sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Bernhard Schlink Lukija



Bernhard Schlink (1944) on saksalainen juristi ja kirjailija. Lähtiessäni lukemaan kirjaa tunsin oudon tunteen, sillä tapahtumat tuntuivat tutuille. Olin varma, että en ollut aiemmin kirjaa lukenut, mutta vähitellen muistinkin, että olen nähnyt tästä elokuvan. Alkuperäisteos Der Vorleser ilmestyi 1995 ja kirjan ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1998. Kirjan on suomentanut Oili Suominen. Elokuvasta tuli suurmenestys, kiitos Oprah Winfreyn talk-shown.

Kirja tapahtuu useammalla aikatasolla alkaen kertojan ollessa 15-vuotias, saksalainen koulupoika. Michael Berg on ollut viikkoja toipilaana ja tapaa tänä aikana aikuisen naisen ja rakastuu tähän keski-ikäiseen, tuntemattomaan naiseen. Näitä kahta yhdistää eroottinen, sopimaton rakkaus ja kirjallisuus. Poika lukee teoksen toisensa jälkeen naiselle. Nainen salaa pojalta lukutaidottomuutensa. He tekevät yhdessä retkenkin, jonka aikana he ovat äiti ja poika ulkopuolisten silmin.

Kun olin viidentoista, sairastin keltataudin. Sairaus alkoi syksyllä ja päättyi keväällä. Mitä kylmemmäksi ja pimeämmäksi vanha vuosi kävi, sitä heikommaksi minä menin. Vasta uuden vuoden myötä aloin voida paremmin.

Hannah oli kolmenkymmenenkuuden, viettänyt lapsuuden Transilvaniassa ja muuttanut Berliiniin seitsemäntoistavuotiaana ja elättänyt itseään kaikenlaisilla tilapäistöillä. Sodan ajan hän oli toiminut armeijan palveluksessa. Nainen oli toiminut vartijana keskitysleirissä. Pojan tavatessa Hannah on rahastajana. Eräänä päivänä, kun poika menee tapaamaan naista, niin tämä on poissa, lähtenyt.
Odysseus ei palaa jäädäkseen vaan lähteäkseen uudelleen matkaan. Odysseia on tarina liikkeestä, joka on samalla sekä päämäärähakuista että päämäärätöntä, sekä menestyksellistä että turhaa. Ja mitä muuta on oikeushistoriakaan!
Seuraavan kerran poika kohtaa Hannah Schmitzin aikuisena oikeudenkäynnin aikana, jota käydään keskitysleirin naisvartijoiden takia. Poika seuraa oikeudenkäyntiä opiskelijana, keskitysleiriseminaarilaisena. Oikeudenkäynnissä syytetyt saavan määräaikaisen tai elinkautisen rangaistuksen. Hannah on syytettynä rikoksistaan vanginvartijana.
Meille oli selvää, että rikokset oli tuomittava. Yhtä selvää meille oli, että vain päällisin puolin oli kyse jonkun keskitysleirinvartijan tai apurin tuomitsemisesta. Syytteessä oli se sukupolvi, joka oli käyttänyt noita vartijoita ja apureita hyväkseen tai ei ollut estänyt heitä tekemästä tekojaan tai edes paheksunut ja tuominnut heitä heti vuoden 1945 jälkeen, ja sen me tuomitsimme häpeään tässä selvitys- ja valistusprosessissa.

Tuonkin jälkeen poika on yhteydessä naiseen. Vuosien aikana mies ehtii naimisiin, saada lapsen ja erota. Hän säilyttää yhteyden Hannahiin loppuun asti. Mies lähettää luettuja kirjoja oikeudenkäynnin jälkeenkin, mutta Hannah oppii lukemaan ja kirjoittamaan viestejä.

Jokaisen sukupolven on vapauduttava vanhempiensa odotuksista, ja koska vanhemmat olivat epäonnistuneet ja toimineet väärin kolmannessa valtakunnassa tai viimeistään sen loputtua, heidän odotuksistaan ei tarvinnut piitata. Mitä voisivat muka sanoa lapsilleen vanhemmat, jotka olivat syyllistyneet natsien rikoksiin tai seuranneet niitä sivusta tai teeskennelleet tietämätöntä tai vuoden 1945 jälkeen sallineet rikollisten elää keskuudessaan tai jopa suhtautuneet heihin hyväksyvästi?
Olipa kollektiivisessa syyllisyydessä moraalin ja juridiikan kannalta sitten perää tai ei – minun sukupolvelleni se oli elämän todellisuudesta. Se ei koskettanut vain kolmannen valtakunnan tapahtumia.

Lukijan teemoja ovat nuoren pojan kehityskertomus aikuiseksi mieheksi, syyllisyys, syyttömyys, häpeä, rakkaus. salaaminen ja petos. Kirjan läpi kulkee surullinen pohjavire. Teos on yllätyksellinen loppuun asti, mutta pohjimmiltaan lukija ei ole varma, pystyikö tuo alun nuori poika koskaan vapautumaan suhteestaan naiseen. Pystyikö hän koskaan rakastamaan ketään toista? Nainen häpeää, että on luku- ja kirjoitustaidoton, mutta loppujen lopuksi lukija ei ole varma, mitä nainen häpeää eli suhdettaan nuoreen poikaan vai tekojaan vanginvartijana. Olennaista on, mistä naista syytetään ja miten hän käyttäytyy oikeudenkäynnissä. Olennaista on kyky kohdata myös todellisuus. Teoksella on loppunsa, jonka lukija ymmärtänee ja hyväksynee.

Bernhard Schlink Lukija
WSOY Bon Kustantajalta. Kiitoksin.

4 kommenttia:

  1. Hyvä bloggaus, koska ihmettelin itsekin alkuasetelmaa. Luin kirjan muutamia viikkoja sitten yhdessä illassa ja kirjoitin bloggauksen "varastoon" en tiedä bloggaanko tästä lainkaan. Minua häiritsee eniten kaksi asiaa, kertojan välinpitämätön asenne keskitysleirien uhrien määrään ja kärsimykseen lisäksi pohdin, mitä itse kirjailija Schlink tällä haluaa sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua häiritsi nuo samat jo elokuvassa. Minulla on luvun alla toinen samaan aihepiiriin liittyvä kirja. Päätin lukea sen hassusta syystä, sillä ko. kirjan esipuheen on tehnyt Modiano. En voinut tuossa tekstissä kertoa loppua, mutta en olisi voinut nähdä tarinalle muuta loppua. Näin tuon lopun kollektiivisen häpeän kautta. Se oli minulle ainut keino ymmärtää kirja. En hyväksynyt tai pitänyt alusta.

      Poista
    2. Ymmärrän naisen ratkaisun niin ikään, mutta en kertojan. Myöskään oikeudenkäynti ei minusta paljastanut sitä, mikä leirien tarkoitus oli.

      Reipastuin ja ohjelmoin bloggaukseni 26.12.2014. Filmiä en ole nähnyt.

      Poista
    3. Tavallaan naisen ratkaisu oli ainoa mahdollinen. Ymmärsin sen kautta oikeudenkäynnin, miten nainen toimi. Saatan olla väärässä. Totta, kertojan osuus on vaikeampi ymmärtää. Tuo sinun juttu pitää muistaa lukea

      Poista

Ilahduta minua kommentilla!