Tekla Wannas Kukkamakuja – Herkkuja oman pihan kukista
Karisto 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.
Ruoka-alan ammattilainen Tekla Wannas ja valokuvaaja
Noora Qvick ovat tehneet kirjan, jota mainostetaan: tässä kotimaisessa kirjassa
kukkia ei käytetä vain koristeina vaan niiden hienot maut tuodaan esiin.
Kukkien maun esiin saaminen vaatii usein uuttamista ja happamaan tai makeaan
sekoittamista.
Kumpikaan tekijöistä ei ilmeisesti juuri tunne kasveja,
koska kukkavalikoima on suppea ja mukaan valittujen kukkien väitetään olevan
Suomessa yleisiä. Samoin tieteellisten nimien käytössä ja kirjoittamisessa on
puutteita. Vain kuusi kukkaa on päässyt mukaan; orvokki, pihasyreeni,
ruohosipuli, ruusut, maitohorsma ja mustaselja. Toki ruusuja on otettu mukaan
kolme, juhannusruusu, mökinruusu ja kurtturuusu. Maitohorsmasta käytetään
vanhaa tieteellistä sukunimeä Chamaenerion,
oikea olisi Epilobium. Mökinruusun
lajikenimeä ’Foencundissima’ ei tule kursivoida. Kasvien oikeat, käytössä olevat nimet löytyvä Kassusta.
Valikoiman suppeutta jää eniten ihmettelemään.
Esimerkiksi yksi parhaista ja yleisimmistä luonnonyrteistä eli voikukka
puuttuu. Kehäkukka, ruiskaunokki ja joku kukkiva yrtti, vaikka laventeli olisi
voinut olla myöskin mukana. Mustaseljan kukkien ottaminen mukaan on
suomalaisessa kirjassa tilan haaskausta. Suomesta löytyy jotain vanhoja
menestyneitä mustaseljapensaita Helsinki – Turku väliltä aivan rannikolta,
mutta nykyisin kaupan olevat mustaseljat eivät Suomessa menesty, sillä ne ovat
aivan liian eteläisistä kannoista.
Kirjan reseptit ovat merkitty vaikeusastetta kuvaavalla
tähtisymbolilla asteikolla 1-3. Itse resepteille on ollut paljon tilaa
käytössä; esimerkiksi kukkasokerit on saanut 7 sivua, vaikka käytännössä
resepti on melkein sama, vain sokerin ja sitruunahapon määrä hieman
muuttuu. Kukkasiirapeille on saatu
käytettyä 10 sivua. Tarvitaanko jokaisesta siirapista oma sivu pullon kuvalle?
Samoin ohjeet ovat niin samantapaisia, että asian olisi pystynyt tiivistämään
yhdelle sivulle. Sama koskee kukkasuolaa, -etikkaa ja –öljyä. Öljyjen kohdalla
kannattaisi myös mainita, että kukkaöljyt ovat helposti pilaantuvia, koska
niissä ei käytetä mitään säilöntäaineita ja siten kotioloissa aika
varauksellisesti käytettäviä.
Itse reseptit alkavat sivulta 56 ja ovat sinällään
ihastuttavia ja varmasti kokeilemisen arvoisia, kunhan kukinta-aika alkaa. Itse
olen aiheesta Siniunikko-blogissani kirjoittanut useasti ja sieltä löytyy
aiheeseen liittyviä vinkkejä ja reseptejä. Erilaisia kukkia kokeiltaessa
kannattaa muistaa, että suuhunpantava kukka on tunnettava 100 %
varmuudella. Onhan tosiasia että kaikkia
kukkia voi syödä ainakin kerran… Varsinkin sarjakukkaisten heimon kasvien
kanssa tulee olla hyvin varovainen, koska heimossa kasvaa Suomessa kolme
tappavan myrkyllistä lajia. Kaunis kirja sisältää kokeilemisen arvoisia
reseptejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta minua kommentilla!