Taina Haahti Mariaanien hauta ja Top Ten Tuesday: Marraskuu

Taina Haahti (s. 1960) on julkaissut vuodesta 1996 lähtien kolmetoista romaania, joista neljä on nuortenkirjoja. Kirjailijantyön ohella hän on toiminut muun muassa Taloussanomien ja Helsingin Sanomien kolumnistina. Tämä on ensitutustumiseni Taina Haahdin tuotantoon.

Mariaanien hauta on parisuhdedraamaa parhaimmillaan ja pahimmillaan, mutta Haahdin tyyli viehättää minua. Hän havainnoi terävästi tavallista arkea ja parisuhdetta. Haahdin kielessä on jotain samanlaista kuin Jussi Valtonen teoksessa He eivät tiedä mitä tekevät.

Haahdin tarina on monisanaisempi kuin suosikkini yleensä. Haahdin tarina kulkee lukijan koukuttaen. Olen suppean ilmaisun lukija, pidän ilmaisusta, jossa säästellään sanoja. Olen myös ymmärtäväinen lukija eli minulle ei tarvitse vääntää kaikkea rautalangasta. Kotimaisia suosikkejani ovat Joel Haahtela, Johan Bargum, Eeva Tikka, Katja Kaukonen ja Raija Siekkinen. Joskus on hyvä poistua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Haahti muistuttaa Jalosen ohella myös Ulla-Maija Paavilaisen tyyliä, jota olen lukenut enemmänkin, sillä pidän hänen vahvoista henkilökuvauksistaan ja arjen sankareista. Viihdyin Mariaanien haudan seurassa, vaikka tarina on melko yksinkertainen, mutta silti siinä kuvastuu koko yhdessäelon kirjo.

Mariaanien hauta antaa kuvan lapsiperheen arjesta, työn ja parisuhteen yhteensovittamisesta sekä oravanpyörässä pysyttelemisestä. Pariskunta rakentaa oman hulppean talon Tuusulaan. Heli sisustaa kotiaan ja seuraa sisustamisen trendejä, eikä säästele materiaalivalinnoissa Halkivahan unelmaa toteuttaessaan. Tarinaa katsotaan pääosin Helin näkökulmasta ja vasta lopussa Justuksen. Perheen lapset, Linnea ja Pekka, ohittuvat miltei tyystin. Heli on tehnyt valintansa rakkauden ehdoilla ja hyväksi olettamillaan ratkaisuilla. Lääketieteellisen opinnot jäivät kesken jossain vaiheessa, joten Heli on tehnyt tilapäistöitä ja kotiäitiyden ohessa.

Parisuhteessa on hiertymiä. Justus ei puhu, ei katso tai kosketa, eikä ole edes se sama, johon Heli rakastui. Heli tuntee etsivänsä ratkaisua yksin päivästä toiseen. Suhteen lopettaminen tuntuu mahdottomalta yhteisen velkataakan alla, sillä velat sitovat heidät yhteen. Helin ihmissuhteet ovat olemattomia ja pintapuolisia perhetuttavuuksia, jotka hoidetaan päivällisillä. Heli vaikuttaa hyvin tunneköyhältä ihmiseltä, jonka sosiaaliset taidot eivät ole ihmeelliset. Lapsuudenkoti ei ole antanut lämpöä, joten suhteet sinnekin ovat tympeät.

Tikkurila ja Kerava olivatkin vain välivaiheita, eikö niin? Tilapäisiä seisakkeita matkalla täydempään aikuisuuteen. He olivat lähteneet Helsingistä, koska yksiössä ei mahtunut kasvattamaan lapsia ja uskoneet palaavansa kunhan rahaa olisi tarpeeksi lisäneliöihin.

Heli tutustuu lähistöllä asuvaan vanhempaan naiseen. Aira on kokenut kipeitä menetyksiä. Jonkinlainen suhde kehittyy naisten välille, mutta ystävyyteen on matkaa. Kumpikin jättää kertomatta asioita, joistakin asioista on mahdoton puhua, kun toinen ei tunne niitä ennestään. Airan yksinäisyys on todellista ja raastavaa. Vanhuuden teema nousee kirjassa tärkeäksi.

Naisen ilmestyminen kertoi jostain. Että tämä ensin juoksi ohitse, mutta pysähtyi sitten, valitsi Airan. Että hän ilmestyi illalla ja juoksi yöhän oransseissa tossuissa. Hän oli auringonlasku. Hän oli lähetti taivaan ja maan välillä, saattaja, ei välttämättä sanan.

Mariaanien hauta on voimakas tarina unelmista, kun tulevaisuus ei olekaan unelmista tehty. Tarina on uupumuksesta ja väsymisestä. Pidän enemmän kerronnasta kuin tarinasta, sillä Haahti kirjoittaa kipeistä asioista. Justuksen rooli jää pinnallisemmaksi ja Helin taloudellinen panostus yhteiseen arkeen liian vähäiseksi. Unelmat pitäisi sopeuttaa kummankin työpanokseen ja siitä tuotuun rahaan. Justuksen osalta selviää työelämän vaativuus, raakuus, epävakaisuus ja sen kuluttavuus. Yhden palkalla on vain vaikea ostaa muotilehtien viimeisiä trendejä. Sanoisin, että tämä on rankka kirja, joka voi tuoda huononkin olon, mutta unelmille ei voi rakentaa mitään kestävää. Viihdyin Haahdin seurassa. Haahti kuvaa elämenoa tässä ja nyt koskettavasti. Lue ja pysähdy hetkeen!

Mariaanien haudan ovat lukeneet mm.

Mari A.

Taina Haahti Mariaanien hauta
Siltala 2015. Kotikirjasto. Lokakuun uutuusostos.

Top Ten Tuesday: Marraskuu


Marraskuu alkoi, joten katsotaan siihen sopivia kirjoja. Nämähän sopivat hienosti myös Talven lukuhaasteeseen. Tutustu lukuhaasteeseeni täällä. Talven lukuhaasteessa luetaan myös syksyä, siten että kirjan nimeke viittaa syksyyn (syys, syksyinen, syksyn, syyskuun, lokakuun, marraskuun, marras), jouluun tai talveen.

Marras-sanan etymologiasta sen verran, että marras (marta) tarkoittaa usein kuolemaa tekevää ihmistä tai vainajaa. Ei siis ihmeellistä, että nimekkeissä on dekkareita. Minulla on aikeena lukea Merete Mazzarellan Marraskuu. Mazzarellan kirja on fiktiivinen tarina Pääsiäisen tavoin. Se sijoittuu lähitulevaisuuteen vuoteen 2012, sillä se on julkaistu 2004

1. Jansson, Tove Muumilaakson marraskuu
2. Fossum, Karin Jonas Eckel ; Marraskuun neljännen vastainen yö
3. Nossack, Hans Erich Viimeistään marraskuussa
4. Mazzarella, Merete Marraskuu
5. Kostet, Jenna Marrasyöt
6. Hassinen, Pirjo Mansikoita marraskuussa
7. Lang, Maria Kirsikoita marraskuussa
8. Mäki, Reijo Marraskuu on musta hauta
9. Aejmelaeus, Salme Marraskuun vuokot: vanhempieni tarinaa
10. Tuuri, Antti Marraskuun loppu