maanantai 16. marraskuuta 2015

Kari Hotakainen Henkireikä




Kari Hotakainen oli tänä vuonna Kirjan ja ruusun päivän nimikkokirjailija, jonka takia sain Hotakaisen Kantajan kylkiäisenä mukaan. Tunsin kiinnostusta Kantajan tapahtumamiljööseen monestakin syystä. Kantajasta innostuneena päätin aloittaa kirjailijan tuotantoon tutustumisen. Olen lukenut aiemmin Hotakaiselta Luonnon lain. En muista olenko lukenut Juoksuhaudantien vai en. Ainakaan en omista sitä.

Hotakaisen Henkireikä on petollisen ohut kirja. Niin petollinen, että en tohdi kutsua pienoisromaaniksi. Olen ihastunut Hotakaisen kieleen, ilmaisuun ja sanojen tarkkuuteen. Kirjan lukeminen vaatii tekstiin paneutumista ja tarinan miettimistä.

Kolme tarinan keskeisintä henkilöä ovat Rikospoliisi, Suntio ja Parturikampaaja. Henkireikä selvittelee rikosta tai paremminkin rikoksen mahdollista ilmaantumista ja mitä oletetun rikoksen ympärillä tapahtuu. Ennen kuin päästään näin pitkälle, niin pitää kertoa, että rikosylikomisario liittyy sekakuoroon ja toivoo, että uusi harrastus vie ajatukset pois työasioista.

Kuorossa laulaa myös taloudellisessa ahdingossa elävä suntio. Hän on oivaltanut elävänsä keskellä hyvää lisätienestiä, sillä hän riisuu vainajat viimeisen näytön jälkeen. Suntion vaimo on joutunut työttömäksi vuotta aiemmin ja nelilapsisen perheen talous on ajautunut karille. Kaikeksi onneksi vaimo on ammatiltaan ompelijatar, joten tämä alkaa ommella puolisonsa tuomista vainajan matkavaatteista kaste- ja rippimekkoja. Suntio ei syyllisty tekoon pahuuttaan, vaan ahdingossaan. Teko kaivertaa jopa hänen mieltään, vaikka vaimo ompelee iloisena.
On niin paljon helpompi puhua vahverolle tai tatille kuin omalle lapselle tai puolisolle. Tatti kuuntelee. Vahvero höristää korviaan. Ehkä Seija otti sienestämisellä itselleen omaa aikaa, hiljentyi luonnon helmassa. Metsä voi olla myös kirkko, ehkä se Seijalle olikin, koska Jumalaan hän ei uskonut lainkaan.
Kuorossa on myös kuusikymppinen parturikampaaja. Hän on leikannut, laittanut ja lakaissut lattialta hiuksia neljänkymmenen vuoden ajan. Nainen on elänyt myös halvaantuneen miehensä omaishoitajana 16 vuotta. Parturikampaaja kertoo, että ei saa koskaan hetken rauhaa, töistä tultua alkavat toiset työt, rakkauden ja vihat työt, miehen kanssa, joka ei ole hetkeäkään hiljaa, jonka puhe vain pulppuaa.
Monissa lauluissa itketään perään. Harvoissa lauluissa valaistaan sitä, kuinka raskasta on, kun rakas ei ikinä lähde.
Asiat mutkistuvat, kun suntio purkaa sydäntään vielä toiselle kuoronjäsenelle. Rikospoliisi voi arvioida tilanteen ammatillisen pätevyytensä kautta. Voidaan tehdä jonkinlainen olettamus, että hänellä on vaitiolovelvollisuus, jos hän ei näe asiassa tarpeeksi rikettä. Entä sitten, jos toista kuulijaa ei hiljennä mikään, vaan tämä katsoo tilaisuutensa tulleen?

Mitä tekee se, joka ei ole koskaan mitään tehnyt? Henkireikä esittää kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Vielä vaikeampi kenenkään on toimia oikeuden auktoriteettina. Miten pitkälle olemme valmiita menemään vapautuaksemme taakasta? Kykeneekö meistä kuka tahansa rikokseen, jos meidät ahdistetaan nurkkaan?

Henkireikä on traaginen tarina, joka korostaa ihmisten välisiä suhteita, empaattisuutta toiseen ihmiseen, läsnäoloa ja kuuntelemista sekä sanojen merkitysten havainnointia ja pysähtymistä. Henkireikä vakuutti minut Hotakaisen lukijaksi. Henkireikä rakentaa nerokkaan tarinan vanhan kunnollisen salapoliisitarinan tyyliin.

Kari Hotakainen Henkireikä
Siltala 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.

Henkireiän ovat lukeneet muun muassa Kirjasähkökäyrä, Tuijata, Mari A.

6 kommenttia:

  1. Hyvä bloggaus ja hyvä kirja. Hotakaisen tyyli on muuttunut minusta hieman tummemmaksi. Pidin kovasti jo Klassikosta, mutta minusta hän on edelleen kehittynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vielä matkaa Hotakaisen lukijaksi, mutta viihdyn hänen kirjojen parissa. Jään ihan odottamaan seuraavaa teosta. Tämä lienee kolmas tai neljäs Hotakaiseni.

      Poista
  2. Olin kyllä yllättynyt Hotakaisen pehmeästä ja hitaasta tarinasta, ehkä se hyvyys aukenee toisella lukukerralla, nyt en kauheasti lämmennyt tälle mustalle huumorille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se tarvitsee aikaa. Luin tätä ennen Vaskinaisen ja Manala siinäkin. Olen lukenut niin vähän Hotkaista, joten tykästyin hänen tyyliin.

      Yllätän sinut lähiaikoina blogitekstillä. Laitan linkin tekstiisi, niin huomaat. Et ehkä odota tuota kirjaa minulta.Olen ihan alussa, mutta tarina vetää ja kieli ihastuttaa. Kirjailijan avaus minulla. Kotimainen.

      Poista
  3. Tämä Hotakainen, samoin kuin hänen edellisensä ei ollut mun suosikkeja. En tiedä, onko vika minussa, mutta Hotakaisen huumori ei iske muhun enää. Saman huomasin Kirjamessuilla häntä kuunnellessani. Mutta ei mua haittaa, jos muut tykkäävät, yritän itse elää tämän asian kanssa (että en itse tykkää) - jotenkuten selviydyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä sinä olet pitänyt. Pidän niin paljon samoista, että sinun suosikkisi voisi upota minuun hyvinkin. Olen niin noviisi Hotakaisen kanssa. Minusta tuntui, että oli helpompi tutustua kirjailijaan kuin ihmetellä.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!