Haruki Murakami Värittömän miehen vaellusvuodet

Ajoitukseni uusimman Murakamin kanssa oli täydellinen, joulun kiireettömyys ja antoisat lukutuokiot Sandströmin, Bargumin ja Haahtelan parissa siivittivät ajatukseni valppaiksi Murakamin matkaan. Sain matkata joulun tienoon hienojen kirjojen ketjussa. Pientä valmistautumista Grönlantia kohden… orientoitumista tiiliskiveen.

Raisa Porrasmaa on suomentanut Värittömän miehen vaellusvuodet suoraan japaninkielisestä alkuteoksesta Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi (2013).Olen tuonut aiemmin Murakamilta blogiini  Norwegian woodin.

Lähdin lukemaan Haruki Murakamin uusinta teosta suurin odotuksin, sillä olen pitänyt hänen aiemmista teoksista. Kirjan päähenkilö on väritön mies, Tsukuru Tazaki. Tsukurun menneisyydessä tapahtui jotain kivuliasta, sillä hän kuului lukioaikana kolmen pojan ja kahden tytön muodostamaan tiiviiseen viisikkoon. Tarina on Tsukurun matka, hänen identiteetin hapuilua nuoresta koululaisesta aikuiseksi mieheksi, mutta myös ystävyydestä ja sen särkymisestä sekä rakkaudesta.


Tsukuru koki itsensä erilaiseksi kuin muut. Muiden sukunimissä oli väri. Poikien sukunimet olivat Akamatsu, "Punainen mänty", ja Õmi, "Sininen meri", tyttöjen Shirane, "Valkoinen juuri" ja Kurono, "Musta niitty". Vain Tazakin nimeen ei sisältynyt väriä, vaan nimi merkitsi asioiden tai esineiden valmistamista. Tämä sai Tsukurun tuntemaan hienoista ulkopuolisuutta. Muut jäivät opiskelemaan kotikaupunkiin Nagoyan korkeakouluihin, mutta Tsukurun tie vei hänet Tokioon yliopistoon. Tsukuru pystyi säilyttämään aluksi yhteenkuuluvuuden tunteen, sillä hän palasi aina lomilla takaisin kotiinsa. Kun Tsukuru toisen opiskeluvuoden kesälomalla palaa kotikaupunkiin, niin hän ei tavoita toisia. Viimein hän tavoittaa Aon puhelimitse, joka kertoo, että Tsukuru on suljettu joukkion ulkopuolelle. Ilmoitus on niin tyrmäävä järkytys, että Tsukuru pakenee sitä takaisin Tokioon. Tsukuru oli miltei valmis pakenemaan elämästään hylkäämisen takia. Tiivis ystäväjoukko on sulkenut hänet ulos ilman minkäänlaista selitystä. Tsukuru jää elämässään yksin, vaikka Fumiaki Haidan ystävyys tulee tilalle. Myös Lisztin Vaellusvuosia -pianoteos kulkee mukana teoksessa.

Tsukuru Tazakia kuolemaan vetävä syy oli täysin selvä. Neljä hänen läheistä ja pitkäaikaista ystäväänsä olivat eräänä päivänä ilmoittaneet ehdottomasti ja aivan yhtäkkiä, ettei ”kukaan heistä enää halua tavata sinua eikä puhua kanssasi”. Minkäänlaista syytä tai selitystä siihen, miksi hänen oli pakko ottaa vastaan tuo säälimätön ilmoitus, ei annettu. Eikä hän uskaltanut kysyä.

Ne maagiset ainekset, jotka ovat läsnä teoksissa Kafka rannalla ja trilogiassa 1Q84 ovat poissa. Värittömän miehen vaellusvuodet lähentyy Norwegian Woodsin realismia. Siitä huolimatta tässäkin tarinassa on maagisia hiutaleita ja ystävyyden voimakkaita sävyjä. Niin Värittömän miehen vaellusvuodet kuin Norwegian Woods kuvaavat voimakasta ystävyyttä, siihen sitoutumista ja ystävyyden säröytymisen arpia, jotka kukin kantaa mukanaan.


Tsukuru Tazaki on 36-vuotias mies, joka työskentelee asemarakennussuunnittelijana. Viehtymys asemiin oli elänyt Tsukurussa jo lapsuudesta lähtien. Hän tutustuu kaksi vuotta vanhempaan Saraan. Tämä rohkaisee Tsukurua selvittämään menneisyyden solmun ja vaatimaan selvityksen, miksi ystävät hylkäsivät hänet. Tämä hylkäämisen syyn etsintä luo juonenkulkuun jännitteen, jonka varaan tarina rakentuu, jossa on jopa dekkarimaisia vivahteita. Näin Tsukuru vaeltaa menneisyyteen ja kohtaa kunkin entisen ystävän erikseen aikuisena. Jännite säilyy kunkin kohtaamiseen, mutta purkautuu miltei arkisena kohtaamisessa. Suomalaisen lukijan mielenkiintoa herättelee matka Suomeen, jonne yksi entisistä ystävistä on muuttanut.

Tauotta ihmiset ilmestyivät jostakin, järjestäytyivät omin päin säännölliseksi jonoksi, astuivat junaan hyvässä järjestyksessä, ja heidät vietiin jonnekin. Tsukurua liikutti, että niin paljon ihmisiä oli todellakin olemassa tässä maailmassa, samoin kuin se että maailmassa oli niin suuri määrä vihreitä junanvaunuja. Se oli hänestä todellakin kuin ihme. Niin valtava määrä ihmisiä kuljetettiin niin monilla vaunuilla ilman mitään ongelmia, täysin systemaattisesti. Niin monilla ihmisillä oli paikka johon mennä ja josta palata.

Värittömän miehen vaellusvuodet on erittäin hyvä kirja, mutta jostain syystä kirja jättää minuun hieman laimean lukujäljen. Teos on hyvin japanilainen, hillitty ja kaunis, johon melankolian sävyt ovat uurrettu syvään. Tämä kirja ei ole parhain lukemani Murakami, mutta mielelläni minä luin tämän tarinan. Ja yhtä innokkaasti kuin aina aikaisemminkin jään odottamaan seuraava Murakamia.


Haruki Murakami Värittömän miehen vaellusvuodet
Tammi 2014. Keltainen kirjasto. Lahja.


Värittömän miehen vaellusvuodet on luettu mm. seuraavissa blogeissa
Rakkaudesta kirjoihin
Kirjakirppu