sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Gard Sveen Pimeän sylissä




Gard Sveen Pimeän sylissä

Suomentaja  Arja Kantele ja Susanna Paarma

Alkuteos Helvete dpent

Bazar 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Gard Sveen on norjalainen kirjailija, joka työskentelee neuvonantajana Norjan puolustusministeriösä. Esikoisteos Raskaat varjot voitti Lasiavain-palkinnon.  Pimeän sylissä on sarjan toinen osa.


Oslolaisesta asunnosta löytyy nuori prostituoitu henkihieveriin pahoinpideltynä. Jos tuo hento ja hauras tyttö pystyisi sanomaan edes muutamaan sanan. Rikostutkija Tommy Bergman muistaa poliisiuransa alkuaikojen ahdistavimman näyn: nuoren Kristiane Thorstensenin karmeasti runnellun ruumiin. Hätäpuhelu oli soitettu prepaid liittymästä. Kristiane oli joutunut Norjan rikoshistorian tunnetuimman sarjamurhaajan, Anders Raskin uhriksi. Hän oli valmistunut opettajaksi ennen kiinni jäämistään.  Rask on kuitenkin istunut 90-luvulta asti psykiatrisessa vankisairaalassa, joten kuka jäljittelee häntä tai onko oikea murhaaja sittenkään vankilassa.
”Sanoit viimeksi, että minä kuolen, jos en siirrätä sinua avo-osastolle.”
Raskin ilme muuttui etäiseksi.
”Kaikki me kuolemme joskus.”
”Mutta meitä ei kaikkia tapeta, Anders. Sillä uhkaaminen on vakavaa, ja sen uskon sinun ymmärtävän.”
Rask ei vastannut.
”Teet vain hallaa itsellesi.”
Ei mitään vastausta.
”Ajatteletko usein kuolemaa, Anders?”
Kristianen äiti vaikenee tahollaan nuoren prostituoidun murhasta, sillä hänen on varjeltava omia salaisuuksiaan, eikä hän ei voi kertoa totuutta kohtalokkaasta yöstä, jolloin oma tytär katosi. Nykyajassa vuonna 2004 Tommy Bergmann joutuu palauttaman mieleen  nuorena poliisina koetun yrittäessään selvittää nykyistä tapausta.
Bergmannista tuntui, että homma oli liukumassa häneltä käsistä. Mitä ne hänestä oikein kuvittelivat? Että hän oli Jeesus? Saisi ihmeitä aikaan viikossa, justiinsa joo. Bech ei ollut vielä edes kopioinut kaikkea, minkä hän tarvitsisi. Kristianen äiti, Elisabeth Thorstensen, ei halunnut puhua hänen kanssaan ja isään, Per-Erik Thorstenseniin, hän ei saanut yhteyttä.
Ihastuin ensimmäiseen Tommy Bergmann –dekkariin viime vuonna, jossa oli historiallinen aspekti mukana, mutta tämäkin perinteisempi dekkari on hyvä. Se vie syvälle rikollisen mielen sokkeloihin, hulluuden äärelle.

2 kommenttia:

  1. Tämä on tosiaan aiempaan verrattuna perinteisempi dekkari, ja silti niin ihanan inhimillinen... Syvällinen kertomus. Loppuratkaisu jätti kyllä melkoisen nälän saada lisää!

    VastaaPoista
  2. Kohta loppuu kiire, lento
    Alkaa Joulun aika rento.
    Hiljaisuutta kuulostele,
    nuku, syö ja nautiskele.
    Kunnossa on silloin kuosi,
    kun taas alkaa Uusi Vuosi!
    Hyvää Joulua

    VastaaPoista

Ilahduta minua kommentilla!