Paul Auster Illuusioiden kirja

Paul Auster (1947) on Yhdysvaltain arvostetuimpia nykykirjailijoita, joka on julkaissut runoja, esseitä, näytelmiä ja muistelmia. Alkuperäisteos on The Book of Illusions (2002). Kirjan on suomentanut Erkki Jukarainen vuonna 2002.


Paul Auster merkitsee minulle kirjailijaa, jonka suhteen olen ailahtelevainen, jonka toisista kirjoista pidän paljon ja toisista en pidä niinkään. Tämäkin lienee kuitenkin parempi vaihtoehto kuin pariskunnan toisen osapuolen, Siri Hustvedtin, kohtalo, jolle en syty laisinkaan. Illuusioiden kirja kuuluu suosikkeihini. Pidän tarinasta alusta lähtien loppuun asti. Talvipäiväkirja, Sattumuksia Brooklynissa, Näkymätön viehättävät minua, mutta Mielen maisemissa jätti minut kylmäksi. Paul Auster kuuluu minulla Michael Cunninghamin ja John Irwingin joukkoon, joiden kirjoja kerään ja luen. Vastaavanlaista yhtä vahvaa naiskolmikkoa minun on vaikea löytää, ehkä Joyce Carol Oates, Carol Shields ja Margaret Atwood. Haluaisin antaa naiskolmikolle määritelmän, jotka toimivat aktiivisina kirjailijoina ja miellyttävät minua tyylillään. Selvästikin määritelmässäni on paha ongelma, kun Carol Shields putoaa pois. Vielä pahemman kolauksen koen, kun myönnän, että aivan tämän vuoden alussa olen huomannut, että olen heivaamassa yhden oman kirjakaanoni kirjailijan pois. Valtaako Anne Tyler Shieldsin ja Alice Hoffmann Atwoodin paikan, vai miten tässä käy? Olen tyrmistynyt. Ainakaan se ei ole Siri. Olen luokitellut Atwoodin Orjattaresi scifiksi, mutta hänen nykyistä tuotantoa luonnehditaan spekulatiivisen fiktio -termin alle. Siihen en lähde. Kaikki alkoi Kivettyneistä leikeistä, mutta olen tullut tieni päähän. En tarkoita, ettenkö voisi pitää spefistä, en, mutta se on genre, joka ei ole ominta aluettani.

Illuusioiden kirja alkaa lauseella: "Kaikki luulivat Hector Mannin kuolleen". Auster tarjoaa näin ensimmäisen illuusion. Voimme olettaa tuosta aloituksesta, että tulemme tutustumaan tähän henkilöön. Avaus antaa myös oivalluksen, että kuolemassa on epävarmuutta, että ihmiset luulevat tuon nimisen henkilön kuolleen eli lukija terävöityy miettimään, että mies saattaakin olla elossa.


Illuusioiden kirja on psykologinen romaani, jossa on Austerin tutut teemat minuudesta ja sen rajoista. Mikä on identiteetti eri nimien, identiteettien ja roolien jälkeen? Kirjassa on dekkarigenren sävyjä ja hirtehisiä kohtauksia. Auster on mestarillinen tilannekuvien luomisessa. Tarinan päähenkilöt ovat collegeprofessori David Zimmer ja kadoksissa oleva mykkäelokuvien tekijä Hector Mann.


Zimmer elää ja rypee keskellä suruaan. Hän on kadottanut elämänhalunsa menetettyään vaimonsa ja pienet lapsensa lento-onnettomuudessa. Hänellä on vain työnsä, joka antaa jonkinlaisen merkityksen hänen elämälleen, ainakin joinakin hetkinä, ainakin selvimpinä. Zimmer jättää vakituisen opettajantoimensa ja uppoutuu unohdetun mykkäelokuvien tekijän Hector Mannin tuotantoon ja elämään. Zimmer julkaisee tämän miehen elämäkerran. Hän etsii vastauksia moniin, outoihin kysymyksiin. Kun Zimmerin teos Hector Mannin hiljainen elämä ilmestyi vuonna 1988, niin kukaan ei ollut kuullut Mannista kuuteenkymmeneen vuoteen. Kirja ei kertonut paljoakaan Hectorin elämästä, vaan se keskittyi Mannin filmeihin.

Hyvästejä jättämättä tuo Hector Mann lähti elämästään, hän vain käveli ulos vuokraamastaan talosta hyläten kaiken. Kukaan ei pystynyt kumoamaan tai vahvistaman huhuja, sillä hänen ruumistaan ei löytynyt. Yhden tarinan mukaan hän oli tehnyt itsemurhan ja toisen tarinan mukaan hän oli palannut synnyinmaahansa Argentiinaan jne. Kukaan ei ollut kuullut hänestä vuoden 1929 jälkeen. Hän oli kadonnut ja unohtunut tyystin kuin menneisyyden mykkäelokuvat, sillä elokuvissa oli uudet näyttelijät ja äänet.

"Hän katosi. Hän jätti taakseen kaiken paitsi päällään olleet vaatteet ja lompakossa olleen käteisen rahan, ja kymmenen aikaan seuraavana aamuna hän istui jo Seattlen-junassa matkalla kohti pohjoista. Hän uskoi ilman muuta jäävänsä kiinni".

Sitten eräänä päivänä David Zimmer saa kirjeen Frieda Spellingiltä (rva Hector Mann), jossa kerrotaan Mannin olevan elossa, tosin kuolemaisillaan. Zimmer ottaa asian huonona pilana. Zimmer saa mietittäväksi, mitä ja miksi on tapahtunut kaikkien näiden vuosien aikana.

" Hänen tarkoituksenaan, Alma kertoi, oli rimpuilla itse asettamiensa ankarien rajoitustensa alla, tehdä elämästään mahdollisimman epämukava.

…. Hänen päätöksissään ei ollut tietoakaan säännönmukaisuudesta, Alma selitti….

Hänen katumuksensa oli alituisen muutoksen tilassa ja rangaistukset, joita hän itselleen langetti, muuttuivat sen mukaan mitä hän piti kulloinkin suurimpana puutteenaan."

Frieda Spellingin yhteydenotto suistaa Zimmerin tapahtumien keskelle ja monien vastausten äärelle Alma Grundin seurassa. Alma saapuu hakemaan Zimmeria New Mexikoon Mannin luokse tämän ranchille. Elokuvaohjaaja haluaa esittää tutkijalle salassa olleet elokuvansa.

Tämä on sirpaleiden kirja, suruista ja puolittain mieleen palanneista unista koostettu ja tarinan kertominen vaatii minua rajoittumaan vain niihin tapahtumiin, jotka kuuluivat sen piiriin.

Kirjan lopussa on kulunut 11 vuotta Zimmerin käynnistä New Meksikossa, ja sen ajan kertojamme on vaiennut niin Almasta, Hectorista kuin Friedasta. Sillä kuka sellaista tarinaa olisi uskonut, jos olisin yrittänyt kertoa? Kirja loppuu illuusioon, että jos joku löytää Alman kätkön, niin illuusio alkaa uudelleen.

Paul Austerin kirja on upea lukukokemus, joka pitää otteessaan loppuun asti. Illuusioiden kirja on tunnusomaisinta Keltaista kirjastoa. Olisin lukenut tämän kirjan jopa laveampana, sillä en olisi halunnut päästä tarinan loppuun. Auster on tarinankertoja, jonka seurassa viihdyn, joiden henkilöhahmoja en unohda.


Paul Auster Illuusioiden kirja
Tammi Keltainen pokkari 2014. Kotikirjasto.