maanantai 12. joulukuuta 2016

Federico Axat Viimeinen mahdollisuus




Federico Axat Viimeinen mahdollisuus
Alkuperäisteos La última salida (2016)
Suomentanut Taina Helkamo
Aula & Co. Kustantajalta. Kiitoksin.

Ted McKay on hyvin menestyvä, rikas liikemies. Hän on nero, jolla on valokuvamuisti. Nuorempana hän pelasi šakkia ja hänellä on muistissaan kaikki kuuluisat aloitustavat. Yliopistosta hän selvisi muistinsa varassa juurikaan käymättä luennoilla. Hänellä on kuitenkin vakava aivokasvain, jota ei voi leikata.

Ted McKay oli juuri aikeissa ampua kuulan kalloonsa, kun ovikello soi vaativasti.
Hän odotti hetken. Ei hän voinut painaa liipaisinta, kun joku oli oven takana.
Painu tiehesi, kuka oletkin.
Ovikello soi uudestaan, minkä jälkeen miesääni huusi:
- Avatkaa ovi! Tiedän että kuulette!

Ääni kuului työhuoneeseen saakka niin hämmentävän selvästi, että hetken Ted ehti jo epäillä sen todellisuutta.

Tämän episodin aikana Ted huomaa työpöydällään kaksin kerroin taitetun paperin, samanlaisen kuin hän on jättänyt Hollylle. Näky saa hänet jähmettymään, sillä hän ei muista kirjoittaneensa omalla käsialallaan kirjoitettuja lauseita.
AVAA OVI
SE ON VIIMEINEN MAHDOLLISUUTESI
Ted havahtuu seitsemän kuukautta myöhemmin  Bostonin Lavender Memorialin psykiatrisen sairaalan C-osastolla,  johon on sijoitettu vaarallisia potilaita. Hän ei muista kuluneesta ajasta mitään, eikä sitä, miksi hänet on suljettu sinne. Vähitellen hänen terapeuttinsa, tohtori Laura Hill, saa purettua Tedin mielestä kuoren kerrallaan auki. Ja aina kun lukija luulee päässeensä juonesta kiinni, kaikki onkin toisin. Lähdetään taas alusta, jossa Tedillä on Browning ohimollaan…  Kirjailija johdattelee lukijaa koko ajan väärille raiteille ja totuutta ei pysty arvaamaan etukäteen. Lopullinen totuus selviää vasta kirjan viimeisillä sivuilla. Jokaisella pienimmälläkin yksityiskohdalla on merkitystä, eli kirja pitää lukea huolellisesti alusta loppuun. Lopussa on epilogi, jossa haastatellaan psykiatria, joka on kirjoittanut tapauksesta kirjan.
Hän oli nuori ja karismaattinen juontaja ja mikä tärkeintä: Hän hallitsi erinomaisesti niin yleisön kiinnostuksen ylläpitämisen kuin kaikki karmean tarinan sairaat piirteet ja tekniset yksityiskohdat.

Tarinan päähenkilö on Ted ja alkuosa kirjaa mennäänkin hänen mukanaan. Kirjan loppuosassa pääosaan astuu hänen terapeuttinsa Laura. Seuraava kirjan alkupuolelle esitetty Lauran kysymys osoittautuu kirjan juonen kannelta varsin tärkeäksi, mutta saa vastauksen vasta aivan lopussa.
- Ted, meidän on puhuttava siitä, mitä silloin tapahtui. Sinun täytyy kertoa minulle, miksi päätit yhtäkkiä lopettaa šakin, vaikka olit niin huomattavan lahjakas. Etkö ole pelannut enää koskaan sen jälkeen?
Argentiinalaisen Frederico Axatin neljäs ja ensimmäinen suomennettu kirja sijoittuu Massachussetsiin normaaliin amerikkalaiseen ympäristöön, normiperheisiin, mitä tavallisimpaan arkeen. Kirja luokitellaan psykologiseksi trilleriksi, mutta oikean trillerin jännite siitä puuttuu. Kansikuvan opossumi jää hieman mystiseksi! Kirja on koukuttava ja pituudestaan (503 sivua) huolimatta hyvin nopealukuinen. Kerronta on sujuvaa ja kirjailija osaa pitää otteessaan koko ajan sekoamatta itse juonensa koukeroissa.

4 kommenttia:

  1. Olen nyt puolivälissä tämän kanssa ja vähän että öö, en osaa vielä sanoa tykkäänkö vai enkö, mutta ehdottomasti loppuun luettava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppuun asti ja sitten päätät. Minulla oli sama tunne.

      Poista
  2. Axat kiehnää ja kutoo hienoinen virne suupielissään juonta kuin taiturilukki verkkoaan kietoen lukijan pauloihinsa pyristelemään. Kirjailija sipaisee pieniä harhautusliikkeitä lukijansa iloksi ja valppauden ylläpitämiseksi pitäen tiukasti juonen juoksutuksen hanskassaan. Kiintoisa kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava oli, vaikka en täysin vakuuttunut.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!