Kukkia siellä, kukkia täällä – kukkia kaikkialla. Kukat eivät kuki vain
pihoilla vaan ne kukkivat myös rakennusten julkisivuissa, taideteoksissa,
suklaarasioissa, tapeteissa, pöytäliinoissa, vaatteissa, siis melkein
kaikkialla!
Kukkien lumoa on Turun Museokeskuksen uusin julkaisu kasvien
kulttuurihistoriasta. Kasvit ja kukat ovat kiehtova teema, sillä niiden maailma
on moninainen, kun niitä tarkastellaan niiden huvin, hyödyn ja perinteen kautta
ja huomioidaan niin kasvien kuin niiden kuvien käytön kirjo.
Kirjan kirjoittajat ovat pääosin Turun museokeskuksen tutkijoita. Kirjan ulkoasu on hieno ja taiton on tehnyt
graafikko Ulla Kujansuu. Kirjan ovat
toimittaneet Marita Söderström, Sanna Kupila ja Jenna Kostet. Kirjassa on upea kuvitus ja kuvakohtainen kuvaajaluettelo.
Kirjassa on yksitoista
lukua, joissa kuvataan kukkien moninaista roolia:
Aki Arposen artikkeli Värjäykseen
käytetyistä luonnonkasveista Suomessa
käsittelee tekstiilien värjäykseen käytettyjä luonnonkasveja Suomessa sekä värjäysmenetelmiä. Hän tuo esiin, että värjäystä on harrastettu esihistoriallisista ajoista lähtien, vaikka ensimmäinen suomenkielinen värjäyskirja on vasta vuodelta 1769. Tiesitkö, että paras keltainen väri saatiin keltasauramosta (Anthemis tinctoria), kun siihen lisättiin nokkosen (Urtica) juuria ja pieni määrä alunaa? Keltalieot ja koivunlehdet olivat tärkeimpiä kasveja, joilla värjättiin keltaiseksi ja pietaryrttiä käytettiin vihreän värin saamiseen.
käsittelee tekstiilien värjäykseen käytettyjä luonnonkasveja Suomessa sekä värjäysmenetelmiä. Hän tuo esiin, että värjäystä on harrastettu esihistoriallisista ajoista lähtien, vaikka ensimmäinen suomenkielinen värjäyskirja on vasta vuodelta 1769. Tiesitkö, että paras keltainen väri saatiin keltasauramosta (Anthemis tinctoria), kun siihen lisättiin nokkosen (Urtica) juuria ja pieni määrä alunaa? Keltalieot ja koivunlehdet olivat tärkeimpiä kasveja, joilla värjättiin keltaiseksi ja pietaryrttiä käytettiin vihreän värin saamiseen.
Kari
Hintsalan kirjoitus Turkista
Turkuun – tulppaanin kulttuurihistoriaa esittelee tulppaanin
kulttuurihistoriaa. Tulppaani on kotoisin Keski-Aasian vuoristoista, joista se
levisi kohti Välimerta. Tulppaani oli osmanien Turkissa suosittu kasvi ja
taidekäsityön kuva-aihe. Tulppaanimanian kautta laji kulkeutui myös meille.
Erityisen suosittu se oli meillä ryijyissä.
Merja
Strandén käsittelee tekstissään ruusuaiheisia tekstiilejä artikkelissaan Ruusuaiheiset tekstiilit Turun
museokeskuksen kokoelmissa. Ruusu on kiehtonut ihmisiä, ja kukkien
kuningattaresta on kirjoitettu, maalattu, muotoiltu ja kirjottu.
Johanna
Viitaharju tarkastelee artikkelissaan Aatteita ja eskapismia kirjotussa pöytäliinassa kasviaiheisia
kirjottuja pöytäliinoja. Kasvitaustainen ornamentiikka kuulu eurooppalaisen
koristetaiteen keskeiseen kuvastoon, ja siinä elävät vaikutteet kaukaisista
kulttuureista.
Tanja
Huikuri kirjoittaa seinävaatteen konservoinnista artikkelissaan Taitavasti kirjaillun kasviaiheisen seinävaatteen
konservointi. Varhaisissa kirjonta-aiheissa kuvattiin tavallisesti uskonnollisia
tai historiallisia tapahtumia. Materiaalin mukaan vaihtuivat kirjontatekniikat.
Päivi Kiiski
kertoo Kukkivasta menneisyydestä, jossa hän selvittää
Museokeskuksen kokoelmissa olevia kukka-aiheisia maalauksia. Kukkia on ihmisen
kulttuurihistoriassa käytetty hautalöytöjen perusteella jo paleoliittisellä
kivikaudella. Maanviljelykseen
siirtymisen myötä alettiin myös kasvattaa
kukkia. Meillä puutarhakulttuuri on melko myöhäinen ilmiö. Luostarien
yrttipuutarhojen jälkeen puutarhakulttuuri levisi vasta 1700-luvulla säätyläiskulttuurin
puutarhoihin ja sitä myötä muidenkin yhteiskuntaluokkien harrastukseksi.
Sanna Kupila
on perehtynyt
suklaarasioiden kukka-aiheisiin osissa Konvehteja
vai kukkia. Ylelliset suklaarasiat
ovat olleet alusta lähtien otollisia lahjoja, joita on annettu kukkakimpun kera
tai ilman. Kukka-aiheisen koristelun myötä se on välittynyt
kukkaistervehdyksenä yksinkin.
Kaarin Kurri
kirjoittaa rakennusten kasviaiheisista ornamenteista Kukkivissa julkisivuissa. Lukija pääsee
tutustumaa käsityömestareiden ja koristetaiteilijoiden työnjälkeen.
Eija Suna kirjoittaa
rakennusten sisätiloissa kukkivista tapeteista artikkelissa Kasvavat ja kukkivat tapetit. Sanalla
tapetti on alkujaan käsitetty seinällä pidettäviä kudottuja tekstiilejä,
myöhemmin myös pellavakankaalle maalattuja seinän päällysteitä. Tapeteista
välittyy rakennuksen historiaa ja sen asukkaiden mieltymyksiä. Tapettien on
annettava kertoa oma tarinansa usein kerrostumina.
Satu
Reinikka kertoo kaupungin katukuvassa näkyvistä veistoksista osassa Urbaanit kukkapenkit. Terttu
Lempiäinen käsittelee artikkelissaan Qwenselin
talon sisäpihan kasveja keskiajalta nykypäivään. Turun apteekkimuseon eli Qwenselin
talon kasvillisuusinventointi osoitti, että pienen kaupunkipihan
rikkakasvilajisto voi säilyä samankaltaisena vuosisatoja. Pihalla esiintyvistä
kasveista pähkinäpensas kuuluu jo kivikaudella käytettyihin hyötykasveihin.
Kukkien lumoa avaa lukijan havaitsemaan kukkien olemassaolon laajuuden.
Kukat eivät kuki vain puutarhassa ja maljakoissa. Osa kasveista on kulkeutunut
meille aiemmin kuva-aiheena ja vasta myöhemmin viljeltynä. Kasveja on kuvattu
niin ryijyissä, seinävaateissa, tyynyissä, pöytäliinoissa, rakennusten koriste-ornamentiikassa,
seinäpinnoissa, katoissa jne. Niiden käyttökirjo on loputon, Kukat ovat koristaneet ja
hehkuneet vuosisatojen ajan ympärillämme. Kukkien lumoa on upea kirja kasvien
kulttuuriperinnöstä.
Terttu Lempiäinen tuo esiin myös tärkeän aiheen eli elävän kulttuuriperinnön säilymisen ja sen arvon. Itse olen kiinnostunut eniten elävien kasvien roolista sekä elävästä kulttuuriperinnöstä, joten viihdyin lukujen Värjäykseen käytetyistä luonnonkasveista Suomessa, Kukkivasta menneisyydestä ja Qwenselin talon sisäpihan kasveja keskiajalta nykypäivää artikkelien parissa. Eniten jäin kaipaamaan keskiaikaisten kirkkojen rikasta kasvien kuvamaailmaa ja kasviornamentiikkaa käsittelevää katsausta. Kukilla on merkittävä rooli seinämaalauksissa, kattoholveissa, saarnatuoleissa ja niiden baldakiineissa sekä kirkkotekstiileissä niin kuvina kuin koristeveistoksina. Elävillä kukilla oma osansa ja liturgiset värinsä kirkkovuoden aikana ja ennen vanhaan kirkkokimpuilla oli merkityksensä.
Terttu Lempiäinen tuo esiin myös tärkeän aiheen eli elävän kulttuuriperinnön säilymisen ja sen arvon. Itse olen kiinnostunut eniten elävien kasvien roolista sekä elävästä kulttuuriperinnöstä, joten viihdyin lukujen Värjäykseen käytetyistä luonnonkasveista Suomessa, Kukkivasta menneisyydestä ja Qwenselin talon sisäpihan kasveja keskiajalta nykypäivää artikkelien parissa. Eniten jäin kaipaamaan keskiaikaisten kirkkojen rikasta kasvien kuvamaailmaa ja kasviornamentiikkaa käsittelevää katsausta. Kukilla on merkittävä rooli seinämaalauksissa, kattoholveissa, saarnatuoleissa ja niiden baldakiineissa sekä kirkkotekstiileissä niin kuvina kuin koristeveistoksina. Elävillä kukilla oma osansa ja liturgiset värinsä kirkkovuoden aikana ja ennen vanhaan kirkkokimpuilla oli merkityksensä.
Marita Söderström, Sanna Kupila & Jenna
Kostet (toim.). Kukkien lumoa.
Turun Museokeskus 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.
Onko tässä kirjassa kuvia, kun ei ollut kuvaajien nimiä ?
VastaaPoistaTässä on upea kuvitus. Kuvamaailma on todella runsas ja monipuolinen. Kuvissa on kuvakohtaisesti TMK / kuvaajan nimi. Olen huonosti perehtynyt kuvien käytön luvallisuuteen eli näytesivujen ottoon kameralla. Olen päätynyt lukijoiden kannalta tylsään ratkaisuun, että en pyydä kustantajalta kuvia, koska aikani ei riittäisi sellaisen blogin pitoon. Sen sijaan ruokakirjoissa teen usein yhden ruoan ja kuvaan sen. Eli lukija joutuu tyytymään minun tasooni toteuttaa ruoka. Hmm. Kuten arvata saattaa, niin haen tästä lähdetietoa omaan projektiini.
PoistaKiitos bloggauksesta. Tuntuu tosi mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaTämä on ihana ja monipuolinen kirja. Kirjan kuvitus on todella mahtava. Suosittelen.
PoistaKiitos kirjavinkistä!
VastaaPoista