tiistai 12. toukokuuta 2015

Véronique Ovaldé Mitä tiedän Vera Candidasta




Rose Bustamente oli Vera Candidan isoäiti, ja ennen kuin hänestä tuli paras lentokalanpyytäjä meren tällä laidalla hän oli ollut Vatapunan kaunein huora.


Rosea ei koskaan kiusattu ensimmäisen ammattinsa takia, ei silloin kun hän vielä harjoitti sitä eikä sittenkään kun hän oli jättänyt sen. Naiset olivat kyllin herkkäuskoisia ajatellakseen että jos kylässä olisi yksi Rose, heidän miehensä eivät lähtisi etsimään kauempaa, ja he olivat kyllin ovelia kiittääkseen Rosea kun tämä teki sen, mitä he itse eivät enää niin usein halunneet tehdä, yhtä viekoittelevasti kuin he itse avioliittonsa alkuaikoina.

Ihastuin tähän kirjaan ensimmäisistä sivuista lähtien. Ranskalainen kirjailija yllätti minut täysin, sillä tarina sijoittuikin fiktiiviseen maailmaan jonnekin Karibianmeren tuntumaan. Kirjassa on jonkin verran maagisia elementtejä, mutta en veisi tätä maagiseen realismiin, vaan vertaan kirjaa enemmän Alice Hoffmanin Punaiseen puutarhaan.

Mitä tiedät Vera Candidasta kertoo neljän sukupolven naisesta sekä Itxagasta. Kirjan teemat ovat osin hyvinkin raskaita, sillä ne käsittelevät naisen elämänkaarta, vanhenemista, äitiyttä, selviytymistä, seksuaalisuutta sekä insestiä. Toisaalta tarinan naiset ovat itsenäisiä selviytyjiä, sillä nämä naiset eivät nojaa mieheen. Pidän itsenäisten, itsellisten ja vahvojen naisten tarinoista.

Olennainen kysymys on, voiko kohtalo periytyä läpi kolmen sukupolven, ovatko naisten elämät toisintoja elämien sarjassa? Voiko elämänkulkua muuttaa toiseksi? Mitä tiedän Vera Candidasta kertoo naisista, jotka pyrkivät selviytymään maailmassa, jonka säännöt ovat miesten laatimat. Rose Bustamente on kaunis huora ja myöhemmin lentokalojen pyydystäjä. Rose Bustamenten arjen kulun särkee Jeronimo, joka viekoittelee hänet huvilalleen. Rosen tyttären Violetten elämän tuhoavat alkoholi ja miehet. Hänestä ei ole huolehtimaan tyttärestään Vera Candidasta. Isoäiti ottaa vastuun ja kasvattaa Veran.

Kun pormestarin pikku veljentytär tuli ilmoittamaan Rose Bustamentelle, että tämän tytär oli löytynyt kuolleena mangrovepuiden juurelta, Rose vanheni hetkessä kymmenen vuotta.

Rose Bustamente oli tuolloin seitsemänkymmentäkolme vuotias. Hän piti itseään huonona äitinä, mutta sidettävänä isoäitinä. Todennäköisesti Violetta oli juonut liikaa ja vajonnut koomaan. Kuka Violettan oli jättänyt tuohon tilaa? Pormestarin poika, Violettan rakastaja kantoi Violettan pois.

Vera Candida päättää kuitenkin katkaista noidankehän ja karkaa viisitoistavuotiaana Vatapunan kaukaiselta saarelta mantereelle, mutta hän on jo tuolloin raskaana. Hänen on löydettävä koti itselleen ja tyttärelleen vieraassa Lahomerian kaupungissa. Hän hankkiutuu töihin eväskotitehtaaseen ja päättää selviytyä Lutkalinna asumuksenaan. Minkälaiset mahdollisuudet saa Monica Rose?

Kun Vera Candida kuulee kuolevansa puolen vuoden sisällä, hän jättää kaiken ja palaa Vatapunaan. Siitä kirja alkaa ja siihen kirja päättyy paluuseen 24 vuoden jälkeen. Väliin mahtuu niin toimittaja Itxaga kuin Monica Rose.

Véronique Ovaldé on kirjoittanut voimakkaan aistillisen ja elämänmakuisen tarinan, jossa on paljon pahaa, jossa selviytymisestään joutuu taistelemaan, mutta tarina ei ole kolkko tai synkkä. Ovaldé osaa kertoa tarinansa siten, että lukija jaksaa luottaa tulevaan. Lukujen otsikot rytmittävät tarinaa.

Alkuperäisteos on Ce que je sais de Vera Candida. Teoksen on suomentanut Ville Keynäs. Tämä on lukuelämys, joka kannattaa kokea.


Véronique Ovaldé Mitä tiedän Vera Candidasta
WSOY 2011. Kotikirjasto

Tämä kirja on luettu monissa blogeissa, mutta tässä muutama blogilinkki. Itse löysin tämän kirjan luettavakseni Marilta. Tämä on erittäin vahva kirja. Suosittelen.


Mari A:n kirjablogi

Pihin naisen elämää

6 kommenttia:

  1. Kyllä vaan. Vahva ja elämänmakuinen, kuten totesitkin. Luin tämän parisen vuotta sitten (ennen blogiaikaani)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä oli jännä löytö, paljon luettu. Nyt tarvon liejussa... nappaatko tuosta kirjan nimen? Itse tavasin muutaman kerran nimeä. että ei tuollaista nimeä voi olla. Jätän kesken, jos ei suju. Bloggaan, jos sujuu.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ehkä Coelhon kirjojen nimissä on samaa, totta. Hemingwayn lukemisesta on liian kauan.

      Poista
  3. Tämä oli aivan huikea kirja! Hienoa, kun toit sen näin ajan päästä taas takaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli. Nautin todella tämän kirjan lukemisesta. Luen näitä rästejä uutuuksien lomaan, joita on jäänyt. Olen saanut sinulta niin monta lukuideaa.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!