sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Jonas Hassem Khemiri: Kaikki se mitä en muista


Jonas Hassen Khemiri (1978) on ruotsalainen nykykirjailija ja hän on opiskellut kirjallisuustiedettä ja kansainvälistä taloutta Tukholmassa. Ruotsalaistunisialaisen taustansa vuoksi Khemiri on joutunut maahanmuuttajien ääneksi, vaikka hän asunut koko ikänsä Ruotsissa. Kaikki se mitä en muista on kolmas suomennettu teos Khemiriltä, sillä aiemmin häneltä on julkaistu romaanit Ajatussulttaani (2005) ja Montecore (2006). Allt jag inte minns on palkittu August-palkinnolla.
Ajatussulttaanin perusteella osasin valita kirjailijan uusimman teoksen luettavakseni. Tapahtumien miljöönä on monikulttuurinen Tukholma, joka on hyvin tutunoloinen omaamme nähden. Kaikki se mitä en muista kertoo auto-onnettomuudessa menehtyneen Samuelin tarinan.

Yhtenä iltana puhuimme nimistä Samuel kertoi, että hänestä tuli Samuel, koska hänen isänsä halusi niin. Isä oli alkanut tajuta, miten työnantajat ja vuokranantajat suhtautuivat ulkomaisiin nimiin. Eikä isä halunnut pojalleen samaa kohtaloa.

Kertojana on nimettömäksi jäävä kirjailija, joka kiertää haastattelemassa Samuelin ystäviä. Lyhyet, fragmentaariset palaset välittävät moniäänisen muotokuvan haastateltujen tuntemastaan henkilöstä. En osaa sanoa näitä fragmentteja edes luvuiksi, kun ne vaihtelevat muutamasta rivistä muutamaan sivuun. Samuelin tarinaa kertovat hänelle läheiset ihmiset: äiti, Pantteri, Vandad ja Laide. Äiti empii osallistumistaan antaen aluksi kielteisiä vastauksia, mutta myöntyy muutamiin sähköposteihin. Moniäänisyydestä huolimatta tarina pysyy kasassa. Kuitenkin jokainen kertoja kertoo oman tarinansa siitä, millainen Samuel oli, millainen heidän suhteensa oli.
Samuel kertoi siitä, miten Laiden kanssa sujui. Sanoi että oli rakastunut ja juttu oli mahtavinta ikinä, mutta ei oikein osannut selittää, miksi juuri Laide oli niin erityinen. Oliko kyse Laiden luisevasta kropasta, karvaisista kainaloista, littanasta naamasta tai pienistä rinnoista? Sitä mietin, mutta en sanonut ääneen.

Samuelin kuvasta ei muodostu ristiriidatonta muotokuvaa. Khemiri hyödyntää kerronnassa jännityskirjallisuuden elementtejä, joilla hän koukuttaa lukijan matkaansa. Samalla kertomus kasvaa tarinaksi rakkaudesta, identiteetistä, syyllisyydestä, toiseudesta ja ihmisyyden ehdoista.
Syyskuussa Samuel puhui siitä, miten äärettömän onnellinen oli minun kanssani. Sanoi ettei pärjäisin ilman minua. Lokakuussa hän ehdotti, että alkaisimme suunnitella yhteistä matkaa ulkomaille ensi kesänä. Marraskuussa hän kysyi, halusinko saada lapsia ja jos halusin, milloin. Minä ajattelin: ainoa syy noihin sinun puheisiisi ja tunteisiisi on se, että tajuat minun loittonevan.
Kaikki se mitä en muista on uskomattoman hieno romaani tämän päivän yhteiskunnasta. Ehkä meidän on miltei helpompi lukea se naapuriin sijoitettuna pienen etäisyyden kautta. Loppujen lopuksi Samuelista rakentuva kuva ei ole eheä, vaan rosoinen ja yllätyksellinen, jopa rakkaudessa. Tämä on hyvin mielenkiintoinen kirja, jota ei kannata ohittaa. Lämpenin tarinalle yllättävän hitaasti, mutta kirjasta erkaneminen oli sitten paljon vaikeampaa.


Jonas Hassem Khemiri: Kaikki se mitä en muista
Alkeperäisteos Allt jag inte minns
Suomentanut Tarja Lipponen
Johnny Kniga, 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Kirjan ovat lukeneet mm. Lumiomena, Nanna ja Yökyöpeli hapankorppu lukee

6 kommenttia:

  1. Olen ihastellut kirjan kansikuvaa, todella hieno. Ja kirjastovarauksenkin olen tainnut tehdä kirjasta.
    Hyvää ystävänpäivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten totta, että tuon kansi on kaunis. Se vetosi minuunkin.

      Aion seuraavaksi pitää pienen tauon ja mennä kuvaamaan huopaohdakkeen. Likellä oli(SI) yksi hyvä paikka, mutta se on TÄHÄN ET SAA PYSÄHTYÄ PAIKKA, joten pitää mennä keskustaan. Haluan tuosta lajista talvikuvan. Jos huomasit AP:n kirjan, jonka esittelin, niin laitan valokuvina nuo talven törröt Siniunikon puolelle ma-pe.

      Mai Hyvää ystävänpäivää.

      Poista
  2. Hyvää ystävänpäivää, ja blogissani olisi sinulle haaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annika. Ja Hyvää ystävänpäivää. Mutta voi, minä tein juuri viime viikolla tuon haasteen.

      Poista
  3. "Lämpenin tarinalle yllättävän hitaasti, mutta kirjasta erkaneminen oli sitten paljon vaikeampaa." Täsmälleen sama olo! Tämä kestäisi useammankin lukukerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä saisi varmasti enemmän irti lukemalla uudelleen. Tämä kirja vuosi tuntuu hyvälle.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!