Arnaldur
Indriðason on islantilainen kirjailija, historiantutkija ja
toimittaja. Tutustuin Indriðasoniin sattumalta. Otin osaa
lukuhaasteeseen Kirjallinen retki Pohjoismaissa.
Olin vähällä epäonnistua haasteessa,
sillä minulta puuttui islantilainen kirja. Luin viime vuonna Kristín Steinsdóttirin kirjan Omaa tietä ja halusin ehdottomasti lukea islantilaista
nykykirjallisuutta. Löysin Indriðasonin dekkarit bloggarikamujen kautta ja samalla monta kirjailijalta
jo aiemmin suomennettua rikosromaania. En ole lukenut aiempia Indriðasonin
kirjoja, mutta sillä ei tuntunut olevan merkitystä. Ihastuin kirjailijan
tapaan kertoa tarinaa, luoda jännitystä ilman silmitöntä väkivaltaa. Syyskuussa ilmestynyt
Varjojen kujat on Indriðasonin 12.
dekkarisuomennos.
Indriðason
kuljettaa tarinaa kahdessa aikatasossa, toinen tarina tapahtuu sodan aikana
1940-luvulla ja toinen nykyajassa. Olen lukenut useita kirjoja, jotka kulkevat
kahdessa aikatasossa, mutta vähemmän dekkareita. Menneisyys on pyrkinyt tosin esiin
tänä vuonna muutamankin kerran muun muassa Gard Sveenin Raskaissa varjoissa (Bazar), Anna Lihammerin Kun pimeys peittää maan (Atena) sekä Jaana Lehtiön Kolmas oli ensimmäinen (Myllylahti) teoksissa.
Lukija pääsee seuraamaan menneisyyden
rikostutkijoita työssään, kun poliisin etsivä Flovent ja amerikkalainen Thorson
yrittävät ratkaista tapausta. Flovent ja
Thorson tekevät yhteistyötä tapauksissa, jotka liittyvät sekä Islannin poliisin
sekä amerikkalaisen sotapoliisin toimialueeseen. Thorson hakeutui armeijan
palvelukseen ja maailmansodan puhjettua hänet lähetettiin Islantiin brittien
miehitettyä saaren.
Islantilainen tyttö ja amerikkalainen sotilas viettävät lemmenhetkiä Kansallisteatterin takana, mutta heidän touhunsa keskeytyvät kammottavaan löytöön. Nuoret pakenevat suin päin, mutta vastaantulija tunnistaa tytön entiseksi oppilaakseen, Ingiborgiksi. Silminnäkijä löytää myös uhrin. Ingiborgin deittikumppanin löytyminen onkin sitten työläämpää, kun Frankin antamat henkilötiedot paljastuvat vääriksi.
Islantilainen tyttö ja amerikkalainen sotilas viettävät lemmenhetkiä Kansallisteatterin takana, mutta heidän touhunsa keskeytyvät kammottavaan löytöön. Nuoret pakenevat suin päin, mutta vastaantulija tunnistaa tytön entiseksi oppilaakseen, Ingiborgiksi. Silminnäkijä löytää myös uhrin. Ingiborgin deittikumppanin löytyminen onkin sitten työläämpää, kun Frankin antamat henkilötiedot paljastuvat vääriksi.
Tyttö oli kuolleenakin kaunis. Hänen särkynyt katseensa tuijotti synkkää rakennusta ikään kuin hän olisi jo kadonnut Kansallisteatterin kiviseinän sisällä oleskelevan piilokansan asumuksiin.
Toisaalla vuosikymmeniä myöhemmin nainen huolestuu,
kun hänen naapuriaan ei ole näkynyt muutamaan päivään. Hän tekee katoamisesta
ilmoituksen poliisille. Poliisi löytää
90-vuotiaaan miehen tämän omasta sängystä sydänkohtaukseen menehtyneenä. Tapaus
vaikuttaa pitkään luonnolliselle kuolemalle. Lukijaa seuraa nykyajan rikostutkijoiden
työtä, tosin tätä seurataan pääasiassa eläkkeellä olevan poliisi Konráđin kautta,
joka kiinnostuu tapauksesta ja päättää tutkia tapausta. Vanhuksen asunnosta
löytyy kolme lehtileikettä, joissa kerrotaan murhatutkimuksesta Toisen
maailmansodan aikana, jossa nuori tyttö löydetään kuristettuna
Kansallisteatterin takaa vuonna 1944. Menehtyneen
vanhuksen nimeä ei kerrota aluksi, vaikka naapurin rouva nimetään leskirouva Birgitaksi.
Kaikella on tarkoituksensa, sillä vanhus on syntynyt Manitobassa ja on siten lännenislantilainen.
Konráđ otti kuvan mukaansa olohuoneeseen ja istuutui vanhan miehen kirjoituspöydän ääreen. Hän piteli lehtileikkeitä kädessään ja katsoi vuorotellen niitä, valokuvaa ja edessään avoimena olevaa kirjaa. Hän ajatteli isäänsä, murhattua tyttöä, Islannin miehitystä, meedioistuntoja, menneisyyden piinattuja sieluja ja vanhaa miestä, joka oli asunut yksin ja löydetty kuin nukkuvana huoneestaan, mutta joka oli surmattu tukehduttamalla.
Kuinka nämä tarinat kytkeytyvät
toisiinsa? Ratkeaako vanha tarina viimein? Tarina on hyvin vaikuttava, sillä Konráđ saa
yhteyden asianosaisiin vuosikymmenien jälkeen. Tarina avautuu pala palalta,
hienovaraisesti. Pidin tavattoman paljon tästä tarinasta. Indriðason
keskittyy ihmisiin, heidän kertomuksiin ja tilannekuvauksiin. Hän jättää
vähemmälle tapahtumien vyöryn ja väkivallan.
Tarinassa on myyttisyyttä, meedioiden läsnäoloa ja piilokansaa. Varjojen kujat on älykäs dekkari. Eniten tämä
muistuttaa äskettäin lukemaani Stephen Boothin kirjaa Nummi palaa (Blue Moon). Mielestäni oli jännittävää lukea Islannista sekä reykjavikilaisen poliisiin työstä.
Molemmat tarinat ovat aidontuntuisia
ja kulkevat rinnatusten tasa-arvoisina. Kumpikin tarina koukuttaa lukijan
mukaansa. Lukija tietää niin paljon enemmän koko ajan, sillä hän seuraa
tapahtumia niin menneessä kuin nykyajassa. Upea rikosromaani.
Arnaldur
Indriđason Varjojen kujat
Alkuteos Skuggasund, 2013.
Alkuteos Skuggasund, 2013.
Suomentanut
Seija Holopainen
Blue Moon 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.
Blue Moon 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.
Tämän kirjan ovat lukenut myös
Tuijata
Kiitos kirjan esittelystä. Islantilainen kirjallisuus kokonaisuudessaan on ihan kirjoittamaton lehti minulle.
VastaaPoistaKiinnostaa testata sitä aivan omakohtaisestikin. Ehkä valintani on juuri tämä Varjojen kujat, kun on ollut jonkinmoinen dekkarikausi meneillään.
Minulle tämä oli hyvä aloitus kirjailijan tuotantoon. Lainasin vanhemman kirjastosta, mutta sen "olemus" ei innostanut lukemaan, siis töhryinen ja tahrainen yksilö.
PoistaMinulle Islanti on hyvin tuntematon alue, mutta innostuin.
Kiva, että pidit Indridasonista. Tätä uutta en ole vielä lukenut.
VastaaPoistaOn tosi kiva tunne löytää uusi oma dekkaristi. Aion hankkia Indriđason kirjat omakseni.
PoistaPidin kirjan tunnelmasta, menneen olemassaolosta, myyttisestä maisemasta jne.
Tosiaan tunnelma ja hienovaraisuus ovat tämän dekkarin laatupiirteitä, niin myös koko tuotannon. Hienosti välität se jutussasi! Suosittelen laatutuotannosta romaania Mestaruusottelu, se säväytti minua jotenkin erityisesti, no niin kyllä muutkin tämän kirjailijan kirjat.
VastaaPoistaPitääkin etsiä tuo Mestaruusottelu antikvaarista. Yritin kirjoittaa tuon tekstini varovaisesti. Olisin halunnut pohtia enemmän, kuinka tapaus vaikutti näihin ihmisiin - pitkällä aikavälillä.
PoistaFlovent ja Thorson kuvattiin erinomaisesti, lukijana uskoin olevani siellä sota-ajan kuvioissa heidän kanssaan. Uskomattoman hienosti kirjailija toi tapahtuneet asiat tähän päivään. Hyvin harvoin olen lukenut näin hienoa tapahtumien kuvausta.