Jessica Schiefauer Ester & Isak
Suomenantaja: Säde Loponen
Suomenantaja: Säde Loponen
Alkuteos När hundarna kommer
Karisto. 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.
Kirjailija
Jessica Schiefauer on voittanut Ruotsin arvostetuimman lasten- ja
nuortenkirjapalkinnon Augustin historiallisesti kahdesti. Ester & Isak
palkittiin syksyllä 2015. Pidän alkuperäisteoksen nimeä När hundarna kommer parempana.
Ester
& Isak on vähäeleinen, silti intensiivinen ja
kaunistelematon kuvaus nuorten arjesta. Schiefauer kuvaa taitavasti, miten
mitättömistä syistä rajukin väkivalta voi saada alkunsa ja mihin se voi johtaa.
Ihan kuin hänestä näkyisi päällepäin, että hän ei tiedä mitään rakkaudesta, ikään kuin hänen otsaansa olisi kirjoitettu, ettei hän koskaan ole tuntenut niitä suuria tunteita, joita kirjat ja elokuvat kaikin voimin pyrkivät välittämään. Päivät ja viikot ja kuukaudet kuluivat, ja joka päivä kaipuu sen toisen, sen oikean puoleen käy yhä epätoivoisemmaksi.
Ester on Veronican kaveri,
mutta Isakin kanssa Ester viettää yhä enemmän aikaa. Veronican kanssa juodaan teetä baareissa ja kulutetaan
joutoaikaa. Tarina alkaa huhtikuusta ja kulkee seuraavaan maaliskuuhun. Sinä
kesänä Ester ja Isak rakastavat toisiaan järjettömästi, nuorten ehdottomana
rakkautena. Nuoret saavat elää toistensa luona vapaasti,
jopa yöpyä vaikka on arki ja koulupäivä.
Kesän aikana heidän rakkaustarinassa tapahtuu jotakin. Pikkuveli Anton jää
sivuun veljen leikeistä ja ajasta. Isak on jotenkin erilainen kuin ennen. Pojat saa olla vapaasti, sillä äiti tekee
yötyötä ja isä vuorotyötä, mutta kotiintuloajoista pyritään silti pitämään
kiinni
Hänen kätensä olivat rautavanne, pakkopaita Esterin rintakehän ympärillä. Tunne oli ristiriitainen, oudon nautinnollinen ja oudon painostava, hän halusi riistäytyä vapaaksi eikä koskaan enää olla vapaa, ja sitten vaunu sukelsi taas ja huuto täytti kehon voimallaan.
Isak antaa lahjana sydämenpuolikkaat, jotka voi
taittaa kahtia. Toisella ei ole aikanaan antaa omaa puolikastaan takaisin. Isak ja Anton viettävät kahden viikon loman vanhempiensa
kanssa Mallorcalla. Ester matkustaa Tanskaan perheensä
kanssa. Isak tulee kesän aikana ajatuksiin, että ystävänä olisi parempi jatkaa.
Ester aukaisee varovasti lukon. Valkealla pumpulialustalla on hopeasydän. Sitä halkoo siksakjuova, jonka kohdalla sydämen voi taittaa kahtia ja saada kaksi täsmälleen yhteensopivaa puolikasta. Isak ottaa sydämen rasiasta ja halkaisee sen kevyellä käden liikkeellä. Kumpikin puolikas roikkuu hopeaketjussa.
Tuona kesänä rannalla
pahoinpidellään kuoliaaksi poika. Ja Isakin pikkuveli Anton
kantaa vastuunsa. Tapahtuma heijastuu
koko perheessä. Isakin äiti linnoittautuu kotiin, mutta vie Esterin eräänä
päivänä Simonin haudalle. Esterin koulumenestys kärsii poissaoloista. Hän ei
katoa perheen vaikeuksien myötä, vaan hän on Isakin tukena.
Jostain
syövereistä mieleeni tunkee Hans-Eric
Hellbergin teos Hellyys, joka käsittelee aikuistumista
ja seksuaalisuutta. Tuon lukemisesta on kumminkin iäisyys. Isak ja Ester on
hyvä YA, joka kannattaa lukea. Ester ja Isak
on tummasävyinen tarina, joka antaa ajatuksia.
Myllylahti 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.
Kuura on Elina Pitkäkankaan esikoisteos, trilogian aloitus.
Huomasin trilogian toisen osan mainoksen, joten minulle tuli hieman kiirus
lukea aloitusosa. Luen fantasiaa epäsäännöllisen säännöllisinä välipaloina.
Kuura yhdistää urbaania fantasiaa ja paranormaalia
romantiikkaa. Nykypäivän Suomeen ja
kaupunkimiljööseen sijoittuvassa tarinassa pedon ja ihmisen kahtiajako on kuin
veteen piirretty viiva. Tapahtumien miljöönä on Turun kupeessa sijaitseva,
muurin ympäröimä Kuurankeron pikkukaupunki, jossa asuvat myös lukiolaiset
Inka ja Aaron. Muurit tuovat turvallisuutta kaupunkilaisten elämään.
Jahti-järjestö suojaa kaupunkilaisia myös. Läpi kirjan Aaron on
perinteisempi nuortenkirjan sankari kuin Inka, joka on varsin aikaansaava ja
eläväinen tapaus. Inka ja ihmissusi-Leo
vartijana kohtaavat jo tarinan alussa. Inkan ja Leon ikäero näkyy tarinassa, sillä
kolmekymppisen kokemusmaailma on vain erilainen.
Kuurankeron kaupungissa oletetaan, että ihmissusiin
törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa, mutta kirjan mukaan asia ei
ole ihan näin, sillä ihmissudet eli
hukat ovat hyvinkin tosia. Dialogissa ei
ole Turun murretta, vaan enemmänkin kieli on hyvin stadin slangia. Tarinan
kerronnassa vuorottelevat Inkan ja
Aaronin näkökulmat.
Tuntui hyvältä päästä takaisin arkeen. Hullua, että vaikka olin ollut poissa koulusta vasta yhden päivän, menetetty aika tuntui viikolta. Ei. Kuukaudelta. Huomasin kaipaavani sitä kaikkea: Aaronia ja Samua, koulun nurmikkopihaa, kaappeja ja kapeita käytäviä – jopa puuduttavia asioita, kuten lukion ykkösen kikattavia tyttöjä, äikkää ja pakkoruotsia. Ikävöin sitä kaikkea, koska se tuntui oikealta. Normaalilta.
Tarinassa on romantiikkaa mukana, mutta en olisi
välttämättä kaivannut sitä. Inkan ja Aaronin suhde ei ole romanttinen, toisin
kuin Aaronin ja Matleenan tai Inkan ja Leon. Hieman miettisin, että tarvitaanko jatkossa tietynlaisia sanoja,
sillä niitä vilahteli yllättävän usein. Sen sijaan rakkauskohtaukset ovat
kuvattu hyvin, asiallisesti. Eikö alla oleva kohtaus ole suloinen?
"Inka mulla on suden hajuaisti. Mä tiedän, että sä oot vetänyt mun rommia just äsken.""No vähän otin, mitä sitten? Mä oon kahdeksantoista."Leo tuhahti laskiessaan avaimet eteisen pöydälle. Sitten hän käveli luokseni ja käänsi minut ympäri. Katse kulki hävyttömän hitaasti päästä varpaisiini, aivan kuin hän olisi skannannut jokaisen pienen yksityiskohdan ulkonäöstäni.
"Uskaltaako sua edes suudella?"
"Joo, jos sua ei haittaa saada huulikiiltoa naamaan."
Mies virnisti laiskasti. "Sano, että se maistuu mansikalta."
Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen ja
päätyy sairaalaan hengityskoneeseen. Pelko rakkaan veljen menettämisestä
pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien
yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi
välttyä, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena. Lykantropia
ja siitä seuraavan ihmissudeksi muuttumisen käsite tulee myös opetelluksi.
Hänen sanansa palauttivat minut maan pinnalle. Muistin jälleen syyn, joka oli alun perin ajanut minut muurin tälle puolen. Suuri pala nousi kurkkuuni. Nyökkäsin.Kävelimme sanaakaan sanomatta seuraavan tunnin ajan.
Ihmissudet ovat aiheena ihan mieluinen
vaihtoehto. Kotimaisista olen lukenut mm. Elina Rouhiaisen neliosaisen Susirajan. Sen
tapahtumat sijoittuvat luonnollisempaan kolkkaan rajan pinnassa susien
kannalta, mutta eihän sillä ole merkitystä. Itseäni kiinnosti Rouhiaisen
päähenkilön kuvaus, koska hän sijoitti sen etelässä itselleni tuttuun
ympäristöön. Ulkomaisista Twilight
on tietenkin tuttu ja olen blogannut myös Stiefvaterin trilogian aloituksen Väristys.
Nuoremmille suosittelisin mieluummin edellistä ja enemmän teineille
Pitkäkankaan trilogiaa. Tokihan sitä hakee
Edwardin ja Bellan tarinan Antonista ja
Matleenasta - turhaan. Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen ja hieman kauhunsekaisen
tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Odotan jatkoa eli Kajoa ja miljöön vaihtumista Lahteen.
Pidän Pitkäkankaan
kielestä ja kerronnasta sekä tarinan omaperäisyydestä. Karin Niemen suunnittelema Kuuran kansi viehätti minua erityisesti. Se on livenä jopa kauniimpi kuin
netissä tai painetussa formaatissa.
Ester & Isak on muutamien postauksien perusteella herättänyt kiinnostukseni ja sinun postauksesi herätti kiinnostusta vain lisää - kiitos. Hyviä YA-kirjoja on aina kiva löytää, vielä kun saisi niitä useammin luettua...
VastaaPoistaTiia
Ester & Isak on hyvä. YA:sta löytyy antoisia kirjoja. Parhain lukemani YA tänä vuonna on ollut Rowellin Park & Eleanor
PoistaEster ja Isak -kirja on minullakin lukulistalla. Se kävi jo kerran kääntymässä kotona kirjastosta, mutten silloin ehtinyt kirjaa lukemaan. Pitää ottaa uusi yritys keväällä. Kuuran jatko-osaa odottelen jo kovasti. On jännä nähdä, mihin sarja etenee. Kuuran loppu antoi mahdollisuuksia moneen suuntaan. :)
VastaaPoistaEster ja Isak on hyvä. Kajo ilmestyy pian, kannatti lukea aloitus. Loppu oli huikea.
Poista