Marco Malvaldi Viiden korttipeli

Marco Malvaldi on italialainen kemisti, joka kirjoittaa Bar Lumen murhat –dekkarisarjaa. Viiden korttipelin alkuperäisteos on julkaistu jo 2007 (La briscola in cinque). Teoksen on suomentanut Inkeri Koskinen.

Massimon Bar Lumeen tulee aamuyöllä viiden jälkeen juopunut henkilö, joka kyselee puhelinta ja soittaa poliisille: Kuulkaas olisi sellaista asiaa, että löysin äsken kuolleen tytön roskalaatikosta, ihan tosiaan kuolleen, siitä olen varma. Vastaaja katkaisee puhelun, mutta Massimo on kuullut sen, ja lähtee yhdessä tarkistamaan parkkipaikan roskiksen. Paikalle saapuu komisario Fusco joukkoineen. Jälleen kerran poliisi on tietenkin yksinkertainen ja  asioita sekoittava  alusta alkaen.

Massimon baarissa oleilee neljän paikallisen muodostama eläkeläispoppoo. Nämä kuluttavat aikaansa baarissa, pelaavat korttia ja levittävät kylän juoruja ajatustakin nopeammin eteenpäin. Massimo ei haluaisi olla murhan kanssa tekemisissä, mutta kun kaikki juorut ja osapuolet käyttävät hänen baariaan, kuulee hän väistämättä asioita, joita sitten yhdistelee päässään. Hän uskoo, että komisario Fusco on pidättänyt väärän henkilön ja lopettanut tutkimukset liian aikaisin.

Ukkojen seura tekee kaltaisekseen, hän ajatteli. Alan selvästi muuttua vanhaksi juoruämmäksi. No niin, Massimo, pidä huoli omista asioistasi ja palaa baariin, työt odottavat.

Malvaldi kuvaa Massimon ja neljän papparaisen luonteet hyvin. Tapahtumapaikkana on kuvitteellinen Pivaten rannikkokylä lähellä Pisaa. Valitettavasti Malvaldi ei juuri kuvaile tapahtumien miljöötä, sillä ne antaisivat oman lisänsä. Vain kuumuus häiritsee Massimoa. Mietin myös, miten paljon murhia mahtuu pieneen kylään, jos sarja jatkuu.

Ei ole liian kuuma juoda kahvia. On liian kuuma keittää kahvia. Vai haluaisitko todella panna minut tuon turkkilaisen saunan eteen hikoilemaan kuin härkä? Kurjan laihan kahvin vuoksi, josta ei tulisi erityisen hyvää tämän kaamean kosteuden takia? Ota kunnollinen jäätee.

Viiden korttipeli on nopealukuinen. Se on painettu isolla fontilla, harvalla rivivälillä ja sivujakin on vain  231. Se on kepeä, huumorin sävyttämä ja harmiton dekkari. Juoni on mutkaton, joka ei juuri rönsyile. Mysteeri ratkotaan Massimon päässä eli se on eräänlainen Poirot-mukaelma. Baarinpitäjä dekkarstina on vaihtelua ja aika uskottavakin. Kukapa tuntisi kyläläisensä paremmin? Viiden korttipeli on kuin risteytys Isä Camilloa ja Vish Puria. Olen valmis lukemaan loputkin Malvaldin Bar Lume -dekkarit, jos ne vain suomennetaan.  Donna Leonin dekkareihin en ole saanut koskaan makua. Pidin kovasti Malvaldin tapahtumien leppoisasta tunnelmasta, sillä murhat ratkotaan enemmän älyllä kuin toiminnalla tai väkivallalla.

Marco Malvaldi Viiden korttipeli – Bar Lumen murhat

Tammi 2014. Kustantajalta. Kiitoksin.

Viiden korttipeli on luettu myös blogissa:  Oksan hyllyltä