torstai 22. tammikuuta 2015

Antonio Muñoz Molina Täysikuu ja Espanja-Portugali



Hän etsi kasvoja, silmiä jotka olivat piilossa lymyävän sielun peili, tyhjä peili joka ei heijastanut mitään, ei katumusta eikä sääliä, ei ehkä edes poliisin pelkoa.

Antonio Muñoz Molina (1956) on espanjalainen kirjailija. Häneltä on suomennettu mm. Öinen ratsumies, Talvi Lissabonissa, Sefarad ja Madridin mysteeri. Kirjan alkuperäisteos Plenilunio ilmestyi Espanjassa vuonna 1997. Kirjan on suomentanut Tarja Härkönen.

Täysikuu on ensimmäinen lukemani teos Antonio Muñoz Molinalta. Luen tänä vuonna erityisesti espanjalaisten ja portugalilaisten kirjailijoiden teoksia tai näistä maista kertovia teoksia kuten Pascal Mercierin Yöjuna Lissaboniin, jonka luin jo viime vuoden lopulla. Sain tänään yhden vuoden odotetuimmista kirjoista eli Rufinin Vaellus Santiago de Compostelan kulkijat, joka sekin sopii tähän teemaan. Olen saanut erinomaisia vinkkejä Mari A:n kirjablogista. sillä hänellä on samanlainen projekti Espanjan osalta. Odotan vain hetkeä, että saan luettua Javier Mariasin Rakastumisia.
Täysikuu on psykologinen rikosromaani, joka käsittelee rikoksen ja syyllisyyden teemaa dostojevskiläiseen tyyliin. Kirjan keskeisin henkilö on kokenut, eläkeikää lähentelevä rikosylikomisario. Muñoz Molina kuvaa ihmisten tunteita eri osapuolien tuntemuksina, joten lukija pääsee niin rikostutkijan, naisopettajan kuin nuoren rikoksentekijän ajatuksiin.

Rikosylikomisario saa siirron eteläisempään maakuntakaupunkiin. Hän tulee Baskimaan Bilbaosta, missä hän on jahdannut terroristeja ja saanut pelätä jokaista askeltaan ETA:n takia. Kertojamme elää raskaassa elämänvaiheessa, kun vaimo on sairaalassa luhistuttuaan pelon vuosista. Kukin henkilöistä kantaa omaa taakkansa, ja jokaiselle menneisyys on risti. Rikosylikomisarion työpaineiden vuodet, vaimon vuosien syövyttämä pelko, murhaajan eletty, karu elämä, opettajan kariutuneen avioliiton pettymys sekä papin väärät liittymät – painavat näitä jokaista.  Kukaan heistä ei ole vapaa.

Ja oli mahdollista, että jo silloin kun alkoi antaa periksi pelolle ja hiljaisuudelle, siis ennen lopullista romahdustaan ja sairaalaan joutumistaan, vaimo oli päättänyt ettei ymmärtäisi enää mitään, ei edes yrittäisi, ei kysyisi enää mitään eikä haluaisi enää mitään muuta kuin istua hiljaa huoneessaan rautaristikot peittäviä kukkaverhoja katsellen, ojentaa käsivartensa kun piikin aika koitti, niellä kiltisti nunnan tuomat tabletit ja puristaa sen jälkeen huulet yhteen ja painaa päänsä kuin ehtoollisen jälkeen.

Rikosylitarkastaja selvittää kaupungissa tapahtunutta kammottavaa ja raakaa pikkutytön, Fatiman, murhaa. Tapaus on monimutkainen, vaikka poliisilla on murhaajan sormenjäljet ja verinäyte, niin silti syyllistä ei löydy rekistereistä.  Rikosylikomisario pohtii, minkälainen voisi olla murhaajan katse?  Hän kulkee ihmisjoukoissa ja etsii paljastavaa katsetta. Jesuiittakoulun opettaja, isä Orduña oli opettanut hänelle nuorena, että silmät ovat sielun peili. Hän on yhä kuin isähahmo tarkastajalle.

Rikosylikomisario etsi silmiä jotka olivat nähneet jotain niin hirveää, ettei sen muisto voisi koskaan haaleta tai häipyä pois, katsetta johon oli täytynyt jäädä jokin jälki tai seuraus rikoksesta, silmäteriä joista syyllisyys paistaa heti kun niihin katsoo, kuten lääkäri löytää pupilleista sairauden merkit kohdistaessaan niihin pienen taskulamppunsa.

Muñoz Molina tunkeutuu murhaajasurkimuksen ajatuksiin ja kuvaa onnettoman taustan ja surkean elämäntilanteen, mistä kaikesta murhaaja syyttää vain muita. Murhaaja hakee tekoonsa oikeutusta omista lähtökohdistaan. Toisessa tapauksessa hän tunaroi ja pikkuinen Paula pakenee kivuissaan yrittäen sulkea suutaan.

Muñoz Molinan tarinassa korostuu voimakkaasti se, että keskiössä ovat miehet, rikosylitarkastaja, isät ja murhaaja. Ainoa nainen on opettaja, Susana Greyn. Hänen ja rikosylikomisarion välille kehkeytyy rakkaustarina. Rakkaus on toivoa tulevaisuuteen. Täysikuu kuvaa myös pikkukaupungin arkea ja nykypäivää eri ympäristöissä.

Muñoz Molinan kerronta on sujuvaa sekä helppolukuista. Lauseet ovat välimerkkien loputonta jatkumoa, jossa alkaa kaivata pisteen armollisuutta. Lausetta joutuu kuljettamaan sivunkin verran. Täysikuu on surullinen ja kammottava tarina eritteineen, mutta Muñoz Molina hallitsee psykologisen kerronnan niin uskomattomalla tavalla, vaikka lukija voisi voida pahoin, niin hän ei voi. Lukija ymmärtää kammottavien tapahtumien välittämän merkityksen. Kirjailija kuvaa ihmiskohtaloita hetkissä, joihin ihminen ei ole ikinä valmistautunut, joihin hän on tahtomattaan ajautunut, joista ei ole ulospääsyä. Rikosylikomisarion vaimon kuva piirtyy hauraana taustalla, sillä hän elää omaa eristettyä elämää, tyhjyyttä täynnä olevassa tilassa sairaalan arjessa. Paulan isän tuska on läsnä raadollisena, ja rikosylitarkastaja turhautuu syyllisjahdissa.  Rikosromaaneissa loppu tulee aina hetkessä ja lässäyttää kertomuksen liian usein. Muñoz Molina testaa lukijaa ja pitää hänet otteessaan loppuun asti ja sen jälkeenkin. Ainakin tiedän haluavani lukea kirjailijan suomennetun tuotannon.

Antonio Muñoz Molina Täysikuu
Tammi 2003. Kotikirjasto.



Toivotan kaikille ihanaa viikonloppua, sillä itse aion hautautua apurahaviidakoiden suojiin ja sammalten kirjomaan, vuosatoja vanhaan kivimuurikuvaan. Kuvan tekeminen sinänsä ei ole ihmeellistä, mutta minulla on yksi pieni ongelma tunnustettavana, että olen hukannut ystäväni tekemät lajimääritykset. Näen, kuinka muurissa juoksisi lattarit koko sivun kuvassa. Hmm...


 Espanjalainen ja portugalilainen kirjallisuus


Aloitin tämän projekti jo viime vuonna ja jatkan toistaiseksi. Hyväksyn myös näihin maisemiin sijoitetun kirjallisuuden. Olen tutkinut kirjahyllyjäni, lukion äidinkielen kirjaa, ja kerännyt kirjojen nimiä Mari A:n kirjablogista ja Sonjan lukuhetkestä. Painotan nykykirjallisuutta. Ei, minä en aio lukea Aikamme lasta, vaikka se onkin kirjahyllyssä. Sain lukiossa tarpeekseni tuosta kirjasta. Listani muokkautuu ajan mukaan. Projekti ei pääty tähän vuoteen edes.

Koska kieli tai kansalaisuus ei ratkaise lukemaani, niin mukana on Pascal Mercier Yöjuna Lissaboniin, C. J. Sansom Talvi Madridissa, George Sand Talvi Mallorcassa, Antonio Tabucchi Kertoo Perereira jne. Otamme mielelläni vastaan vinkkejä kirjoista, joiden tapahtumapaikkana on esim. Madrid, Malaga, Lissabon, Barcelona, Espanjan aurinkorannikko, aito miljöö paikallisine väreineen.
Lisäilen  kk- merkinnät ehtiessäni. (kk keltainen kirjasto).

ESPANJA

Mercedes Abad  - Veri

Bernardo Atxaga - Obabakoak, Yksinäinen, Tuolla taivaalla kk
Alicia Giménez Bartlett - Petra Delicado ja merkityt tytöt
Maite Carranza –Noitien taistelu trilogia: Susiemon klaani, Jään valtakunta Odin taistelu
Camilo José Cela – Pascual Duarten perhe, Mehiläispesä, Masurkka kahdelle kuolemalle
Javier Cercas - Salamiin soturit, Valon nopeus
Albert Espinosa  - Pyydä luokse sun Tämän olen lukenut ja blogannut
Ildefonso Falcones - Fatiman käsi, Meren katedraali Tämä historiafiktio ei vain suju minulta.
Laura Gallego García - Idhunin kronikat
Adelaida García Morales - Etelä, Seireenien hiljaisuus, Vampyyrin logiikka
Belén Gopegui  - Aukko kartalla
Baltasar Gracián  - Maallisen viisauden käsikirja

Antonio Hill - Kuolleiden lelujen kesä, Kauniit kuolemat

Alicia Giménez Bartlett  - Petra Delicado ja merkityt tytöt

Juan Gómez-Jurado – Taivaspaikka, Kuolinkellot, Petturin merkki

Antonio Hill - Kuolleiden lelujen kesä

Eduardo Mendoza  - Kissatappelu, Ihmeiden kaupunki, Tulvan vuosi

Francesc Mirallesin & Álex Roviran - Lopullinen vastaus

Enrique Moriel - Ajattoman kaupungin varjot

Antonio Muñoz Molina -  Öinen ratsumies, Täysikuu, Sefarad, Talvi Lissabonissa

Elena Quiroga - Kastanjapuu

Arturo Pérez-Reverte - Flaamilainen taulu, Yhdeksäs portti vai Taistelumaalari Mikä on siedettävin?

Juan Manuel de  Prada - Myrsky

Nerea Riesco - Ars Magica

Manuel Rivas  - Timpurinkynä

Albert Sánchez Piñolin - Kylmä iho

Jorge Semprun - Kirjoittaminen tai elämä, Hyvästi kesiemme aurinko

Pablo Tusset -  Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua, Nauravat vainajat, Sian nimeen

Manuel Vazquez Montalban - Etelän kutsu, Kuolema keskuskomiteassa, Tatuoitu, Jumalten peli, Aleksandrian ruusu

Manuel Vicent - Jalokivisilmäinen tonnikala, Matissen morsian

Carlos Ruiz Zafón - Tuulen varjo, Enkelipeli, Taivasten vanki. Marina


PORTUGALI

Mariana Alcoforado Sisar Mariana rakkauskirjeet

José Luís Peixoto - Tyhjä taivas

José Rodrigues dos Santos -Einstein-koodi

José Saramago - Elefantin matka, Kertomus näkevistä, Toinen minä, Luola, Kaikkien nimet,
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, Kertomus sokeudesta,  Kivinen lautta,  Baltasar ja Blimunda


ESPANJAAN JA PORTUGALIIN SIJOITETUT TARINAT

Pascal Mercier -Yöjuna Lissaboniin
C. J. Sansom -Talvi Madridissa
George Sand -Talvi Mallorcassa,
Antonio Tabucchi -Kertoo Pereira 
Joel Haahtela -Tule risteykseen seitsemältä
George Orwell - Katalonia, Katalonia



6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoiselta vaikuttava kirja. Ei ihan tavanomainen dekkari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei tavanomainen, mutta dekkaria tuo sisimmissään on. Minusta tuo oli äärettömän mielenkiintoinen, helppotajuinen jne. Joku enemmän dekkareita lukeva osaisi verrata tuota johonkin. Lopun lukija elää kahdesti (ei ole spoilaus) siis se kuvataan toisen näkemänä ja toisen kokemana erikseen. Huikeaa. Siis nuo tunteiden erittelyt kautta kirjan erottavat se normidekkarista..

      Poista
  2. Este año como cada año, nuestro tren parara en alguna estación, depende de cada uno de nosotros dejar ir a la tristezas, miedos, frustraciones, malos momentos, desamor. Agradece a cada uno de ellos.. su compañía y sus enseñanzas, aunque hayan sido dolorosas, déjalos ir, déjalos bajar de este tren. Deseo que en esta parada, a tu tren suban miles de bendiciones, sueños alcanzables, amor, abundancia, fuerza y determinación para seguir tu viaje.
    Hoy en mi vagón quedaran puestos desocupados y espero te sientes a mi lado para compartir junt@s este nuevo viaje. FELIZ NUEVO COMIENZO EN ESTE AÑO 2015!!!

    VastaaPoista
  3. Piti tulla nyt kommentoimaan tätä vanhempaa postausta, kun muistin sen jossain vaiheessa käyneeni katsomassa. Hieno homma, että luet myös espanjalaisia tänä vuonna, saan minäkin lisää vinkkejä! Ja hei, kuvat toimii! Tulee heti inspiroitunut olo niistä. Mulla pari muutakin projektia menossa, mutta viimeistään alkukesästä taas espanjalaisten luo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulta minä sain idean kuviin, kuten kerroinkin. Oli ihanaa etsiä noita. Löysin joitain jopa omasta hyllystä. Eivät sanoneet mitään, heh. Marias on nyt etsinnässä. Kuvilla on ihmeellinen voima.

      Näin sinulla tämän kirjan Rouva Agathen rakkaus. Kun menin kirppikselle, niin se huuti yhdessä pöydässä: Hei minä olen täällä.

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!