Danielle Trussoni on yhdysvaltalainen/ranskalainen
kirjailija, joka on saavuttanut teoksillaan huomattavaa menestystä. Englanninkielinen
alkuteos Angelopolis ilmestyi vuonna
2013. Ensimmäinen osa Enkelioppi
sisälsi paljon pohdiskelevia ja paikoin varsin puuduttavia tekstejä Nooasta ja
Raamatusta. Lainaukset Genesiksestä ja
Eenokin kirjasta ovat pitkiä. Enkelikaupungin on suomentanut Turun yliopiston
suomentajaseminaari Hilkka Pekkasen johdolla.
Verlainen ensimmäinen mielijohde oli huutaa Evangelinelle, mutta hän ei
saanut ulos ääntäkään. Pelko ja hirvittävä petetyksi tulemisen tunne valtasi
hänet. Envangeline oli petttänyt hänet ja, mikä pahinta, valehdellut heille
kaikille.
Näin päättyy Verlainen ja Evangelinen tarina Enkeliopissa (Angelology 2010). Enkelitutkijat tietävät, että keskuudessamme elää
useanlaisia enkeleitä, joita tavalliset ihmiset eivät tunnista. Pahimpia kaikista ovat langenneiden enkeleiden
ja ihmisten jälkeläiset, jättiläiset eli nefilit. He hamuavat maailmanvaltaa ja
heidät voi pysäyttää vain enkelitutkija Verlaine, joka on omistanut elämänsä
taistelulle nefileitä vastaan.
Verlainen kyky nähdä olennot niin selvästi oli
sekä lahja että kirous. Se oli kyky, jonka hän oli huomannut aloitettuaan
työnsä enkeliopin parissa kymmenen vuotta aikaisemmin. Hän näki enkelien
siipien koko kirjon. Hän oli syntynyt enkelinmetsästäjäksi.
Enkelikaupungissa tarina jatkuu kymmenen vuotta myöhemmin, kun
enkelimetsästykselle työnsä pyhittänyt Verlaine saa kutsun Eiffel-tornin
juurelle raadellun enkelin murhapaikalle. Murha osoittautuu myöhemmin
harhautukseksi ja emienkeli Eno on myös erehtynyt enkelistä. Tämän takia Eno
kaappaa Evangelinen ja tästä tapahtumat alkavat.
”Ei.” Evangeline pudisti päätään vakavana. ”Se oli vain
joku nefili, joka muistutti minua. Panin henkilöllisyystodistuksen hänen
taskuunsa ja annoin emin luulla, että se oli minä.”
Verlaine ja hänen esimiehensä Bruno matkaavat
Fabergén munasta saamansa vihjeen perusteella Pietariin Eremitaasiin, jossa
venäläinen enkelitutkija Vera ottaa heidät vastaan aamuyöllä (varsin nopeaa
siirtymistä, kun puolenyön aikaan oltiin Eiffel-tornilla). Täältä Bruno
johdattaa heidät Nadjan antiikkikauppaan, jossa osoittautuu, että Rasputinin
kukka-albumi on ratkaiseva tekijä selvitettäessä asiaa tsaariperhe Romanovien
osalta. Tärkeää osaa näyttelee myös Nooan tekstit ja hänen tuhannet arkkiin keräämänsä
kasvilajien siemenet.
Ja me selitimme Nooalle heidän sairauksiensa kaikki lääkkeet ja niiden
viettelykset, kuinka hän voisi parantaa heidät maan yrteillä. Ja Nooa kirjoitti
kirjaan kaiken, niin kuin opetimme, kaikista rohdoista. Niin pahoja henkiä estettiin
vahingoittamasta Nooan poikia.
Rasputinin albumi sisältää elintärkeän
reseptin ja sen tarveaineet: tarvittavaan seokseen tarvitaan tuhannesta
kukkalajista jokaisesta tuhat terälehteä. Tällainen määrä ei mahdu mihinkään
albumiin, vaan se olisi noin metrin korkuinen kasa. Samoin kirjassa puhutaan
”lajikkeista”, kun tarkoitetaan lajeja. (Eli mikä on alkuperäisen tekstin sana,
sillä se tuskin on lajike). Nooalla oli myös ”kirja” (papyrus?). Poistuessaan
antiikkikaupasta Verlainen ja Brunon kimppuun hyökätään ja muna varastetaan.
Kuin ihmeen kaupalla joukko venäläisiä enkelitutkijoita ilmestyy apuun, ja
Verlaine vain kävelee poimimaan munan Enon viitantaskusta. Hieman liian
yksinkertaistettua!
Bruno viittoi muita metsästäjiä seuraamaan, lähestyi Enoa ja antoi
Verlainen edetä rinnallaan. Eno ei perääntynyt. Verlaine arveli munan olevan
Enon viitantaskussa ja onnistuikin sieppaamaan sen.
Vera jatkaa matkaa Bulgariaan Mustan Meren
rannalle tohtori Azovin luokse, joka opastaa hänet 110 vuotiaan Raphael Valkon
luokse, johon lähelle Vartijat on vangittu maanalaiseen luolaan. Loukkaantunut
Verlaine ja Bruno jatkavat Trans-Siperian pikajunalla kohti Siperiaa, jossa
Enkelikaupunki sijaitsee ydinvoimalan alle louhituissa tiloissa. Enkelikaupunki
(huono käännös) on todellisuudessa maan alle louhittu valtaisa vankilarakennus, jossa
säilytetään 20.000 vangittua enkeliä.
Evangelinen tausta selviää isoisä Raphael Valkon
luona. Aivan kirjan lopussa Evangelinelle tarjotaan mahdollisuutta jatkaa
elämää tavallisena ihmisenä tohtori Valkon tekemällä seoksella, mutta tämä jää
kesken samoin kuin Evangelinen ja Lucienin rooli. Enkelikaupungissa tapahtumat etenevät vauhdikkaasti. Kirjailijalla lienee
ollut kiire jatko-osan työstämisessä, koska tapahtumia ei selitetä tarpeeksi ja
tapahtumasta toiseen siirrytään aivan yllättäen. Tarinan tapahtumakulut ja
kuvaukset ovat paikoin utopistisia. Mahdottomistakin tilanteista selviydytään ilman
sen kummempia ongelmia. Verlaine loukkaantuu vakavasti useamman kerran, mutta seuraavassa
hetkessä hän on taas kunnossa.
Jana seisoi junan katon reunalla tasapainoillen kuin nuorallakävelijä, ja
nouseva aurinko leimusi hänen tukassaan. …
Bruno kulki läpi tuulen ja kulki vaunun metallikaton toiseen päähän. Kengät
upposivat katolle kasautuneeseen lumeen. Jalat tuntuivat polttavan kuumilta,
mutta turtuivat hetkessä tunnottomiksi. Hän hyppäsi vaivatta ensimmäisen vaunun
katolta toiselle, mutta kolmannen vaunun katolla oli jäätä, ja hän horjahti ja
kaatui.
Kirjasta löytyy myös epäjohdonmukaisuuksia
ratkaisevien ainesosien kohdalta. Tämä tietysti voi olla käännöksessäkin
syntynyt sotku:
(s. 146-147) ”Löytyykö
siemenkokoelmastanne silfonia?”
”Sitä on
täällä”, Azov sanoi. Hän otti pienestä laatikosta metallirasian, avasi rasian
lukon ja nosti esiin silkkipussin. Azov kumosi pussin sisällön pöydälle, ja
ulos kierähti yksi ainoa kellertävänruskea ja vihreätäpläinen siemen. ”Minulla
on jäljellä vain tämä”, Azov sanoi. ”Toisen annoin tohtori Raphael Valkolle
vuonna 1985”.
(s. 217) ”Pussissa,
jonka annoit minulle vuonna 1985, oli kaksi siementä”, Valko sanoi.
Kirjan genre on fantasiamainen trilleri, mutta lisäksi sitä maustaa niin historia, rakkaus kuin mytologia. Fiktiiviseen tarinaan mahtuvat niin Nooa, John Dee, John Milton ja Romanovit kuin Fabergén munat. Kokonaisuudessaan kirja on kuitenkin erittäin
vauhdikas, mukaansatempaava lukukokemus, jota on sanottu Dan Brownin teoksia
paremmaksi. Jekaterinburgissa Siperiassa tapahtuva loppukohtaus on todella raju
etenkin Verlainen ja Brunon osalta. Verlainen ja Evangelinen keskinäinen suhde
jää avoimeksi, ja viimeisen lauseen myötä ymmärtämättömäksi.
Trussonin enkelihahmot ovat todellisia niin hyvässä kuin pahassa, mutta erilaisia läpikuultavine siipineen. Enkelit ja niiden mysteeri kiehtoo ihmistä, sillä enkelin ja ihmisen suhde on salaisuus. Tarina jää kesken, joten olettavasti saamme lukea lisää. Jos pidit Enkeliopista, pidät tästäkin ja jäät odottaman minun tavoin jatkoa. Ilman Enkeliopin lukemista tarina ei aukene. Kirjan ulkoasu on ylellisen kaunis. Kannen on suunnitellut Juri Patrikainen.
Trussonin enkelihahmot ovat todellisia niin hyvässä kuin pahassa, mutta erilaisia läpikuultavine siipineen. Enkelit ja niiden mysteeri kiehtoo ihmistä, sillä enkelin ja ihmisen suhde on salaisuus. Tarina jää kesken, joten olettavasti saamme lukea lisää. Jos pidit Enkeliopista, pidät tästäkin ja jäät odottaman minun tavoin jatkoa. Ilman Enkeliopin lukemista tarina ei aukene. Kirjan ulkoasu on ylellisen kaunis. Kannen on suunnitellut Juri Patrikainen.
Danielle Trussoni Enkelikaupunki
En tiennytkään, että Enkeliopin jatko-osa on nyt ilmestynyt. Odottelin jo paljon aikaisemmin jatkoa, kun tarina jäi kesken ja saa nähdä sitten kuinka kauan tähän Enkelikaupunkiin pitää odottaa jatkoa? Ehkä luen tämän vähän myöhemmin...
VastaaPoistaTämä on edellistä puolet ohuempi. Toivoisin jatkoa pian, mutta tässä on ristiriita. Välillä lukiessa tuntui, että kirjailija on huhkinut hieman liian vauhdikkaasti. Tilanne jää vähän samaan tilaan kuin viimeksi.
Poista