sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Stephenie Meyer Kemisti



Stephenie Meyer Kemisti

Alkuperäisteos The Chemist (2016)

Suomentaja Ilkka Rekiaro

Otava 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.

Huippusuosittu Stephenie Meyer on tunnettu nuorille suunnatusta Twilight-vampyyrisarjastaan. Olen tietenkin vannoutunut Twilight-sarjan  lukija, joten jouduin aivan uudelle alueelle  Stephenie Meyerin Kemistiin myötä.
Saman teki J.K. Rowling. Paikka vapaana, mutta vasta kun nelikymppinen Barry Fairbrother kuolee äkillisesti, Pagfordin pikkukaupunki menee sekaisin, mutta vasta nimellä Robert Galbraith hän onnistui samaan itsensä läpi.
Vuonna 2008 ilmestyi Meyerin ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani Vieras, joka tuossa kirjahyllyssäni on, mutta jota en ole lukenut. Kemistiin tartuin kun kustantaja tarjosi sitä pyytämättä.

Kemisti on nuori, yksinäinen nainen Juliana Fortis, jolla ei ole perhettä eikä ystäviä. Hänet on palkattu jo lääkiksestä suoraan Yhdysvaltojen salaiselle osastolle, jolla ei ole edes nimeä. Kemisti on huipputaitava kehittelemään erilaisia kemikaaleja ja kaasuja, joita hän on käyttänyt tehtävässään kuulustella terroristeja ja muita joukkomurhia suunnittelevia. Hän tietää kuitenkin liikaa ja hänet yritetään tappaa laboratorioonsa, mutta ihmeen kaupalla hän selviää. Siitä asti jo kolme vuotta hän on paennut valenimillä murhaajia, jotka ovat koko ajan hänen kintereillään.

Osasto tarjoaa hänelle vielä yhtä tehtävää, kuulustella historian ja äidinkielen opettajaa, Daniel Beachia. Hänet on nähty meksikolaisen huumeparoni de la Fuentesin seurassa ja epäillään, että huumekartelli aikoo levittää Danielin avulla koko Lounais-Yhdysvaltoihin tappavaa influenssavirusta.

Kemisti lähtee tosi tuskallisesti liikkeelle. Ensimmäiset sivut ovat pelkkää lavertelua ja taustojen rakentamista. Kaikki asiat kuvataan hyvin pikkutarkasti ja siten saadaan kulumaan hyvin ohutta paperia ja pientä tekstiä yli viidensadan sivun verran.

Mies näytti pohjoismaalaiselta: iho oli kalpea, tukka vaalea. Samanvärinen parta oli trimmattu siististi ja toi Alexin mieleen professorin. Kulmakarvat olivat niin vaaleat, että hädin tuskin erottuivat otsalta, ja muuttivat silmien ja otsan ilmeen täysin. Pään sivuilla tukka oli suora, lyhyt ja kammattu siististi. Päälaki oli kalju, kapea ja kiiltävä. Pälvikalju muutti katsojan käsitystä pään muodosta ja vanhensi miestä kymmenen vuotta. Hänellä oli ohuet hopeasankaiset lasit, ja posket olivat yllättävän pyöreät. Erikoisinta hänessä olivat kirkkaat, jäänsiniset silmät, joita reunustivat lähes valkoiset ripset.

Tarina lähtee oikeastaan etenemään vasta kun jo kuolleeksi luultu, entinen CIA agentti Kevin ilmestyy katon läpi laskuvarjolla, tässä vaiheessa Alex-nimeä käyttävän Kemistin kuulustelutilaan. Kuulustelu osoittautuu ansaksi ja kuin ihmeen kaupalla kolmikko selviää ja lähtee yhdessä pakoon päätyen Teksasiin, jossa mukaan astuu ehkä koko teoksen valloittavin hahmo Einstein.

Hän halusi mennä autolle ja käydä läpi kamppeitaan. Paikalla oli kolme koiraa. Rotweiler ja vihikoira astuivat häntä kohti pikemminkin kiinnostuneina kuin uhkaavina, mutta se riitti. Hän otti pitkän harppauksen takaisin ovelle. Einstein kohotti päätään ja haukahti hiljaa kuin yskähtäen, ja muut kaksi pysähtyivät. Ne istuutuivat paikoilleen kuten Kevinin annettua lepokäskyn. Alex ei tiennyt, saiko Einstein komennella toisia koiria – ymmärsivätkö koirat hierarkian?

Meyerin on luonut varsin omaperäisen vakoilutrillerin, johon mahtuu Twilightista tuttu rakkaustarina. Hän on saanut apua State Universityn molekyylibiologian laitokselta kehiteltäessä realistisia tapoja tappaa, kiduttaa ja manipuloida kemiallisesti henkilöitä, sairaanhoitajilta sekä entisiltä poliiseilta ja armeijan edustajilta.


4 kommenttia:

  1. Minusta tämä oli tempaava tarina :) Meyer kirjottaa nopealukuista tekstiä. Jännä miettiä että sama henkilö on kirjoittanut vampyyrisarjan, tämä oli niin eri maata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En päässyt alkuun heti mukaaan. Tämä oli selvästi aikuisten versio.

      Poista
  2. Kemisti on pari kuukautta keikkunut pinon pohjilla. Ehkä nyt tohdin tarrttua siihen. Kiitos, Ulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukukokemuksena hyvin erilainen kuin Twilight sarja. Eli aikuisten makuun.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!