Jukka Viikilä Akvarelleja Engelin kaupungista

Jukka Viikilä Akvarelleja Engelin kaupungista

Gummerus 2016. Kotikirjasto.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto 2016 myönnettiin tälle Jukka Viikilän teokselle Akvarelleja Engelin kaupungista. Tämä oli myös ainoa Finlandia-ehdokkaista, jolle toivoin voittoa. Itselläni oli viisi naisehdokasta, mutta yksikään niistä ei ollut mukana: Riitta Jalonen Kirkkaus, Hannele Taivassalo In Transit, Sinikka Vuola Replika, Riitta Parkkinen Säädyllinen ainesosa, Hanna Weselius Alma. Miehistä olisin valinnut ehdokkaiksi Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista ja Peter Sandsrömin Laudatur.

Akvarelleja Engelin kaupungista on Viikilän kooste Engelin yöpäiväkirjoista kirjoitettuna kauniisti ja osittain runomuotoon. Siksi se ei ole teemallinen romaani, vaan fragmentaarinen kokonaisuus. Viikilä luo Engelistä ynseän ja omahyväisen kuvan. Taiteen tekeminen on tärkeintä Engelille.

Helsingin uudelleenrakennuskomitea on valinnut keväällä 1816 saksalaisen Johan Carl Ludvig Engelin arkkitehdikseen, ja hän muuttaa perheineen kaupunkiin, joka on "harvaan asuttu ulkosaariston kallioniemi, itämeren löytämätön helmi, enimmäkseen vaikeakulkuista vuorta".

Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?

Kirjoittaminen on nyt vaikeaa, kun ulkona räjähtelee. Ehrenström haluaa nähdä joka päivä tasaista maata. Siirryn ikkunan äärestä sängyn laidalle. Putoavat kivet ovat tappaneet hevosia kaupunkilaisten pihoilla.

Helsingistä ei koskaan tullut Engelille oikeata kotia, mutta siitä tuli elämäntyö, jonka inhimillistä hintaa Engel puntaroi hiljaisissa mietteissään kuolemaansa saakka. 

Emilie arvelee äitinsä kuolleen peruuttamattomasti ja olevan enää kaikkeuden kaikkein pienintä rakennusainetta, sitä josta pienimmät asiat tai asioiden pienimmät osaset koostuvat. Ja lunta sataa ikkunan täydeltä, hidasta ja hiljaista kuin tuhka.

Olen valmis myöntämään Jukka Viikilän tekstin kauneuden, mutta Helsingin kuvaajaksi sopii minulle paremmin Henrik Tikkanen. Engel on suunnitellut mm. Senaatintorin empiremiljöön: Helsingin tuomiokirkon, Valtioneuvoston linnan, Helsingin yliopiston päärakennuksen ja Kansalliskirjaston sekä Porvoon empirekortteleiden asemakaavan. Antaisin tämän kirjan mielelläni luettavaksi eräälle porvoolaiselle taksiyrittäjälle, jotta hänkin näkisi että myös Helsingissä on kulttuuria.

Sitten jonakin tällaisena päivänä päätän käydä kasvihuoneellani. Lumi vastaa saappaan voimaan niin kuin aina ennenkin. Minulla on teekuppi kädessäni. Kun repäisen jäätyneen oven auki, tee läikkyy housuilleni. Vilkaisen taakseni. Kukaan ei ollut näkemässä. Sisällä on lämmintä. Kukat voivat hyvin.