen kahvi aamulla. Croissant leipomosta. Jokapäiväinen kävelylenkki
William Morrisin kanssa. Pieni tarte au citron viikon jokaisena epätasaisena
päivänä. Lasillinen punaviiniä liikkeen sulkemisen jälkeen. Lemmikkikranssi
isän haudalle huhtikuussa.
Kirjan
päähenkilö on postikorttimyymälää Rue du Dragonilla pitävä ja kuvittajan urasta
haaveileva 33-vuotias Rosalie Laurent. Tapahtumien keskiöön mahtuu myös
terveysintoinen poikaystävä, iäkäs yksinäinen kirjailija sekä onneton juristi.
Pariisissa sukupolvien tarinat kiertyvät yhteen. Aluksi en arvannut tarinaa,
sillä en osannut rakentaa rakkaustarinaa nuoren Rosalien ja yli seitsemänkymmentä vuotiaan Max
Marchais’n välille. Robert Sherman on
työhönsä kyllästynyt amerikkalainen juristi, joka suuntaa Pariisiin
vierailuprofessuurin turvin, erikoisalana Shakespeare. Hänestä tuntuu, että tutkisi
mieluummin Shakespearea kuin ratkoisi toisten sotkuja, vaikka perinteet velvoittaisivat
muuta. Kohtalo ja sattuma pyörittävät tätä kolmikkoa vauhdikkaasti ja
sivullisetkin saavat siipensä.
Barreau
kertoo tarinan lumotussa miljöössä. Kirja on mainio arjen piristäjä. Barreau
osaa kirjoittaa hyvän, viihteellisen kirjan. Pienenä toiveena olisin kaivannut kirjaan enemmän kirjallisuusviitteitä, koska Barreau harrastaa niitä.
Nicolas Barreau Meillä on aina Pariisi
Alkuteos Paris ist immer eine gute Idee (2014)
Alkuteos Paris ist immer eine gute Idee (2014)
Suomentaja Anne Kilpi.
Tammi 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.
Oi, kiitos tästä postauksesta!
VastaaPoistaNyt tiedän, mikä kirja on seuraavana toivelistallani. Itse pidän tämän kirjailijan (onpa hän nyt sitten mies tai nainen, mitä sillä loppujen lopuksi o väliä) tyylistä kirjoittaa todella, todella paljon. Teksti on lumoavaa, henkilöhahmot sydämeenkäyviä ja miljöö... kukapa ei rakastaisi Pariisia. Itse olen jopa postannut kahdesta aikaisemmasta teoksesta, vaikken iteäni mitenkään kirjablogistiksi luokittele, mutta pakko niistä oli sananen kirjoittaa!
Tämä esittelemäsi uusin teos on niin sopiva kirja tähän raskaaseen ja ahdistavaankin aikaan. We are all Paris!
Tämä on ihana kirja oikeaan hetkeen ja mielentilaan. Oletko lukenut tuon mainitsemani Punaisen muistikirjannaisen, toivoisin mahdollisimman monen löytävän sen. Se on älykäs chick-lit.
PoistaEi sillä ole väliä, onko nainen vain mies. Se on vain jännä arvoitus. Ja ainakin herätti intoni ratkaista se. Minäkin pidän kirjan tyylistä.
Kirjapostaukset ovat kivoja blogeissa. Minäkin vien niitä Siniunikkoon, enkä edes samoja.