Pääsin lukemaan Vaskinaista varsin otollisessa tilanteessa, sillä olin lukenut edellä Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupungin ja Haruki Murakamin Maailmanlopun ja ihmemaan. En pelännyt tekeväni hallaa tälle teokselle, sillä olen lukenut tekijältä kaksi aiempaa teosta, Ilottomien ihmisten kylän ja Viivamaalarin. Minulla oli luottamus tekstiin. Pyysin kirjan kustantajalta voidakseni selvittää, että kirja on varmasti saman tekijän, jolta halusin lukea lisää.
Vaskinainen on kudelma elämän ja kuoleman kierrosta. Tarina on taianomainen sikermä myyttejä, kansanperinnettä, kansansatujen kulkua, luonnonyhteyttä ja magiaa. Tarinan sanasto ja kuvasto ovat ikiaikaiset. Lukijan on helppo samaistua tarinaan ja omaksua tarinan elementit, kun sanat ovat tutunomaisia: Taivaantakoja, seppä, ruuhi, manala, lautturi, kalma, Tuonela, Vainajala.
Tarinan päähenkilöt ovat alisesta häädetty Vaskinainen, lammaspaimen Niilas sekä noitanainen Ulpukka. Tarinan alussa ja lopussa keskiössä on myyttinen Vaskinainen, kun muualla tarina kulkee Niilaksen ja Ulpukan kautta. Vaskinainen on Tuonelan airut, jonka tehtävänä oli viedä viestejä sisarelta toiselle: pyyntöjä taistella ja puolustaa Tuonelaa, käskyjä korjata ja uudistaa Vainajalan suurta konetta. Vaskinaisen koti oli Tuonela ja pääonkalon koneisto sen sydän, jonka ympärille kaikkien olentojen elämänlangat ja kuolemanrihmat kiertyivät. Metalliset sisaret tanssivat suuren pyörän ympärillä. Tanssin säännöt olivat yksinkertaiset. Yksi aloitti ja veti muut tanssiin mukaan.
Minun ei pitänyt rakastaa. Mutta rakastin Tuonelaa ja sen lukemattomia toisiinsa kytkeytyneitä luolia, ja erityisesti sen kookkainta onkaloa, jonka seinissä hohtivat jalometallisuonet. Onkalo oli Taivaantakojan taidonnäyte, luoduista rakennelmista kaikkein kunnianhimoisin.
Niilas on kuolleita näkevä nuorimies, hänen outoutensa selittyy rajatilakokemuksella haaverin seurauksena. Hän oli vajonnut kymmenen vanhana jäihin ja päätynyt ruumislaudalle, mutta vironnut kesken laiton. Sen jälkeen Niilas oli hieman kummeksuttu, ja hän aisti yliluonnollisia asioita. Hänet lähetetään kaupunkiin selvittämään kotikylän uhkaa. Jossain vaiheessa matkakumppaniksi lyöttäytyy Ulpukka, joka on ilman päämäärää tai anteeksiantoa vaeltava noitanainen. Vaskinainen päätyy sepän pajaan, jossa seppä valjastaa hänet enteiden kertojaksi. Täällä Vaskinaisen, Niilaksen ja Ulpukan tiet yhtyvät. Kolmikon on selvitettävä, mikä on rikkonut elämän ja kuoleman kierron. Joet ovat ehtyneet ja naiset hedelmättömiä, vainajat eivät pääse tuonpuoleiseen.
Hän on ikiaikainen ensimmäinen seppä, mahti joka loi Tuonelan. Kukaan ei ole nähnyt häntä sen jälkeen, kun Vainajala luotiin. Hän lähti kauan sitten muihin maailmoihin tekemään mahtitekoja.
Tarina on hyvin tutunoloinen sanastonsa vuoksi ja siksi helppolukuinen. Kuvaston tuttuus luo kiehtovan odotuksen tapahtumien kulkuun. Tarinan taianomaisuus kätkee kuoleman kuvaston pelottavuuden. Vaskinainen on viehättävä tarina. Kirjan ulkoasu on täydellinen.
Anne Leinonen Vaskinainen
Osuuskummalta. Kiitoksin.
Vaskinaisen on lukenut myös: Ja kaikkea muuta
Top Ten Tuesday 10 blogiajan parasta kotimaista
Olen hyväksynyt vain yhden teoksen / kirjailija.
10 blogiajan parasta kotimaista
Bargum, Johan: Novelleja 1965-2015 (Teos 2015) blogiteksti tulossa
Ellilä, Kirsti: Tuntemattomat (Karisto 2015)
Haahtela, Joel: Tähtikirkas, lumivalkea (Otava 2013)
Kaukonen, Katja: Kohina (WSOY 2014
Kytömäki, Anni: Kultarinta (Gummerus 2014)
Lassila, Pertti: Ihmisten asiat (Teos 2013)
Mazzarella, Merete: Pääsiäinen (Kirjayhtymä 1988)
Sandström, Peter: Valkea kuulas (Schildts & Söderströms 2014)
Strömberg, Mikaela: Sophie. (Schildts & Söderströms 2015)
Vanhatalo, Pauliina: Pitkä valotusaika (Tammi 2015)
Minäkin pidin. Jännä, miten kuolemasta paljon kertova teos voi olla kuitenkin lämmin ja tuoda hyvän mielen.
VastaaPoistaNiin aihe on kalsa, mutta se ei pelota. Luin itse lapsena Roineen Suomen kansan satuja ja niissä oli monia tyyppejä, jollainen Niilas oli. Vaskinainen viehätti minua.
Poista