Marlene Gustawson Villivihanneskeittokirja

Marlene Gustawson Villivihanneskeittokirja

Ruotsinkielinen alkuteos: Grönare, vidare, smartare (2016)

Suomentanut Salla Korpela

Minerva 2017. Kustantajalta. Arvostelukappale. Kiitoksin.

Marlene Gustawson on ruotsalainen ravinto- ja fytoterapeutti ja on julkaissut useita kirjoja raakaravinnosta ja kasvisruoasta: Villivihanneskeittokirja (Vihreämpää, villinpää, viisaampaa) kertoo, että villivihannekset, yrtit ja marjat ovat hyväksi terveydelle, mahdollisimman luonnonmukainen ruoka on parasta, havainnollistaa mitä kasveja ja kasvinosia voi syödä ja tarjoaa runsaasti niiden käyttöideoita sekä reseptejä.

Erityisen kiinnostavan tästä teoksesta tekee se, että Marlene käyttää kasveja, yrttejä, kukkia ja marjoja, jotka ovat aivan silmiemme edessä. Olemme perinteisesti tuominneet monet niistä rikkaruohoiksi ja samalla sivuuttaneet niiden terveyttä edistävät ominaisuudet. Mesiangervo, poimulehti, kuusenkerkkä, käenkaali, vuohenputki jne. ovat kasveja, joista monia en aikaisemmin tuntenut nimeltäkään.

Gluteenittomat jauhot, mantelit ja eksoottiset hedelmät ovat toki ihania, enkä haluaisi elää ilman inkivääriä tai banaaneja, mutta toisinaan tuntuu kuin olisimme unohtaneet kaikki upeat kotoperäiset supermarjat ja vihannekset, joita ei tarvitse rahdata toiselta puolen maapalloa.

Pääpaino on luonnossa villeinä kasvavilla yrteillä ja kasveilla, joita voimme käyttää ruokana, kuten poimulehti, mesiangervo, vuohenputki ja nokkonen.

Jokamiehen oikeus antaa meille oikeuden kerätä luonnosta ruohovartisia yrttejä, marjoja ja sieniä. Sen sijaan puiden ja pensaiden lehdet, silmut, kävyt, kukat ym. eivät kuulu jokamiehenoikeuden piiriin. Siis eivät pähkinät, terhot tai ns. katajan- eikä pihlajanmarjat. Miksi siis emme käyttäisi tätä maailmalla harvinaista oikeutta?

Villivihanneskeittokirja on nimensä mukaisesti keittokirja. Siinä kerrotaan muutamalla sanalla mitä villivihannekset ovat ja annetaan  neuvoja niiden keräyksestä ja säilömisestä. Kasvien hyödyllisiä ominaisuuksia esitellään muutamalla sanalla. Mikään lajintunnistusopas kirja ei ole eikä siinä varoiteta vaarallisen myrkyllisten kasvien mahdollisuudesta esim. vuohenputken kohdalla. Nokkosen käyttäminen tuoreena ilman ryöppäystä smoothieihin arveluttaa.

Esimerkki lajin esittelystä:

Nokkonen

Nokkosessa on runsaasti kivennäisaineita, C-vitamiinia, klorofylliä ja lesitiiniä. Se vahvistaa immuunijärjestelmää ja on erinomainen mehujen ja smoothien aines. Sen pistelevät ominaisuudet katoavat tehosekoittimessa.

Kirjan ruotsinkielinen nimi Grönare, vidare, smartare on parempi kuin suomalainen käännös, sillä kirjan esittelemästä 39 ”viisaasta vihanneksesta” vain 25 voidaan lukea villivihanneksiksi. Hunaja, laventeli, lehtipersilja, porkkana, päärynä tai sitruunamelissa voidaan kyllä tuon laittaa ruotsinkielisen nimen alle, mutta ei suomenkielisen.

Suurin osa kirjasta (sivut 30-160) omistetaan kirjan nimen mukaisesti ruokaohjeille. Ne jakautuvat neljään osaan.

Leivät, jossa annetaan uusia ihania makuelämyksiä leipiin ja kekseihin, mm. nokkoskekseihin tai timjamitankoihin.

Pientä hyvää. Parhaat välipalat ovat yksinkertaisimpia, kuten kourallinen mustikoita. Tarjolla on mustikkapalleroita, marjanauhoja sekä yrttisuolaa.

Smoothiet, mehut ja muut juomat esittelee terveellisiä ja houkuttelevia juomia mm. pihatähtimöstä jauhosavikasta ja poimulehdestä.

Kevyitä aterioita esittelee tyylikkäitä ja keveitä aterioita, joista keho pitää. Tarjolla on tuttuja kiisseleitä ja keittoja, mutta sitten myös esimerkiksi jauhosavikkamunakasta tai punajuuripurilaisia.

Villivihanneskeittokirja tarjoaa pientä ja kevyttä purtavaa, lähinnä välipaloiksi. Varsinaisia ruokia siinä ei ole. Kirjassa ei käytetä lihaa eikä kalaa. Kanamunaa ja sieniä käytetään kylläkin. Kirjassa esitellään ihan näppäriä ja helppoja ruokaohjeita. Arvostan kirjaa sen yksinkertaisuuden takia. Siinä on ilmaistuna kaikki olennainen pähkinänkuoressa. Villivihanneskeittokirja on hyvin käyttökelpoinen kirja. Se on myös ilmaisultaan selkeä, mutta vaatii tietyt perustiedot.