John Williams (1922) oli amerikkalainen kirjailija sekä
yliopisto-opettaja ja tutkija. John Williamsin Stoner ilmestyi alun perin
vuonna 1965. Kirja sai kuitenkin uuden elämän ilmestyessään uutena painoksena
vuonna 2006, jolloin sitä myös käännettiin useille kielille. Stoner on tavoittanut niin lukijat kuin
kriitikot. Kirjan on suomentanut Ilkka Rekiaro. Myös Williamsin romaani Butcher’s Crossing suomennetaan.
Stoner on hyvin erikoinen kirja ilmestymishistoriansa takia. Kirjoissa on usein
kustantajien korulauseita edistämässä myyntiä, mutta tässä kirjassa niille
pystyi vain nyökyttelemään hyväksyntää. Ian McEwan kiteyttää ajatuksensa näin:
”Olen ihmeissäni, että näin hyvä romaani
jäi ilman laajaa huomiota niin pitkäksi aikaa.” Stoner on
luettava aikansa kehyksissä useammastakin syystä.
Stonerin miljöö on
yliopisto, joka on konservatiivinen ja moniin tapoihin kangistunut instituutio
ja vielä vanhoillisempi yliopistosta riippuen. Valtataisteluiden konfliktit siirtävät syrjään
ihmisiä vallan mahdilla, jossa heikompi syrjäytyy. Willliams välittää tuon instituution
karikot, ainaisen kilpailun ja hierarkkisen elämän. Tapahtumien aikakehys alkaa
vuodesta 1910, johon myös sota antaa sävynsä. Lukija, joka tuntee Jane Austenin
maailman ja Virginia Woolfin kulissit, lukee kirjan nauttien.
Stonerin teemat ovat
rakkaus, rakastamisen vaikeus ja epäonnistumisten taakka. Kirjassa on selkeä
juoni eli ihmisen tarina, joka kulkee aikajanaa uskollisesti seuraten. Se ei ole vaikeatajuinen, ei edes
hidassoutuinen. Tarinassa on surullinen perusvire, kun elämä kulkee
tapahtumasta toiseen ja epäonnistumisesta toiseen. Kirjan kanssa on pakko
hengähtää. En kuvaisi siltikään kirjaa
ankeaksi, vaan sanoisin rohkeasti, että William Stoner elää hyvän elämän. Ei hänen elämä ole edes huono akateemisen mittapuun mukaan, sillä apulaisprofessuuri on hyvä meriitti. Stoner on ihmisenä hieman naiivi, hyväuskoinen
ja ylitoiveikas. Ennen kaikkea hän toivoo avioliitoltakin niin paljon, jopa
sentimentaalisin odotuksin.
Stoner oli nyt elämäntilanteessa, jossa hänen mieleensä nousi yhä useammin niin kauhistuttavan yksinkertainen kysymys, ettei hänellä ollut edellytyksiä kohdata sitä. Hän mietti, oliko hänen elämänsä elämisen arvoista, oliko se milloinkaan ollut.
Kirjan kertoja on William Stoner, jonka elämää kuvataan nuoresta
opiskelijapojasta eläkeikään. William Stoner varttuu vaatimattoman maalaistilan
poikana ja lähtee opiskelemaan yhdeksäntoistavuotiaana maataloutta, mutta
vaihtaa myöhemmin englannin kieleen ja kirjallisuuteen. Valmistuttuaan Stoner
palkataan opettajan virkaan yliopistolle. Hän menee naimisiin Edith Bostwickin
kanssa. He saavat lapsen, Gracen. Edith on vain liian voimaton huolehtimaan
kodista niin ennen raskauttaan kuin jälkeenkin, joten Stonerin vastuulle jää
paljon, mukaan lukien Gracen kasvatus.
William Stoner on lojaali työlleen, mutta elämä tuottaa vain pettymyksiä vuosikymmenestä toiseen. Hänen ainoat intohimot ovat rakkaus ja opiskelu, mutta hän tuntee epäonnistuneensa molemmissa. Williams on tunteiden ja empatian välittämisen tulkki. Lukija tuntee olevansa läsnä Stonerin työhuoneissa kirjojen ja paperien keskellä jakaen hänen intohimonsa sen eri alueilla.
William Stoner on lojaali työlleen, mutta elämä tuottaa vain pettymyksiä vuosikymmenestä toiseen. Hänen ainoat intohimot ovat rakkaus ja opiskelu, mutta hän tuntee epäonnistuneensa molemmissa. Williams on tunteiden ja empatian välittämisen tulkki. Lukija tuntee olevansa läsnä Stonerin työhuoneissa kirjojen ja paperien keskellä jakaen hänen intohimonsa sen eri alueilla.
Hän oli tavalla tai toisella suhtautunut intohimoisesti elämänsä jokaiseen hetkeen ja kenties varauksettomammin juuri silloin kun ei ollut edes tiennyt tekevänsä niin. Se oli intohimoa, mutta ei hengen eikä lihan intohimoa vaan voima, joka käsitti ne molemmat kuin ne olisivat olleet yhtä rakkauden materiaa, ainetta josta rakkaus muodostuu, Tuo intohimo sanoi naiselle tai runolle mutkattomasti: Katso! Minä elän.
Stoner on
ensimmäinen tänä vuonna lukemani 2015 ilmestynyt kaunokirja. Luin maaliskuun alussa 2014 Michele Lesbren Punaisen sohvan ja tiesin heti sen sijoittuvan kolmen parhaimman joukkoon omissani. Sain
Stonerista ennakkokappaleen viime perjantaina ja luin sen välittömästi. Stonerin uusintapainosta mainostettiin näin: the must-read novel of 2013. Kirja on todellakin lukemisen arvoinen. Olen vakuuttunut,
että rankkaan tämän kirjan vuoden parhaana sijoille 1-5, vaikka en ole edes
muita lukenut!
Liitän mukaan
englanninkielisen kirjan asun, joka on hyvin onnistunut. Kirja ilmestyy 26.2, mutta kirjassa ei ole embargoa, joten blogitekstin saa tehdä jo nyt. Jokin tuossa tekstin viereisessä kannessa ihastuttaa minua, sillä en saa silmiäni siitä irti.
John Williams Stoner
Bazar 2015. Ennakkokappale. Kiitollisena.JK. Huomiothan, että Image 1/2015 helmikuu esittelee myös tämän kirjan s. 77 Juha Itkonen. Artikkeli on erinomainen.
Odottelen Stoneria kirjastosta. Olen erinäisistä lähteistä kuullut tästä paljon hyvää ja kirjoituksesi vahvisti tunnelmaa, että tähän teokseen kannattaa tutustua.
VastaaPoistaSuosittelen. Hieno kirja. Ja joiltakin osin kuvaus ei ole muuttunut laisinkaan, hmm.... tai on jopa koventunut. Pidin todella tästä kirjasta.
PoistaMinä aloittelin tätä eilen ja uskon lukevani yhtä vuoden parasta käännöskirjaa.
VastaaPoistaWau, sinäkin tunnet samoin. Minä tunsin alusta lähtien tuon tunteen myös. Säilyykö sinulla tunne loppuun? Lisään sinun linkin. Olisi hienoa, jos kertoisit tänne luettuasi. Hieman rästissä yksi pieni suunnitelma, kun luin tuota koko viikonlopun ja tein Blogistanian parhaat eli väännän nyt tekstiä koneella. Kommenttien hyväksyminen antaa sentään tauon.
PoistaUlla, vaikutuin ja vakuutuin kirjan esittelystäsi niin, että tilasin sen äsken alkukielisenä Adlibriksestä juuri tuolla kannella, mikä on sinun postaukseni lopussa.
VastaaPoistaMinusta suomalaisen kirjan kansi on upeista upein. Se vetää puoleensa hartaudellaan.
Itse asiassa mietin, että tämä kirja olisi kiva lukea englanniksi, koska tarina on yksinkertainen. Ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan. Joskus saa miettiä suomea, että mitä kirjassa sanotaan. Suomalaisen kirjan kansi on hieno, mutta laitoin tuon toisen, koska se puhutteli minua niin voimakkaasti. Tuo kansi on kuin tuo tarina. Aivan kuin ne täydentäisivät toisiaan. Tuo kirja ansaitsee lukemisen.
PoistaLuin ja bloggasin tästä juuri. Vaikutuin todella paljon, miten hieno kirja, vaikka alkuun voi kuvitella muuta. Olen ihan sanaton, ihme, että sain edes blogatuksi!
VastaaPoistaIhanaa, että tunsit samoin. Samoin minulla oli niin vaikea saada ulos tarpeeksi sanomatta liikaa. En halunnut spoilata. Minusta tuntuu, että tuo toinen kansi puhui sen, mitä yritin sanoa. Halusin vain viestiä, että lukekaa tämä kirja.
PoistaSanattomaksi tämä veti minutkin. Mielettömän hieno romaani.
VastaaPoista